3. kesä, 2019

KUN MINÄ TAPPOUHKAUKSIA SAIN

Itsemurhalla uhkaavista vain 1/10.000:sta toteuttaa aikeensa. Toisen ihmisen tappamisella uhkaavista aikeensa toteuttanee tätäkin harvempi. Joka itsensä tai toisensa murhaa, hän ei siitä etukäteen puhu.

Minut on uhattu tappaa kahden asian yhteydessä. Tappouhkaukset tulivat nimettöminä puhelinsoittoina, nimellisinä puhelinsoittoina sekä postikorttien ja kirjeiden välityksellä. Niissä kaikissa oli olennaista suuttumus ja viha, ei niinkään uhkaus. Vastaukseni niihin ei ollut pelko – se ei edes juolahtanut mieleeni – vaan toiminta suuttumuksen ja vihan tunteen syiden poistamiseksi. Asian julkiseksi tekeminen olisi heikentänyt oman tehtäväni edistämistä. Yhteys poliisiin olisi merkinnyt tilanteen lukkiutumista, mikä ei olisi ollut kenenkään etu.

Fyysistä uhkausta, tönimistä ja solvausta olen kokenut niin työssäni kuin yhteiskunnallisessa toiminnassa. Kun sellaista kokee, olen aina pysähtynyt miettimään toimintani oikeellisuutta. Kun olen varmistunut olevani oikealla tiellä, olen jatkanut kohti päämäärää. Itsekritiikille on aina sijansa. Kun on oikealla tiellä, voi jatkaa hyvillä mielin kohti päämäärää ja ”kiusaamiselle” voi lähinnä nauraa.

Lähtökohtaisesti olen ymmärtänyt uhkaajiani. Kun olen saattanut sokean ”uuninpankkomummon” lastensa taloudesta kuntoutukseen ja sitä kautta itsenäiseen elämään, on muun perheen talous saattanut ratkaisevastikin heiketä, kun mummon eläke ei tulekaan enää yhteiseksi hyväksi. Samalla tavalla on käynyt silloin, kun olen saattanut kansaneläkkeen talouteen tuoneen nuoren ammatilliseen oppilaitokseen kauas kotoa. Köyhyys pakottaa ihmiset raadollisiksi. Heidän suuttumuksensa, jopa vihansa tavallisia sosiaali- ja terveysalan työntekijöitä, saati ”herroja” kohtaan on luonnollista. Elleivät he tuntisi vihaa, olisi se oire alistumisesta ja luovuttamisesta. Ja siinä tapauksessa ihmisen asiat olisivat todella huonossa jamassa.

Molemmat tappouhkaukseni liittyvät työhöni toiminnanjohtajana Mielenterveyden Keskusliitossa.

Keräsin vuonna 1996 vitsejä, juttuja ja kaskuja mielisairaista, hulluista ja mielisairaaloista. Niitä tuli yli tuhat. Valtaosa oli potilaiden lähettämiä. Kirjailija Kalevi Kalemaa toimitti niistä ja jo ilmestyneistä lääkärikaskukirjoista kirjan ”Voiko vessanpytystä pilkkiä?” Kirjasta tuli valtava menestys. Sitä myytiin yhteensä 30 000 kappaletta.

Monet loukkaantuivat. Kirjan esipuheen mukaan sain kolmisenkymmentä puhelinsoittoa, parikymmentä kirjettä ja postikorttia. Kaksi yhteydenottoa sisälsi tappouhkauksen. Sen sijaan mielensairailta ja mielenterveyskuntoutujilta tuli vain myönteistä palautetta. Eniten kirja aiheutti pahaa mieltä mielensairaiden omaisissa. Se on luonnollista, omaisen osa on toisinaan hyvin rankka.

Tein melkoisesti työtä, jotta omaiset oivaltaisivat vitsien kuntouttavan merkityksen. Ihminen, joka kykenee ja osaa nauraa myös itselleen, on tasapainoinen, tässä tapauksessa siis kuntoutunut. Minulle jäi tunne, että viestini meni perille. Suuttumus suli. Ja hengissä olen.

