6. helmi, 2021

SANOMISEN VASTUU

Jääräpäinen puolueuskollisuus ei kuulu demokratiaan. Pitää uskaltaa ja voida keskustella ilman, että joutuu pelkäämään kanssaihmisten toruja.

Sellaista puoluetta ei olekaan, että se sopii jollekin ihmiselle tai ihmisjoukolle sataprosenttisesti.

Itse olen jo pitkään ollut vaivaantunut siitä, että sosialidemokraattisessa puolueessa keskustelu on vähentynyt ja keskustelujen piiri kaventunut. Olemme etääntyneet kauas esimerkiksi 1960-luvun keskustelevasta ilmapiiristä. Silloin kaikesta sai ja voi keskustella. Se avarsi koko puolueen ilmapiiriä.

Ulkopolitiikka on aina ollut Suomen sosialidemokraattiselle puolueella vaikea alue. Tätä ihmettelee mm. Itävallan entinen pääministeri Bruno Kreisky muistelmissaan.

Joku päivä sitten puolueemme puheenjohtaja, pääministeri Sanna Marin kommentoi Kiinan ihmisoikeustilannetta twiittaamalla. Tässä ei ole olennaista twiitin oikeellisuus tai virheellisyys. Olennaista on miten Suomen pääministeri hoitaa ulkopolitiikkaa.

Mielestäni Marinin twiitti oli virhe.

Suomen ulkopolitiikan tulee perustua realismille ja tarkalle harkinnalle. Kun joku uutistaho, tällä erää BBC, kertoo jotain, ei pääministerin pidä erehtyä pitämään sellaista tieto oikopäätä oikeana. Enempi harkintaa.

Suomella on takana menestyksekäs rauhan ulkopolitiikan kausi. Sitä ei kannata tärvellä.

Yksittäisen kansalaisen pitää voida sanoa mielipiteensä. Pääministeri ei ole yksityishenkilö. Hän vastaa kansakunnan edusta.

21. tammi, 2021

YHTEISVESSAT EIVÄT SOVI KAIKILLE

Kirjoitukseni Vantaan Sanomissa 20.1.2021.

Elinympäristössämme tapahtuu muutoksia, joihin meidän edellytetään sopeutuvan ilman, että voimme niihin vaikuttaa. Julkisten yhteisvessojen eli ”sukupuolineutraalien” vessojen ilmaantuminen on tällainen asia. Oletetaan, että aikaisemmin hyvin intiiminä pidetyt alueet ovat nyt muuttuneet yhteisiksi tiloiksi. Kaikki eivät voi kokea asiaa näin. Osalle muutos on merkinnyt vessattomuutta.

Vessojen kohdalla tasa-arvon nimissä neutraaliutta sovelletaan siellä minne se ei sovi. Tasa-arvoon vetoaminen vie asian käsittelyn tabujen tarhaan. Ken aiheeseen puuttuu, hän leimautuu helposti tasa-arvon vastustajaksi.

Tasa-arvo ei toteudu panemalla kaikki samaan koriin, vaan mukauttamalla koreja eri ryhmien tarpeiden mukaisiksi. Näistä asioista täytyy rohjeta puhua silloinkin, kun se tuntuu kiusalliselta.

Suomessa on kaksi miljoonaa ihmistä, jotka eivät voi käyttää yhteisvessoja tai joille niiden käyttö on äärimmäisen epämiellyttävää. Tähän joukkoon kuuluvat mm. erityisherkät sekä autistiset, paniikkihäiriöiset, sosiaalisista pelkotiloista ja muista syistä ahdistuvat sekä monet mielenterveyden pulmien kanssa elävät, pakko-oireiset ja elimellisoireiset henkilöt.

Oman ryhmänsä muodostavat meille vieraista kulttuureista tulleet ihmiset. Ryhmä on huomattavan suuri juuri Vantaalla. Onko heiltä kysytty yhteisvessojen soveltuvuutta.

Lain mukaan julkisissa tiloissa ja ravintoloissa vessoja tarvitaan ”riittävä määrä”. Jokaisessa ravintolassa tulee olla vessa. Ostoskeskuksissa tämä ei toimi. Vierekkäin voi olla useita vessattomia ravintoloita. Asiakkaiden täytyy ravata käytävän kautta vessaan. Viranomaiset valvovat, että ”lain henki” toteutuu. Vastuu on jätetty yrittäjille.

Yhteiskunnassamme vaalitaan yksilön vapautta. Valinnanvapaus toteutuu, kun voi valita. Vessojen osalta se tarkoittaa valintaa naisten ja miesten sekä sukupuolineutraalin vessan välillä. Saunakansalla on sinänsä valmiutta sukupuolineutraaliuteen. Kyse on sallivuuden soveltamisesta.

