15. syys, 2018

SUOMEEN ON LUOTU ROSKAJOUKKO

Fasismin nousu Saksassa on mielenkiintoinen aihe perehtyä. On säännönmukaisuutta siinä, miten eri kansankerrokset, ideologiset suuntaukset ja tuloryhmät suhtautuvat poliittisen ilmaston kylmenemiseen. Valtaosa havahtui tapahtuneisiin tosiasioihin liian myöhään.

Saksassa ensimmäisenä ruvettiin eliminoimaan kehitysvammaisia lapsia. Sosiaalityöntekijät ja sairaanhoitajat noutivat heidät ”hoitoon”. Sille reissulle lapsirukat jäivät. Ne harvat lasten vanhemmat, jotka kysyivät lastensa perään, hävisivät myös. Poliittisen ilmaston kylmenemisen rinnalla tihentyivät ”tieteelliset tutkimukset” huonoista roduista ja ihmisryhmistä (juopot, prostituoidut) ja toisaalta geneettisesti paremmista kansoista (suomalaiset olivat mongolien sukulaiskansa siihen saakka, kun Suomi yhtyi sotaan Saksan rinnalla).

Mutta jo tätä ennen, 1920-luvulla, fasistien ja kylmän oikeiston paineissa, heikennettiin sosiaaliturvaa. Erityisesti työttömien asema tehtiin yhä tukalammaksi. Sosialidemokraatit puolustivat hallituksessa kaikin keinoin näitä heikennyksiä. Mutta he eivät voineet mitään. Vuonna 1929 sosialidemokraatit irtautuivat Saksan hallituksesta vastalauseena maan epäsolidaarista politiikkaa kohtaan. Myöhemmin he ymmärsivät irtaantuneensa liian myöhään. Heidän ei olisi pitänyt istua hallituksessa, vaan olla mobilisoimassa valtavia lakkoja oikeistoa vastaan. Fasistien tultua valtaan, se oli mahdotonta.

On karmivaa verrata kotimaassa tällä hetkellä tapahtuvaa prosessia natsi-Saksaan. Mutta ryhdyin perehtymään natsi-Saksan historiaan siinä vaiheessa, kun Suomessa säädettiin nykyiset prostituutiota koskevat lait. Ne eivät ole vähentäneet prostituutiota, mutta lait pakotti prostituoidut (keskiluokan silmistä) piiloon, turvattomuuteen. Ihmisten luokitteleminen tarpeettomiin aloitetaan aina niistä ryhmistä, joita puolustamaan kyseisen ryhmän ulkopuoliset eivät nouse.

Toimeentulotuen näivettäminen niin pieneksi, että se ei riitä välttämättömään ja ihmisten ajaminen ruokajonoihin merkitsee asennetasolla, ihmisten mielissä, köyhien ihmisten näkemisen roskajoukkona. Jo vuosituhannen vaihteessa ruokajonoissa oli kahdenkymmenen asteen pakkasessa lapsia kesäkengissä. Kukaan ei säälinyt; ei säälitty, koska näkyyn tottuneiden katsojien psykologia toimii niin. Mutta jotta huonoa omatuntoa ei tulisi, palelevat lapset pitää ymmärtää toisenlaisina, huonoina. Natsiupseerit ottivat vauvoja jaloista kiinni ja viskasivat pään kiveen. Sen jälkeen upseeri meni kotiin halimaan lapsiaan. Vähempiarvoisen pahoinpitelystä ei tule huonoa omatuntoa.

Samalla psykogialla Sipilän hallitus on tehnyt työttömistä rikollisia. Ensin prostituoidut, sitten ruokaa jonottavat ja nyt työttömät. Tosiasiassa yksikään Sipilän hallituksen ministeri ei kuvittele, että aktiivimalli loisi maahan lisää työpaikkoja. Hallituksessa ei liene myöskään yhtään fasistia, joka tietoisesti nöyryyttäisi työttömien kansanosaa. Mitä ilmeisimmin hallituksen eräät ministerit toimivat lapsellisuuksissaan jostain saamiensa ohjeiden mukaan.

Mutta mitä muuta se on kuin yhden kansanosan nöyryyttämistä ja avoimesti pilkattavaksi asettamista, kun työtön pakotetaan tekemään kymmenittäin työhakemuksia työpaikkoihin, joita ei edes ole pantu haettavaksi. Mitä muuta se on kuin pienipalkkaisen työvoimavirkailijan kasvattamista halveksimaan asiakkaitaan, yhtä kansanosaamme, kun tämä pannaan rankaisemaan toista vähävaraista. Työttömiä puolustamaan ei löydy ihmisiä, koska työttömiä alitajuisesti jo varotaan, ehkä pian pelätään. Työttömyyttä pelätään. Pelätään kohtaloa joutua työttömäksi.

On perin nurinkurista, kun oikeisto ja sen rinnalla liberaali väestönosa suhtautuu myönteisesti eri puolilta maailmaa maahamme saapuneisiin ihmisiin, mutta samassa väestönosassa pystytään kasvattamaan kiukkua venäläisvähemmistöämme kohtaan. Tämä on ns. muukalaiskysymyksessämme olennaisin asia, eivät muslimit ja heidän perinteisesti pukeutuvat naisensa. Hijabit eivät ole mittari maamme oikeistolaistumiskehityksestä, vaan kasvava venäläisvastaisuus.