Tätä rankempi tilanne syntyi Rovaniemellä. Siellä perustettiin yhdistyspohjainen mielensairaiden kuntoutuskoti varakkaalle omakotialueelle. Toimin hankkeessa konsulttina. Esitin, että ennen toiminnan käynnistämistä yhdistys järjestäisi kuntoutuskodissa tiedotus- ja tutustumistilaisuuden lähistön asukkaille. Olin kokenut ne myönteisiksi mm. Espoossa, jossa tuohon aikaan perustettiin vastaavia kuntoutuskoteja.
-Ei Rovaniemellä voi mitään sattua, oli yhdistyksen puuhanaisten näkemys.

Toiminnan käynnistyessä kyseisellä asuinalueella syntyi hirmuinen haloo. Minuun oltiin yhteydessä, että millä oikeudella minä tuhoan ihmisten suurella vaivalla hankkimien kotien rahallisen arvon. ”Ei tänne enää kukaan uskalla muuttaa, kun hulluja vilisee joka puolella. Ei lapsiakaan uskalla ulos päättää.”

Minua tapettiin, niin että mielikuvitusveri seinille roiskui. Tappouhkaukset olivat aivan suoria. Eräs mies sanoi, että kun Rovaniemelle tulen, en sieltä hengissä lähde. Tämä mies esiintyi jopa omalla nimellä. Niin rohkea hän oli.

Järjestin kuntoutuskodissa kaikille avoimen tilaisuuden. Pääpuhujana yhteisöllisyydestä oli Lapin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Kyösti Urponen. Kutsu tilaisuuteen julkaistiin Lapin Kansassa ja paikallinen radio teki tilaisuudesta jutun sekä ennen että jälkeen tilaisuuden. Paikalle tuli ihmisiä muistaakseni tusinan verran. Se tepsi. Häly vaimeni. Ja hengissä olen.

                ***

Olli ihmetteli, miksi Erkillä oli uimarannalla parempi naisonni kuin hänellä.
-Yksinkertaista, Erkki valisti. -Laitan uikkareihini perunan.

Olli päätti kokeilla samaa, mutta tulos ei ollut odotusten mukainen. Naiset kiersivät uimarantaleijonan entistä kauempaa. Erkki katseli touhua hetken ja neuvoi Ollia:
-Peruna kannattaa laittaa etupuolelle.

1. kesä, 2019

SATA VUOTTA AUNUKSEN RETKESTÄ

Tänä vuonna tulee sata vuotta siitä, kun Suomi hyökkäsi Venäjälle, Aunukseen. Lehdistössä oli kannustavia kertomuksia aunuslaisten auttamisesta ja Suur-Suomen luomisesta. Mannerheim haaveili Pietarin valtaamisesta, mutta tähän hallitus ei suostunut. Aktiivisimmin hyökkäystä kannatti maalaisliitto Santeri Alkion johdolla.

Ensin maamme hallitus empi hyökkäyksen hyväksymisessä, mutta kun hallitus uhattiin laittaa tosiasioiden eteen, sen oli taivuttava. Eduskunta hyväksyi Aunuksen ”retken” äänin 106-80 sosialidemokraattien vastustaessa.

Suomalaiset tyrmistyivät Aunuksen väestön vastaanotosta. Sairaanhoitaja Toini Zidbäck kirjoitti: ”Täkäläiset ihmiset ovat epärehellisiä, epäluuloisia ja kauhean ahneita. Eivät he ollenkaan ymmärrä, että olemme tulleet auttamaan, eivätkä osoita kiitollisuutta. He eivät tahdo hinnalla millään myydä meille mitään, ei maitoa, ei munia.”

Kun totuus paljastui, osa suomalaisista kieltäytyi taistelemasta. Jotkut lähtivät Suomeen välittömästi. Äkkilähtö suomalaisille tuli. Kostoksi he teloittivat 286 henkeä, joukossa lapsia ja naisia. Suomessa tätä rikosta ei ole käsitelty.