Mielestäni kuntapäättäjien on syytä kiinnittää tähän huomiota. Onhan kunnan tehtävänä muutenkin huolehtia asukkaidensa toimivan ja viihtyisän arjen edellytyksistä.

23. joulu, 2020

HUS:SSA PSYKIATRINEN HOITO MAKSUTTOMAKSI KYMMENEN HOITOVUOROKAUDEN JÄLKEEN

Sain 20.12. Ilkka Taipaleelta mukavan sähköpostin koskien HUS:n psykiatrisen sairaalahoidon maksujen alentamista. Projektimme alkamisesta tulee loppiaisen jälkeisinä päivinä kuluneeksi 24 vuotta. Tuolloin olimme kolme päivää syömälakossa psykiatristen potilaiden hoitomaksujen puolittamiseksi ja lääkekaton aikaansaamiseksi kaikille.

Ilkka on jaksanut kaikki nämä vuoden toimia mielenterveyskuntoutujien sosiaalisen aseman parantamiseksi. Itse siirryin kaksi vuotta syömälakkomme jälkeen muihin tehtäviin, joissa toki keskeisenä tavoitteena oli tasa-arvo kaikille.

”Aloitimme yhdessä tämän projektin. Nyt istuttuani 20 vuotta HUS:n hallituksessa, on tämä ensimmäinen asia mielisairaiden sosiaalisen aseman parantamiseksi, joka on mennyt läpi. Pitkällinen kansansota on vietävä loppuun asti, totesi Vietnamin kenraali Giap."
Ilkka

Taipale on lähettänyt ao. kirjeen mielenterveysalan järjestöille ja tärkeille sidosryhmille:

Mielenterveysalan järjestöille

HUS:n liittovaltuusto päätti SDP:n valtuustoryhmän aloitteesta, että ns. lyhytaikaisessa psykiatrisessa vuodeosastohoidossa (tarkoitetaan ad 3 kk hoitoa) olevien potilaiden hoitomaksuja alennetaan seuraavasti:

Kymmeneltä ensimmäiseltä vuorokaudelta maksu on nykyinen eli 17.90 €/vrk,

sen jälkeen hoito on maksuton.

Perusteluina oli se, että somaattisesti sairaat ovat osastohoidossa yleensä hyvin lyhyen ajan. Psykiatrisilla osastoilta hoitojaksoista noin puolet on alle 10 päivää. Puolet potilaista ovat kauemmin, usein kuukauden tai enemmän.

Suuri osa psykiatrisista potilaista kuuluu maamme köyhään väestöryhmään.

EU:n määritelmän mukainen köyhyysraja yksin elävällä henkilöllä on noin 1200 €. Monien pidempään hoidossa olevien potilaiden toimeentulon perustana on ns. takuueläke eli 838 €/kk.

Kuukauden hoito osastolla on maksanut 537 €/kk, jonka ohella he ovat joutuneet maksamaan asuntonsa vuokran ym. välttämättömiä kuluja.

Lisäksi suuri osa on joutunut hoitoon vasten tahtoaan.

Näin ollen potilaiden hoitomaksu ensimmäiseltä kuukaudelta putoaa 537 €urosta 179 €uroon eli 358 €urolla. Kolmen kuukauden hoidon maksu alenee 1432 €urolla. Tällä on suuri merkitys etenkin vaikeavammaisten potilaiden sosiaaliseen asemaan – ja arvostukseen.

Toivon, että järjestönne voisi vaikuttaa siihen, että myös muut sairaanhoitopiirit sekä kunnat tekisivät osaltaan vastaavan päätöksen kuin HUS:n liittovaltuusto, viimeistään käsitellessään  vuoden 2022 talousarviotaan.

Helsingissä 21.12.2020

Ilkka Taipale
HUS:n hallituksen jäsen

Tiedoksi: Helmi, Mieli ry, MTKL, Finnfami, S.Psykologiyhdistys, S.Psykiatriyhdistys, Talentia

2. marras, 2020

IDENTITEETTIPOLITIIKAN TUHOT

kuva: Ronald Reagan

Niin&näin -lehti 1/2018 julkaisi Jarkko Tontin esittelyn Columbian yliopiston professorin Mark Lillan teoksesta The Once and Future Liberal. After Identity Politics. Kirja oli reaktio Donald Trumpin valintaan presidentiksi. Olen säilyttänyt Tontin artikkelin seuratakseni miten hyvin se kestää aikaansa. Referoin artikkelia keskeisiltä osin.

