• UUSI PÄÄKAUPUNKISEUDUN RETKEILYOPAS

    Raija Hentman on koonnut Uuteen pääkaupunkiseudun retkeilyoppaaseen sataneljäkymmentä retkeily- ja ulkoilukohdetta saaristosta sisämaahan. Kirja sisältää Helsingin, Espoon, Kauniaisten ja Vantaan retkeilykohteet sekä Nuuksion järviylängön ja Sipoonkorven kansallispuistoineen. Jokaisesta kohteesta on maanmittauslaitoksen tarkat maastokartat.

    Jokaisesta kohteesta on historiallinen ja ajantasainen katsaus. Niiden avulla retkeilijä tietää missä kulkee. Lisäksi lukija saa vinkkejä retkeilijän varustuksista sekä tietoa mm. jokamiehen oikeuksista ja -velvollisuuksista.

    Kaikilla kirjaan valituilla kohteilla on tarjota luontoelämyksiä. Myös luontokohteiden kyljessä sijaitsevat kulttuurikohteet ovat päätyneet kirjan sivuille, sillä ne ovat olleet vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa ja ovat osa kokonaisuutta. Merkittyjen reittien lisäksi on paljon suunnistustaitoja vaativia alueita, joilla ei ole opastettuja polkuja. Mukana on myös geologisia kohteita silloin, kun ne kuuluvat isompaan kokonaisuuteen. Espoon ja Helsingin luonto-oppaissa mainittuja yksittäisiä luonnonmuistomerkkejä ei ole.
    Löydät kirjasta lyhyen esittelyn painamalla oheista juttupalkista otsikkoa Retkeillään pääkaupunkiseudulla.

  • LEMMEN ILOT JA SYDÄMEN SALAT

    Naimattomana aloitettu sukupuolielämä ja ennen avioliiton alkua siitetyt lapset kuuluivat Suomessa 1800-luvulle saakka ikivanhoihin, avioliittoon tähtäävän seurustelun tapoihin.
    1600-luvulla pariutumisen tavat olivat kirjavia ja käytännöt joustavia. Yhdessä elävät mies ja nainen ymmärrettiin pariskunnaksi, eikä suhteen purkautuminen ollut paikallisyhteisön silmissä välttämättä häpeä, vaikka paikallisyhteisöt viime kädessä ratkaisivat, mikä oli sopivaa ja mikä ei.
    Mielenkiintoista on, että esimerkiksi säätyläismiesten läheiset suhteet suutelemista myöten oli luonnollista ilman seksuaalista tarkoitusta. Vasta 1800-luvun lopulla fyysinen läheisyys omaan sukupuoleen alettiin kokea kiusalliseksi. ”Rahvaankaan arjessa maakuusijan jakaminen miesten ja naisten kesken ei ollut ongelma tai nolostuttava asia. Piiat ja talontyttäret tai rengit ja miesvieraat nukkuivat sopuisasti kylki kyljessä samassa sängyssä. Julkiset kiintymyksen tai hellyyden osoitukset eivät kuitenkaan kuuluneet säätyläistavoista poiketen maaseuturahvaan tapakulttuuriin – edes miesten ja naisten välillä.”
    Voit lukea kirjan esittelyn napsauttamalla kirjan nimeä palkkirivistössä.

  • ARVOKKAITA OMAKUSTANTEITA

    Suomessa ilmestyy tietymätön määrä omakustanteina kirjallisuutta, runoja, esseitä, päiväkirjoja, tietokirjoja ja romaaneja. Niiden anti on tärkeä myös sosiologisesti ja historiallisesti.

    Monet aloittavat kirjoittamisen päästyään eläkkeelle. Kiireinen työelämä ei ole suonut riittävästi aikaa kirjoittamiselle, vaikka monella se on ollut haaveena jo nuoruudesta alkaen. Yksi kirjoittamisen eläkkeellä aloittaneista on vaajakoskelainen Liisa Mansikkaviita, 87 v. Hänen neljäs kirjansa Hetkiä ja mietteitä elämästä käsittää päiväkirjamerkintöjä 2000-luvultga. Niiden välissä on hänen eri tilaisuuksiin kirjoittamansa kronikat ja pakinat. Kirjan lopussa on hänen runojaan. Kirjan kannen on piirtänyt hänen pojanpoikansa Tatu Mansikkaviita.

    Ensimmäisessä kirjassaan Mansikkaviita kuvaili sukunsa vaiheita 1800-luvun lopulta 1900-luvun lopulle. Toisessa kirjassa hän kertoo haastattelujensa pohjalta naisten kohtaloista ja kolmannessa kirjassa ilmestyi hänen kirjoittamiaan runoja.

    Rohkeasti kirjoittamaan.