Yhteensä suomalaiset hyökkäsivät vv. 1918-1922 viisi kertaa Venäjälle. Kun Venäjällä 20 vuotta myöhemmin tiedettiin suursodan olevan tulossa, Venäjä/Neuvostoliitto halusi suojata Suomen avulla Pietarin puoleisen rajansa. Suomi ei taipunut auttamaan. Neuvostoliitto ei voinut luottaa Suomen vakuutteluun, että Suomen kautta Pietariin ei hyökättäisi. Kahdenkymmenen vuoden takaiset tapahtumat olivat Neuvostojohdossa hyvässä muistissa. Luottamus oli nolla. Syttyi talvisota.

21. tammi, 2019

MAROKKA – HAVAINTOJA MATKALTA

Marrakech on siisti kaupunki. Ympäristö oli siistiä kiertäessämme lähes kahdensadan kilometrin säteellä etelään ja länteen. Infrastruktuuri on hyvässä kunnossa. Tiet erinomaiset, sähköverkko on kattava ja vesihuolto viljelyksille toimii hämmästyttävän hyvin. Viljaa viljellään silmänkantamattomilla lakeuksilla, vaikka maassa sataa vain harvoin. Eniten viljellään vehnän eri lajikkeita.

Ihmiset ovat ystävällisiä, muuallakin kuin putiikeissa ja myyntipisteissä. He ovat tyydyttävän hyvin vaatetettuja, hiukset ja iho ovat kunnossa. Heidän katseensa on kirkas, ei alistetun ihmisen. Nämä havainnot eivät koske köyhiä, ei etenkään rutiköyhiä, joita maassa on todella paljon. Kaduilla istuen kerjäävät nuoret äidit pikkulapset sylissään oli pohjattoman surullista katseltavaa.

Erityisesti kiinnosti havainnoida nuorten köyhien miesten määrää. Marrakechissa ja sen ympäristössä sekä 175 kilometriä Marrakechista länteen sijaitsevassa Essaouiran kaupungissa en pannut erityisesti merkille nuorten toimettomien miesten ryhmiä. Tältä osin Marokossa ei näyttäisi olevan ”arabikevään” merkkejä. Eikä ”keväälle” ole tarvettakaan. Marokon kuningas on uskollinen lännen ystävä.

Naisten pukeutuminen kiinnosti, islamuskoisessa maassa kun olin. Oli mielenkiintoista seurata naisten ryhmiä, johon kuului peittävään asuun pukeutuneita naisia ja länsimaisittain pukeutuneita naisia ja naisia, joilla oli muuten länsimaiset vaatteet, mutta he pitivät peittävää päähinettä. Monet torimyyjätkin käyttivät burgaa. Naisten ryhmät eivät muodostuneet vaatetuksen perusteella. Jopa burgaa käyttävän äidin aikuinen tytär saattoi kulkea paljastetuin kasvoin ja päin. Turistin silmiin yhteiskunta näyttäytyi sallivana.

Marokon väestöstä berbereitä on 60 prosentteja ja arabeja 40 (37) prosenttia. Berbereiden ja arabien välit ovat useammankin tapaamamme henkilön mukaan kiristymässä. Omaisuus on arabien hallussa ja näin olleen monissa asioissa myös määräysvalta on arabeilla. Arabit ovat aina pitäneet berbereitä toisen luokan kansalaisina ja tänään se näkyy muiden muassa siten, että paikkakuntien ja katujen nimiä ollaan muuttamassa arabiankielisiksi. On esimerkiksi ravintoloita, joissa berbereille ei tarjoilla.

Koin itse tällaisen tilanteen. Ostin berberivaatteen ja se näkyi kassistani, kun istuuduimme kahvilaan. Olimme henkilökunnalle näkymättömiä. Useista pyynnöistäni huolimatta en onnistunut saamaan yhtäkään tarjoilijaa pöytäämme, kunnes vaimoni huomasi berberivaatteet ja ymmärsimme syyn. Oli outo olo olla näkymätön.

Koko väestö on muslimeja. Kysyessäni miten arabit ja berberit erottavat toisensa, sain vastaukseksi, että vain joistain puheenparsista.