Lillan esittää, että vuoden 2016 presidentinvaalissa demokraattisen puolueen häviön ja yleisen alamäen syy on keskittyminen identiteettipolitiikkaan, pienten vähemmistöryhmien korostamiseen ja ”erojen juhlintaan”. Myös uusimuotoinen feminismi on keskeinen osa identiteettipolitiikan esiinmarssia.

Sinänsä sukupuolten tasa-arvo ja vähemmistöjen oikeuksien puolustaminen on äärimmäisen tärkeää. Kysymys on siitä, miten niitä kannattaa edistää. Nyt demokraatit ovat menettäneet suuren osan työväestöön kuuluvien äänistä republikaaneille.

Suomessa Perussuomalaisista on tullut ”suurin työväenpuolue”. Vasemmisto ei voi enää haaveillakaan eduskunnan enemmistöstä, hyvä kun neljäsosa kansanedustajista kuuluu vasemmistopuolueisiin (toim. huom.).

Vähemmistöjen erityisen identiteetin korostamisen sijaan politiikassa pitää puhua siitä, mikä ihmisiä yhdistää. Se on ainoa toimiva keino koota eri ryhmiin kuuluvat ihmiset poliittisen liikkeen kannattajiksi.

Lillan mukaan liberaalit ja vasemmistolaiset eivät ole edes kiinnostuneita suuren osan ihmisten asioista ja mielipiteistä. Suomessa se näkyy asenteena ”minä en tuollaista kuuntele” (toim. huom.). Demonisoituun vastapuoleen ei suhtauduta kuin he olisivat yhdenvertaisia kansalaisia. Eikä heidän kanssaan yritetä tehdä yhteistyötä esimerkiksi etsimällä kompromisseja.

Demokraatit ovat kiinnostuneita lähinnä itseilmaisusta sosiaalisessa mediassa ja mielenosoituksissa. Asiakysymykset jätetään sivuun, kun ykköstavoitteena on tunnustuksen saaminen. Keskeistä on vain käydä symbolisia kamppailuja esimerkiksi siitä ovatko kaikki vähemmistöryhmät edustettuina mediassa ja kulttuurikentillä.

Reaganilaisuus lähtee minästä

Demokraattien hallitsema Rooseveltin aika kesti 1930-luvulta 1970-luvun lopulle. Sen korvasi Reaganin aikakausi.

Rooseveltilaisen suuntauksen keskeisidea oli me. Kansalaisten keskinäisessä solidaarisuudessa painotettiin kansalaisoikeuksien lisäksi velvollisuuksia. Puhe kansalaisoikeuksista ja -vapauksista sisälsi klassisten perusoikeuksien kuten sananvapauden lisäksi myös vapauden puutteesta ja köyhyydestä.

Olennaisessa osassa olivat mustien kansalaisoikeusliike ja feministinen liike. Toisin kuin nykyinen identiteettipolitiikka, nämä liikkeet toimivat yhteisen ´kansalaisuuden´ käsitteen nimissä.

Reaganilaisuus lähti minästä.

On tärkeää huomata, että kunkin aikakauden ajanhenki (hegemonia, toim. huom.) ehdollistaa myös vastakkaisen poliittisen leirin politiikan. Suomessa se näkyi siinä, että oikeistokin kannatti hyvinvointivaltiota niin pitkään, kunnes ajanhenki muuttui oikeistolaiseksi. Vastaavasti vasemmisto valtaan päästyään joutuu noudattamaan keskeisimmiltä osiltaan ajanhengen mukaista politiikkaa, kunnes ajanhenki muuttuu sen kannalta paremmaksi (toim. huom.).

Tämän mukaisesti presidentti Nixonin (1969–1974) sosiaalipoliittisten ohjelmien perusvire oli hyvin samanlainen kuin demokraattipuolueen ohjelmien. Nixonin aloitteesta parannettiin muun muassa työntekijöiden terveydenhuoltoa sekä laajennettiin terveydenhuollon palveluita pienituloisille. Demokraatti Bill Clinton puolestaan totesi reaganilaista kautta mukaillen: ”Kaikenkattavan julkisen hallinnon aika on ohi.”

”Nykyinen arvoliberaali identiteettipolitiikka on vasemmistolaista reaganismia, jossa kansalaisten solidaarisuuden on korvannut narsistinen individualismi, oman identiteettiryhmän sisään käpertyminen ja pakkomielteinen suhtautuminen rotuihin, sukupuoliin, etnisyyksiin ja seksuaalisiin suuntautumisiin, aivan kuin muita poliittisia kysymyksiä ei olisikaan. Yleinen kansalaisuuden käsite on kadonnut julkisesta keskustelusta eikä vain reaganilaisten, vaan varsinkin demokraattien, liberaalien ja vasemmistolaisten sanavarastosta. Identiteettiliberalismi toimii yhä reaganilaisen aikakauden hengessä.”

