RUNOJA KÖYHYYDESTÄ

Pilvi Valtoselta ilmestyi juuri runokirja ´Muista sanoa kiitos´, runoja suomalaisesta köyhyydestä. Valtonen sai kirjan kirjoittamiseen elämänsä ensimmäisen apurahan. Hän on ollut yksi suosituimmista esiintyjistä Työväenkirjaston Ystävät ry:n järjestämissä kapinarunoilloissa.
Pilvi Valtonen tunnetaan parhaiten toiminnallisista lorutuokioista, vaikka hän on kirjoittanut paljon myös aikuisille. Hän on esiintynyt useilla paikkakunnilla Kotkasta Kittilään. Hänen on aikaisemmin julkaissut lasten lorukirjojen lisäksi runokirjan Kiltin tytön karkkipäivä (Mediapinta 2017).
Runokirjan Muista sanoa kiitos on kustantanut Books on Demand, se ilmestyi 31.8.2020 ja sen hinta on 20 euroa. Kirja on kovakantinen ja siinä on 72 sivua.

Arvo Tuomisen uusin kirja Suomi Venäjä koko tarina. Pakanavuosista Putiniin ja Novgorodista Niinistöön on hyvä kuva kahden erilaisen naapurimaan historiasta. Tuominen onnistuu kuvaamaan Suomen ja Venäjän erilaisuuksia ja yhtäläisyyksiä mielenkiintoisella tavalla. Erityisen ansiokkaasti on kuvattu mm. Talvisodan syttymisen syyt, kuten myös Suomen aseman muuttuminen paitsi vuosisatojen aikana, myös viimeisen reilun sadan vuoden aikana. Tuominen kertoo kirjassaan useiden mielenkiintoisten henkilöiden elämää kuten Aleksandra Kollontain ja Lavrenti Berijan.
Tuomisen teksti on tunnetusti elävää, puoleensa tempaavaa. Suosittelen kirjaa jokaiselle, joka haluaa häivyttää luulonsa tiedolla.
Esittelyyn pääset palkista "Pakanavuosista Putiniin ja Novgorodista Niinistöön"

ON TILAA ELÄÄ

Vankeinhoidon ammattilainen Tarmo Parviainen julkaisi kirjan jäädessään eläkkeelle palkkatyöstään. Parviainen on elämässään ollut monessa yhteiskuntavaikuttamisen tehtävässä, joista hän ei kuitenkaan ole eläköitymässä.
”Luulen voivani valita paljon, erialaista ja kiinnostavaa. Kaikkea sitä, mistä olen haaveillut tai luullut haaveilevani. Eri värejä, kuvia, maisemia, kaupunkeja ja kyliä sekä kulttuuria, ruokaa ja juomaa, elokuvia, kirjoja, ääntä ja hiljaisuutta – elämää ihmisten keskellä. Elämää läheisten ja perheen kanssa. Ei ole kiire.
Luulen, että aika muuttuu tunneista aluksi aamu- ja iltapäiviksi, lopulta vain päiviksi. Kuukauteen jää neljä viikkoa. On edelleen arkipäiviä ja viikonloppuja, mutta työpäiviä ja ylimääräisiä juhlapyhiä ei ole. Vapaa, vapaa ansiotyöstä. Kuitenkaan en ole vapaa elämästä ja sen rajallisuudesta. Aika tasaa elämääni. Lapsenlapset kasvavat aikuisiksi. Auto on lopulta vanhaa mallia. Soluni vanhenevat ja jalkani nousee yhä hitaammin. Aikaa on aina ollut elää elämääni.”
Lue kirjaesittely painamalla palkin otsikkoa Tarmo Parviainen: On tilaa elää.