Naisten hyvä asema oli jopa yllätys. Minulle selitettiin sen johtuvan berberikulttuurista, jossa naisella on itsellinen asema. Viime vuosina berberinaiset ovat perustaneet osuuskuntia, joissa he valmistavat mattoja ja erilaisia luonnon tuotteita kuten voiteita, uutteita ja ravintoa argan-öljystä. Liikemiehet, jotka aikaisemmin kudottivat pienellä korvauksella naisilla mattoja, on heitetty huishiiteen. Naiset myyvät valmistamansa maton itse.

Vierailimme useissa osuuskuntien (korporaatio) myymälöissä, joissa kaikki työntekijät olivat naisia, iloisia ja elämämyönteisiä ihmisiä. Kirjoittamaton sääntö on, että osuuskuntien myymälöissä ei tingitä. Tämä koskee myös turisteja. Näin oppaat meille kertoivat.

Marokkolaiset ovat suomalaisiin verrattuna hyvin kielitaitoisia. ”Kaikki” osaavat sekä arabian että berberin lisäksi ranskaa. Lisäksi myyntityössä olevat osaavat verrattain hyvin englantia. Myös espanja on tuttu kieli.

Meille kerrottiin, että Marokossa on maksuton terveydenhuolto. Kun tästä kiinnostuneina kyselimme asiasta lisää, kävi ilmi, että jokaisella työsuhteessa olevalla on maksuton terveydenhuolto. Eli valtaosa väestöstä on terveydenhuollon ulkopuolella. Työssä olevat ihmiset pysyvät tyytyväisinä.

Terveydenhuolto toimii tyydyttävän hyvin. Se oli pääteltävissä monista asioista. Kaikkialla yleistä (myös Suomessa) voimakasta likinäköisyyttä (myopia magna) en havainnut lainkaan eli ne on kaikki leikattu. Mainittakoon, että esim. Espanjassa Valencian itsehallintoalueella ns. pullonpohja silmälaseja näkyi kaduilla paljon vielä vuonna 2009, mutta vuonna 2011 ne olivat pois. Oli toteutettu laaja terveydenhuollollinen kampanja.

Toinen havainnoitsijaa auttava kohde ovat hampaat. Marrakechissa näkyi paljon nuoria, joilla oli hammasraudat.

Kolmas on vammaishuolto. Valkoista keppiä käyttäviä itsenäisesti liikkuvia näkövammaisia näkyi arvioni mukaan yhtä paljon väestöön suhteutettuna kuin Suomessa. Sama koski pyörätuolin käyttäjiä.

Koulu on marokkolaisille maksuton, ala-asteelta yliopistokoulutukseen saakka. Koulu aloitetaan kuusivuotiaana ja koulupäivä kestää ensin yhdeksästä kahteentoista, jonka jälkeen on kahden tunnin tauko. Sitten jatketaan ilta kuuteen. Kouluviikko noudattaa työviikkoa ollen kuusipäiväinen. Jokaiselle opetetaan arabian ja berberi kieli ja neljänneltä luokalta lähtien ranskan kieli.

Yliopistoja maassa on vain kolme. Opiskelu niissä on maksutonta. En onnistunut selvittämään miten paljon korkeakouluopiskelijoita kaikkiaan on. On silti ilmeistä, että työttömiksi jääviä yliopistoista valmistuvia ei liene. Tältäkin osin ”arabikeväälle” ei ole maaperää.

Moskeijat ovat jokaisessa kaupunginosassa ja kylässä pääsääntöisesti toistensa kopioita. Alueella, jossa liikuimme, rakennetaan paljon. Maaseudulle nousi jopa aivan uusia asutuskeskuksia. Jokaiseen rakennettiin myös oma moskeija.

Poliisiorganisaatioita havaitsin kolme. Järjestyspoliisin lisäksi oli ilmeisesti vähemmän toimivaltaa omaava poliisi. Sisäisestä turvallisuudesta huolehtiva poliisi oli merkillepantavan näkyvä. Poliisi valvoi erityisesti liikennettä ja pysäytti ajoneuvoja risteysalueilla. Valitettavasti en osunut pysäytettyyn autoon, en siis nähnyt mitä siinä tapauksessa tapahtuu.