”Kuten kansalaisuuden käsite, myös velvollisuuden käsite on kadonnut politiikan sanavarastosta.”

Ei ihme, että hyvinvointivaltiota johdonmukaisesti vastustanut pääoman tärkein lehti Suomessa, Helsingin Sanomat, on valtavalla innolla tukenut kaikkea sitä liikehdintää, joka on jakanut kansan moniin osiin. Sirpaleista ei ole vastavoimaksi (toim. huom.).

Lillan on järkyttynyt yliopistojen kampuksilla vaikuttavasta ”loukkaantumiskulttuurista”. ”Yksi identiteettipolitiikan vaarallisimmista seurauksista on ilmaisuvapauden kaventuminen.” Taiteessa tämä ilmiö näkyy Suomessakin kulttuurisen omimisen käsitteessä, kirjoittaa Tontti. ”Enemmistön tai oikeastaan minkään toisen identiteettiryhmän edustajalla ei ole sen mukaan oikeutta esittää vähemmistöjen edustajia teoksissaan.”

Identiteettipolitiikka hajottaa yhteiskuntaa toisiaan kyräileviksi ryhmiksi. On syytä palata mahdollisimman pitkälle vietyyn universalismiin. ”Pitää hyväksyä myös ne tosiasiat, jotka ovat toisenlaisen ajattelun perusta”, kirjoittaa kirjailija Pirkko Saisio kritisoidessaan punavihreän kuplan kykyä keskustella.

1. loka, 2020

MIINA SILLANPÄÄ JA KANSALAISVAIKUTTAMINEN

Kuvassa Riitta Särkelä alustamassa.

Myyrmäen Eläkkeensaajien viikkokerhossa alusti Ensi- ja turvakotien liiton pääsihteeri Riitta Särkelä. Hän on Miinan jälkeen neljäs henkilö liiton johdossa. Tässä toimitettu referaatti Särkelän alustuksesta, jossa keskitytään Sillanpään työhön.

-Päiväni alkoi Suomen lipun salkoon nostamisella Miina Sillanpään ja kansalaisvaikuttamisen kunniaksi yhteistyössä sisäministeri Ohisalon kanssa, jonka vastuualueeseen liputuspäivät kuuluvat. Toivottavasti liput liehuvat mahdollisimman monessa salossa, että saamme Miinalle, rohkealle vaikuttajalle pysyvän liputuspäivän.

-Miina Sillanpää oli oman järjestöni Ensi- ja turvakotien liiton perustaja 75 v sitten, 24.9.1945.

-Tässä puheenvuorossani keskityn ensin Miinaan, sitten Ensi- ja turvakotien liiton syntyyn ja kehitysvaiheisiin ja lopuksi tämän ajan haasteisiin mietiskelen, mitä Miina niistä tuumisi.

-Suomen ensimmäinen naisministeri ja pitkäaikainen kansanedustaja kulki kivikkoisen tien tasa-arvon symboliksi.

-Wilhelmiina Riktig syntyi 4.6.1866 Jokioisissa 9- lapsiseen torppariperheeseen. Lapsuus oli ankara ja työntäyteinen. Tuon ajan lapset kävivät kiertokoulua muutaman viikon. Vaatimattoman alkeisopin jälkeen Miina lähti 12 v töihin Forssan puuvillatehtaaseen. Tehtaan omistaja Wahren oli aikaansa seuraava mies. Tehtaalla oli mahdollisuus käydä koulua joka toinen viikko. Jokioisten kirjasto oli Miinan aarreaitta. Miinan erotti muista lapsista sammumaton lukuinto ja oppimisen halu. Kotiin tulevat sanomalehdet laajensivat hänen maailmankuvaansa.

-18 v. hän lähti palvelijattareksi Porvooseen. Kotoa lähtiessään hän muutti nimensä Sillanpääksi.

-Miina otti kantaa alaikäisten kohteluun Palvelijataryhdistyksen edustajakokouksessa 1909. Häntä vihastutti se, että palvelusperheen miehet tai pojat viettelivät nuoria kotiapulaisia, jotka sitten raskaaksi tultuaan irtisanottiin ja jätettiin kadulle.
-Miksi emännät jättivät nuoret naiset yksin lapsensa kanssa?

