EVA WAHLSTRÖM RAJOILLA

Eva Wahlström kävi rajoilla ja oppi: ”Viimeiset vuodet olen todella tutkinut itseäni, pohjia myöten. Olen myös löytänyt asioita. Kuten kärsivällisyyden. Keskellä syvintä epätoivoa tajusin, ettei lankaa kannata kiskoa irti ennen kuin se on valmis irtoamaan. Osaan nyt odottaa. Olen löytänyt kiitollisuuden, kiitollisuuden kaikesta siitä, minkä sain terveenä kokea, mutta myös kaikesta siitä, minkä kipu pakotti minut käymään läpi. Vasta oltuani heikoimmillani olen ymmärtänyt, miten vahva olen vahvimmillani. Olen myös ymmärtänyt, että minun on katsottava jokaista asiaa ympärilläni niin kuin näkisin sen ensimmäistä kertaa. Minun on nähtävä elämän kauneus ja hienous juuri siinä missä olen, sen sijaan, että ryntäilisin niiden perässä paikasta toiseen kuin päätön kana.”

"Mitä enemmän vapautta, sitä vähemmän tasa-arvoa. Mitä enemmän tasa-arvoa sitä vähemmän vapautta". Pispalalaisen kansalliskirjailijan Lauri Viidan sanoin: "Väkevän vapaus on yksinvalta, heikko toivoo tasa-arvoisuutta."

Tämä on vapauden paradoksi. Suuren vapauden vallitessa voimakkaat käyttävät sitä hyväkseen ottaakseen toisilta vapautta pois. Seurauksena on vähemmistön valta ja silloin menee tasa-arvo. Tämä pitäisi muistaa, kun tarjotaan valinnanvapautta ratkaisuksi lähes kaikkiin ongelmiin. Sotesta lähtien. Väitän, että se on propagandaa suurelta osin.

Elämme nyt uusliberalistisen hegemonian aikaa. Se tunkeutuu kaikkialle myös osaksi ihmisten ajattelua, joka näkyy mm. uusliberalismin teemojen toistamisena kielenkäytössä ja median kirjoittelussa.

Puhetta vapaudesta käyttävät markkinat taitavasti hyväkseen kuten olemme viime aikoina nähneet esim. sote- työllisyyden aktiivimalli-, vanhusten ja vammaisten hoidon vapaa kilpailuttaminen-keskusteluissa. Merkillisintä on, että kansalaiset on jopa saatu uskomaan, että näin on oikein. Meille opetettiin aikoinaan, että vapauteen sisältyy myös vastuu - itsestä, kanssaihmisistä ja koko yhteiskunnasta.

Lue Seppo Tuovisen koko artikkeli näpsäyttämällä etusivun valikosta ”Vapautta ei ole ilman vastuuta”.

” Entäs kirjat ja muut aineistot? Enimmäkseen on tultava toimeen pyhällä hengellä. Mielellään sitä kuitenkin hankkisi laadukkaita digimateriaaleja ja oppimisympäristöjä, jos vain määrärahoja olisi. Monet oppikirjat ovat todella vanhoja.”

Lue blogi Säde Tahvanaisen työn arjesta. Löydät blogin napsauttamalla etusivun valikosta otsikkoa ”Opettajan arkea”.