Vankiloita Marokossa on kolme. Yksi berberiopas kertoi, että marokkolaiseen vankilaan joutuminen on pahinta mitä maailmassa voi tapahtua. Yksi vankiloista on kokonaan maan alla ja siitä ei tiedetä juuri mitään. Yksi vankila on poliittisille vangeille ja kolmas on sitten kaiketi normaalivankila. Vankiloita on vähän väkimäärään 38 miljoonaan verrattuna.

Tämä selittyy perinteisellä paikallisella hallintorakenteella. Heimojen tai kylien vanhimmat apulaisineen johtavat kyliä. Heillä on myös tuomiovalta eli valtaosaltaan rikkeet ja rikokset käsitellään paikallisesti. Niitä ei viedä tuomioistuinten ratkaistaviksi. Heimon ja kylän vanhimmaksi valitaan tavallisesti kylän varakkain tai jostain muusta syystä erityisen arvostettu henkilö.

Marokko on perustuslaillinen monarkia. Kuningas Muhammad VI edustaa sukua, joka on ollut vallassa 300 vuotta. Kuninkaan kuvia on esillä verrattain paljon, silti varsinaisesta henkilöpalvonnasta ei voi puhua. Hänen tukenaan näyttää olevan koko väestö. Tämä saattaa osin perustua siihen, että Muhammad VI:n äiti oli berberipäällikön tytär. Kysyimme melko suoraan kriittisesti arabeihin suhtautuvalta oppaaltamme kuninkaasta ja ymmärsin, että hänelle ei ole suoranaisesti mitään kuningasta vastaan.

Kuninkaan suosio perustuu ilmeisesti siihen, että hän on vienyt eteenpäin monia sosiaalisia uudistuksia ja tehnyt koulureformin sekä ainakin puhunut köyhyyttä vastaan. Monet konservatiiviset ja fundamentalistiset ryhmän eivät ole pitäneet kuninkaan toimista naisten tasa-arvon kohentamiseksi. Minulle jäi käsitys, että naisten muodostama osuuskuntaverkosto olisi kuninkaan suojeluksessa.

Kuningas on naimisissa Salma Bennan -nimisen henkilön kanssa. Bennan on ilmeisen koulutettu. Heillä on kaksi lasta, kuusitoista vuotias poika ja kaksitoista vuotias tyttö. Vaimo oli vaatinut kruununperimysjärjestyksen muuttamista niin, että myös tyttö voisi periä kruunun. Koska kuningas ei tähän suostunut, asuu pari erillään.

Kuninkaan kannalta tilanne on tällä hetkellä kinkkinen. Hän sairastaa kuolemaan johtavaa syöpää. Lääkärit yrittävät pitää viisikymmentäviisi vuotiaan kuninkaan elossa sen ajan, että poika ehtii täyttää perustuslain vaatiman kahdeksantoista vuotta. Tätä jännitetään Marokossa yleisesti. Jos kuningas kuolee, ennen kuin poika täyttää kahdeksantoista, kruunun perii kuninkaan veli. Meille kerrotun mukaan kuningas ei luota veljeensä.

Kuningashuoneella on erityinen suhde Ranskaan. 1900-luvulla kuningas oli menettää valtansa, mutta Ranska tuli väliin ja pelasti tilanteen. Edelleen Ranska on meille berbereiden taholta kerrotun mukaisesti kuningasvallan takeena.

Nämä havainnot kokosin viikon aikana, 5.-12. tammikuuta 2019, Marrakechissa ja sen ympäristössä. Marokko on hyvä matkakohde.

30. joulu, 2018

OLEMME HUONOJA SANANVAPAUTEMME PUOLUSTAJIA

Suomen media on pantu pooliin. Mediapoolissa on mukana Pääesikunnan ohella kaikki suurimmat mediatalot. ”Jokainen valveutunut suomalainen median seuraaja on varmasti huomannut, että uutisten ja ajankohtaisohjelmien sisältö on muuttunut räikeän Venäjä-vastaiseksi. Vihan lietsonta ja venäläisten pilkkaaminen on ujutettu jopa viihdeohjelmiin”, kirjoitti Rauno Lintunen Uuden Suomen kolumnissaan jo maaliskuussa 2016. Tilanne on sen jälkeen yhä mustennut.

