KIRJA MUUTTI MINUT

Kirja-arviot löydät täältä.

Heti kun opin lukemaan, löysin kirjan. Ensimmäisillä luokilla suuri sankarini oli Zane Greyn lännenkirjojen Punavyö. Kansakoulun kirjasto oli pian luettu. Onneksi keskikoulun vieressä oli kirkonkylän kirjasto. Siellä löysin maailmanhistorian, mutta myös filosofian. Ne lennättivät minut kauas kotikulmiltani. Minulle jäi tapa käydä päivittäin ajatteluavaruuksissa.

Kun Lukukeskus järjesti vuonna 2012 avoimen kirjoituskutsun teemalla Kirja joka muutti elämäni, minulle tuli pakottava tarve kirjoittaa. Lukukeskukseen saapuneista teksteistä valittiin 46. Näiden lisäksi WSOY:n kustantamaan kirjaan pyydettiin tekstejä kirjailijoilta ja yhteiskuntaelämän vaikuttajilta.

Ollessani vielä keskikouluiässä elämääni merkittävästi ravisteli Bertrand Russellin ´Avioliitto ja moraali´ (suom. J.A.Hollo, Gummerus 1951). Vuonna 1928 ilmestynyt ´Marriage and morals´ kyseenalaisti Viktoriaanisen ajan käsitteet moraalista, sukupuolisuhteita ja avioliitosta.

Russell pöyhi pääni perusteellisesti. Havahduin, että kodin, naapurien ja eteläpohjalaisten ajattelutapa ei ollut ainoa. Voi ajatella myös toisin, eikä se ole väärin.

                                          *   *   *

Kirja joka muutti elämäni, toim. Anu Laitila ja Silja Koivisto, WSOY 2013. Siv. 131:

Avioliitto ja moraali on brittiläisen matemaatikon, filosofin ja loogikon Bertrand Russelin tutkielma yksilön ja yhteiskunnan suhteesta seksiin ja avioliittoon. Hän tutkii klassikkoteoksessaan totuttuja tapoja ja perinteistä moraalia ja luo rohkeasti uutta moraalikoodistoa, johon ovat vaikuttaneet monet yhteiskunnalliset muutokset.

Jussi Särkelä:

Viisi vuosikymmentä sitten kotikylässäni elettiin eristynyttä elämää. Oli kaksi kauppaa, koulu ja kesäisin kioski. Elämä oli rauhallista. Arjen väri oli tavallisuus ja yllätyksettömyys. Vain silloin tällöin toistuvat erään isännän toistuvat paluut humalassa kirkonkylältä toivat meille nuorille vaihtelua. Viikoittain vieraileva seminologi toi tuulahduksen kirkonkylältä. Kaikki sylivauvoja myöten kokoontuivat kuuntelemaan matkasaarnaajaa. Pienessä mökissä metsänlaidalla asuneen Ninan luona kävi toisinaan outoja miehiä. Oli Neuvostoliitto ja Yhdysvallat, Suezin kriisi ja Kuuban kriisi. Aikuisten puheissa vilahtivat kennedyt ja rutsovit. Oli myös atomipommi, joka pelotti meitä nuoria.

Elämä oli seesteistä omaksumassamme maailmassa. Aivomme lepäsivät. Jotain silti uupui. Aivan kuin sisäisen tarpeen akut olisivat olleet tarpeettomat. Niitä ei tarvinnut ladata.

Kotikyläni asukkailla ei juuri ollut mahdollisuuksia nousta ajatusten avaruuksiin. Pikemminkin jatkuva synnintunto käänsi ajatuksemme sisäänpäin, käppyrään. Tunsin keskikouluun siirryttyäni jatkuvaa sielun kolotusta. Syntyi pysyvä huonon omatunnon tila, josta irtipääsy vaati varttuneella iällä vuosien pohdiskelun.

Kansakoulumme kirjasto käsitti kaksi hyllyriviä kirjoja yläluokan seinällä. Keskikouluun siirryttyäni tavoitin kirkonkylän kirjaston. Siellä eteeni avautui aivan uusi maailma, vaikka kirjastotäti sääteli tarkoin mitä mukaani sain. Kerran varastin laukkuuni Bertrand Russellin kirjan Avioliitto ja moraali, koska minua kiinnosti, mitä on filosofia. Kirja muutti mielenmaisemani.

Kolmetoistavuotiaalle pojalle oli järisyttävä kokemus lukea kirja, jossa koko opetettu ajatusmaailma asetettiin kyseenalaiseksi. Katsoin uudella tavalla äitiä ja isää, myös toisia kylän asukkaita. Hetkeksi jopa lehmät muuttuivat naisiksi ja hevoset miehiksi. Kirjan luettuani aivoni raikastuivat minulle aiemmin tuntemattomista ajatuksista. Mikään ei ollut kuten ennen. Tajusin, että voi ajatella myös toisin, eikä se ole väärin. Totuuksissa on useita ulottuvuuksia. Minusta tuli etsijä, ajatuksissani eläjä.

Entisinä aikoina isä ei välttämättä ollut isä, eno oli lähin omainen ja äidillä monta miestä. Yleisempää oli, että isällä oli monta vaimoa, mutta silti lapsella oli vain yksi äiti. Jos seminologi tuli yökylään, isä lainasi äidin hänen vuoteeseensa. Isä sai käydä Ninalla kenenkään estämättä. Russelin mukaan niin äiti kuin Nina hankkivat tosiasiassa toimeentulonsa seksuaalisella viehätyksellään. En ottanut Russelia sumeilematta todesta. Ei näet ollut uskottavaa, että äiti oli seksuaalisesti viehättävä lapioidessaan navetassa sontaa.

Olin kuin huumeesta ihanasti pökertynyt lukiessani, että Melanesiassa tytöt ja pojat viettävät täydellistä vapaan rakkauden elämää. Olisin siitä paikasta lähtenyt sinne, jos se olisi ollut mahdollista. Melanesian täytyi olla hyvä paikka, koska siellä isät leikkivät paljon lasten kanssa ja olivat heille aina ystävällisiä. Isillä ei ollut lainkaan lupaa komentaa lapsia. Lapset ovat vapaita tekemään ihan mitä lystäävät.

Maailmassa oli paljon kummallisia tapoja, joita ei pidetty väärinä. Useissa maissa mies ostaa morsiamen, mutta Ranskassa ostetaan sulhanen. Irlannissa sulhanen ja morsian tapaavat toisensa ensimmäistä kertaa vasta hääpäivänä. Kiinassa mies voi erota vaimostaan, jos tämä jaarittelee liikaa.

Russellin niin sanottu uudempi moraali vetosi tavattoman voimakkaasti nuoren pojan uteliaisuuteen. Se antoi luvan ajatusleikkeihin ja päiväuniin, jotka olivat aiemmin olleet mahdottomia. Russell antoi sykäyksen kiinnostua vieraista maista, niiden historiasta ja ihmisten ajattelutavoista. Ajatusten matkat tiedon lähteillä johtivat jatkuvaan tiedon hankkimisen tarpeeseen. Mielenkiintoista on, että näillä matkoilla oma kotikyläni on tullut minulle läheiseksi, nyt ymmärrän sitä.

Onnistuin palauttamaan Russellin kirjastotädin huomaamatta varkauttani.

Kirja-arviot löydät täältä.