-Pian Miinaa kutsuttiin piikakenraaliksi, äpärien ja lehtolasten puolustajaksi.

-Miina valittiin Suomen ensimmäiseen eduskuntaan 1907. Valittuja sosialidemokraattisia naisia oli kaikkiaan 19.

-Ensimmäisillä valtiopäivillä työläisnaisten ensimmäinen aloite koski avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten kovaa kohtaloa ja Hilja Pärssisen johdolla he ehdottivat kotien perustamista turvattomia lapsia, aviottomia äitejä ja heidän lapsiaan varten.

-Aloite toistettiin kaikilla valtiopäivillä 1914 asti, mutta aina se hylättiin. Aloitteen vastustajien väite oli, että se olisi kannustanut syntiin ja vaarantanut avioliitossa syntyneiden lasten aseman.
-Sittemmin tästä aloitteesta kehittyi työläisnaisten ensikotihanke.

-Miina valittiin ensimmäisenä naisena ministeriksi Väinö Tannerin hallitukseen 1926 apulaissosiaaliministeriksi.

-Häntä luonnehti poliitikkona käytännöllisyys, neuvottelutaito ja hyvät yhteydet eri puolueisiin, mutta myös peräänantamattomuus lasten ja naisten oikeuksien puolustajana. Miina nousi valtakunnalliseksi vaikuttajaksi nimenomaan taistelemaan lapsille paremman Suomen puolesta, mutta myös vanhusten asian puolustajana.

-Palataan työläisnaisten ensikotihankkeeseen, joka eteni hitaasti. Alettiin kerätä rahaa ja valmistella asiaa. Nyt Miina sai toisen liikanimen, Suomen kuuluisin kerjäläinen. Joulukuussa 1936 Miina kutsui eduskuntaan koolle kokouksen, jossa perustettiin Työläisäitien ja Lasten kotiyhdistys eli nykyinen Helsingin ensikoti ry.

-Ensikoti ja sen vauvat täyttivät Miinan elämän sen jälkeen, kun hän jäi eduskunnasta pois 1948. Miinan tärkeä motto oli ”Jokainen lapsi on pelastettava elämälle”.

-Hän oli perustamassa Ensikotien liittoa 24.9.1945 ja toimi sen puheenjohtajana kuolemaansa asti 86 vuotiaana 1952. Miinan työtä minulla on kunnia jatkaa liiton 4. toiminnanjohtajana.

Tämän päivän haasteet:
-lapsiperheköyhyys 130 000–150 000 lasta – lasten oikeudet.
-perhe- ja lähisuhdeväkivalta: yleisyys, joka 3. nainen 15–74 v.
-Miina ei hyväksynyt välivaltaa ja naisten oikeudet, Istanbulin sopimus vs. perheen sisäinen asia,
-Ensi- ja turvakotien liitto on yksi RAY:n perustajista,
-Liitto oli myös yksi Lasten Päivän säätiön eli Linnanmäen perustajista. Rahaa tarvittiin; nyt järjestöt kamppailevat toimintaedellytysten kanssa.

-Miina uskoi muutokseen, niin minäkin.
-Todella vaikeista tilanteista on mahdollisuus toipua ja mahdollisuus päästä uuteen alkuun

-Miina ei saanut kovin paljon tunnustusta elämänsä aikana, silti talousneuvoksen arvonimen vuonna 1938. Miinan kunniaksi Helsinkiin Tokoin rantaan nousi Aimo Tukiaisen patsas Soihtu, jonka äärelle me Miinan perilliset kokoonnumme kiitoksin joka vuosi Miinan syntymäpäivänä 4.6.

-Miinan perintö velvoittaa tarttumaan rohkeasti uusiin ongelmiin, periksi ei anneta ja jos muutos ei heti onnistu, haetaan kumppaneita ja yritetään uudelleen. Me voimme muuttaa maailmaa.

Toimittajalta: Sisäministeriö on määrännyt valtion virastot ja laitokset liputtamaan 1.10.2020 ja suosittelee samalla yleistä liputusta. Liputamme siis 1.10.2020 jo viidettä vuonna peräkkäin Miina Sillanpään ja kansalaisvaikuttamisen kunniaksi. Miina Sillanpään 150-vuotisjuhlavuoden ja Suomi 100 -juhlavuoden liputusten jälkeen sisäministeriö on antanut suosituksen liputuksesta vuosittain. Miina Sillanpää Seura jatkaa aktiivista työtä Miina Sillanpään ja kansalaisvaikuttamisen liputuspäivän vakiinnuttamiseksi.

Aivan liian moni lipputanko oli tyhjä 1.10.2020.