Huikeinta on, että mediapooli peittää tapahtuneen esiintymällä vihapuheen vastustajana ja ”totuuden jälkeisen ajan” todentajana. Mediapooli ja sen yksittäiset jäsenet kiittävät ja palkitsevat ryhmiä, jotka toimivat Mediapoolin määrittelemää vihapuhetta vastaan ja poolin esittämän totuuden puolesta. Käsitteitä sekoittamalla yleisölle annetaan kuva sananvapauden ja totuuden puolustamisesta. Kuitenkin monet toimittajat, jotka ovat yrittäneet jatkaa työtään journalistisin periaattein, on ajettu pois mm. Ylestä ja Helsingin Sanomista.

Suomessa tosin saa mikä taho tahansa perustaa ja julkaista lehteä. Pienelli samanmielisten ryhmille ilmestyykin runsaasti pienlehtiä. Niiden levikki mahtuu kyseisen ryhmän sisälle. Omat lukevat omia. Yleiseen mielipiteeseen ne eivät vaikuta. Mediapoolille ne ovat tärkeitä, sillä ovathan ne osoituksella yhteiskuntamme muka monipuolisuudesta ja sananvapaudesta.

Nuorempi aikuisten sukupolvi ei enää edes tiedä millaista lehdistönvapaus on. 1960- ja 1970-luvuilla ja vielä myöhemminkin lehtien pakinoitsijat väittelivät keskenään. Lukijan piti lukea useaa mediaa väittelyä seuratakseen. Otsikkojen selaaminen ei riittänyt.

Sellaiset kuin Simppa, Juorkunnan Jussi, Helapää ja Aaretti ja mitä kaikkia heitä olikaan ovat mennyttä sananvapauden aikaa. He olivat avoimesti ja joskus räikeästikin eri mieltä ja antoivat valtavan lisän suomalaisten keskusteluun. Hyvinvointivaltion ja rauhan ulkopolitiikan aika oli myös lehdistön- ja sananvapauden aikaa.

Some

Mediapooli käy aika ajoin somen kimppuun, kun some muka uhkuu vihaa. Kyllä somessa vihaakin on, hyvin räikeääkin, mutta sen yhteiskunnallinen vaikutus on vähäistä verrattuna mediapoolin päivittäin harjoittamaan vihakirjoitteluun ja -puheeseen.

Some ei ole homogeeninen esiintymä. Se jakaantuu lukemattomiin pirstaleisiin. Kaikkein vihaisimmat osat siitä toimivat tosiasiassa kansan tietyn osa kiukun purkautumisen väylinä. Osa katujen kapinasta on siirtynyt nettiin. Se on valtaapitäville helpotus.

Mediapoolia kiukuttaa Somessa ennen muuta sivustot, joissa etsitään tapahtumille tosiasioita, niitä seikkoja, joita mediapooliin liittyneet suuret mediat eivät enää käsittele.

Seuraamalla somen sivustoja, joissa käsitellään kansainväliset ja kansalliset keskeiset tapahtumat ja niiden taustat, valistunut maailman seuraaja pysyy edelleen tapahtumissa mukana.

Toki se edellyttää lukijalta samanlaista kriittisyyttä kuin aikaisemmin esimerkiksi Helsingin Sanomia lukiessa. Aina piti katsoa uutislähdettä, jotta tiesi mistä näkökulmasta kyseinen uutinen oli kirjoitettu. Oli opittava tuntemaan toimittajat, joihin luottaa ja toisaalta tunnistettava asenteelliset tai johonkin suuntaan motivoidut toimittajat jne.

Puolueetonta uutista saa vain hyvin harvoin lukeakseen. Onko sellaista edes olemassa? Viime viikoilta tästä on hyvä esimerkki. Mediapooli kirjoittaa, että Venäjä kaappasi ukrainalaiset sotalaivat Kertsin salmessa. Näin olisi toimittu jokaisen maan sotalaivojen suhteen, mutta myös kauppalaivojen suhteen. Kapeassa väylässä ei voi seilata ilman lupaa, ei Suezilla, ei Panamassa, ei Saimaan kanavassa eikä hyvin kapeassa Kertsin salmessa. Somea seuraamalla myös tämän asian totuus on tuotu journalistisin periaattein julki.

Kiristyykö sensuuri

Sanan- ja lehdistönvapauden palauttaminen on demokraattisen yhteiskunnan kannalta aivan ykkösluokan asia. Tämän kysymyksen ratkaisun tulisi kuulua kansalaisten ja poliitikkojen ykköskysymysten laariin.

Ellei mitään tehdä, mediapooli ja sen taantumukselliset taustavoimat rohkaistuvat edelleen. Jos somen vastainen ”totuuskampanja” vahvistuu, on todella syytä olla huolissaan. Jo nyt on väläytelty, että somea pitää ruveta valvomaan ja osa sen sivuistoista kieltää.

Yksittäisten kirjoittajien sivuja on jo todistettavasti häiritty ja jopa poistettu.

Jos me nyt olemme hiljaa, niin joudumme olemaan hiljaa kauas tulevaisuuteen.

23. joulu, 2018

FINNAIRIN VIRHERAPORTIT

Jokaisen lennon jälkeen koneen kapteeni kirjoittaa virheraportin, jos hän on havainnut lentokoneessa jotain vikaa. Raportti menee mekaanikoille, jotka korjaavat vian. Kun vika on korjattu, mekaanikot kirjoittavat raportin kääntöpuolelle, mitä he ovat tehneet. Lentäjät varmistavat ennen seuraavaa lentoa, että vika on korjattu. Alla esimerkkejä raporteista. Lentopelkoiset älkööt vaivautuko. Muut saavat nauraa. Huomatkaa, että Finnairin koneet eivät ole koskaan joutuneet vakavaan lento-onnettomuuteen, ehkä juuri henkilökunnan huumorintajun ansiosta.

Tämä lista on kiertänyt Facebookissa, josta olen sen kaapannut. Arvelen, että sen on koonnut Petri Koljonen.

Ohjaaja: Vasen sisäpyörä pitäisi melkeinpä vaihtaa.
Mekaanikko: Vasen sisäpyörä melkeinpä vaihdettu.

Ohjaaja: Koelento sujui muuten hyvin, mutta automaattinen laskeutuminen oli melko raju.
Mekaanikko: Tähän koneeseen ei ole asennettu automaattista laskeutumisjärjestelmää.

Ohjaaja: Potkurin numero 2 voitelujärjestelmä on epäkunnossa.
Mekaanikko: Potkurin numero 2 voitelu toimii. Potkurien 1, 3 ja 4 sen sijaan ei.

Ohjaaja: Jokin ohjaamossa on irti.
Mekaanikko: Jokin ohjaamossa kiinnitetty paikalleen.

Ohjaaja: Tuulilasissa on kuolleita hyönteisiä.
Mekaanikko: Elävät hyönteiset olivat päässeet loppumaan.

Ohjaaja: Automaattiohjaus laskee lentokorkeutta 200 jalkaa, kun korkeuden pitäisi lukittua.
Mekaanikko: Minkä minä sille täältä maasta käsin voin.

Ohjaaja: Vuodon merkkejä oikeassa laskeutumistelineessä.
Mekaanikko: Merkit poistettu.

Ohjaaja: Radiolaitteistossa uskomattoman kova ääni.
Mekaanikko: Ääni laskettu uskottavalle tasolle.

Ohjaaja: Kitkalukko lukitsee kaasukahvan paikalleen.
Mekaanikko: Ehkäpä lukko on olemassa juuri siksi…

Ohjaaja: Arvelen, että tuulilasissa on särö.
Mekaanikko: Arvelen, että saatat olla oikeassa.

Ohjaaja: Moottori numero 3 puuttuu.
Mekaanikko. Moottori löydetty oikeasta siivestä lyhyen etsinnän jälkeen.

Ohjaaja: Lentokone käyttäytyy hassusti.
Mekaanikko: Lentokonetta on käsketty ryhdistäytymään, lentämään kunnolla ja olemaan vähän vakavamielisempi.

Ohjaaja: Tutka mörisee.
Mekaanikko: Tutka ohjelmoitu puhumaan selvästi.

Ohjaaja: Hiiri ohjaamossa.
Mekaanikko: Kissa asennettu.