(Venäläisvastaisuuden kasvun prosessi on aivan oma kirjoituksensa aihe; on paljastavaa selvittää miten heidihautalat ja paavoarhinmäet ymmärtämättömyyttään valjastettiin psykokulttuurimme muuttamiseksi oikeistolaiskehitykselle myönteisiksi.)

Maamme oikeistolaistumisprosessin etenemisen selkeä kulminaatiopiste, sen vahvistumisen yksi taitekohta, on tieteen valjastaminen ”paljastamaan” venäläisvähemmistömme aivorakenteen epäluotettavaksi. Ei pidä kuvitella, että vastaavat tutkimukset jäävät tähän. Dekkaristit – kirjoittajat ja lukijat – pohtikoon koskevatko seuraavat aivotutkimukset köyhistä perheistä peruskouluun lähteviä lapsia, ruokajonottajia vai…

Keskiluokka ei ole milloinkaan reagoinut oikeistolaistumiskehitystä vastaan. Se kuvittelee, että ruokajonot ja työttömät eivät koske sitä. Kunhan prostituoidut ovat pois näkyvistä.

Psykokulttuurin sisällöstä ei eduskunnassa päätetä.

12. syys, 2018

KALLE KÖNKKÖLÄ – RADIKAALI

Kalle oli mielenkiintoisella tavalla samaan aikaan konservatiivi ja radikaali. Kalle kannatti länsimaista yhteiskuntajärjestystä ja hän toimi myös ensimmäisenä vaikeavammaisena puolueen puheenjohtajana. Olin todella pahoillani siitä tavasta, jolla vihreän liikkeen ns. vahvat voimat syrjäyttivät hänet politiikasta.

Kun Kalle perusti Kynnys ry:n, liityin heti sen jäseneksi. Kävin muutaman kerran alustamassa Kynnys ry:n tilaisuuksissa. Kerran aiheena oli sopeutumisvalmennus. Ennen alustusta Kalle sanoi, että vammaisten ei pidä sopeutua, vaan vammaisten pitää muuttaa yhteiskuntaa niin, että jokainen ihminen, oli hän vammainen tai vammaton, voi siinä toimia. ”Älä Jussi vaadi meitä sopeutumaan tai me heittelemme sinuun kananmunia”, hän sanoi. Kalle kävi vastavuoroisesti alustamassa Näkövammaisten liitossa ja Invalidiliitossa, kun olin siellä kuntoutuksen johtotehtävissä.

Kalle oli valmis neuvottelemaan tasavertaisuuden pohjalta. Hän opetti elämällään, että tasavertaisuuteen päästäkseen oli taisteltava. ”Rampa pantteri” ajoi pyörätuolilla Helsingistä Turkuun. Hän ei suostunut menemään rakennuksiin toisten nostamana. Hän vaati, että vammaisella pitää olla itsenäinen pääsy rakennuksiin. Kun Kalle nousi kansanedustajaksi, hän edellytti pääsevänsä itse edustajanpaikalleen. Niin myös järjestettiin.

Kallen ja hänen jo aiemmin edesmenneen Maija-vaimonsa ansiosta jokaisella vaikeavammaisella on tänään pääsy rakennuksiin.

Kalle osoitti, että radikalismi on uudistava voima.

27. elo, 2018

VAPAUTTA EI OLE ILMAN VASTUUTA

Mielestäni olisi joskus syytä pysähtyä syvällisemmin keskustelemaan esim. Ranskan Suuren vallankumouksen arvoista, joista vapaus on yksi merkittävä arvo, tasa-arvon ja solidaarisuuden ohella.

Aihetta vapauden olemuksesta on viimeksi syvällisemmin pohtinut kirjoituksessaan SDP:n puoluesihteeri Antton Rönnholm (28.3.2018 Demokraatti). Eivät vahvat ja terveet niinkään tarvitse yhteiskunnan suojelusta vaan heikot ja sairaat. Se on tässä kovassa maailmassa päässyt monilta unohtumaan. Onneksi Suomessa on vielä perustuslaki, joka – ainakin toistaiseksi – antaa perusoikeuksien suojaa kansalaisille.

Merkittävä tamperelainen yliopiston opettaja ja sosialidemokratian filosofian ytimeen perehtynyt V.O. Veilahti pohdiskeli vapautta, tasa-arvoa ja solidaarisuutta yhdessä mentorinsa filosofian professori Urpo Harvan kanssa joskus tuntikausia 1960-70-luvuilla.

He olivat ajattelultaan täysin vastakkaisilta suunnilta. Veilahti sosialisti ja Harva puoluepoliittisesti sitoutumaton konservatiivi. Molempia yhdisti kiinnostus aikuiskasvatukseen, filosofiaan ja hyvinvointivaltioon.

Vapauden paradoksi

V.O. Veilahti ja Urpo Harva tulivat siihen johtopäätökseen: "Mitä enemmän vapautta, sitä vähemmän tasa-arvoa. Mitä enemmän tasa-arvoa sitä vähemmän vapautta". Pispalalaisen kansalliskirjailijan Lauri Viidan sanoin: "Väkevän vapaus on yksinvalta, heikko toivoo tasa-arvoisuutta."

Tämä on vapauden paradoksi. Suuren vapauden vallitessa voimakkaat käyttävät sitä hyväkseen ottaakseen toisilta vapautta pois. Seurauksena on vähemmistön valta ja silloin menee tasa-arvo. Tämä pitäisi muistaa, kun tarjotaan valinnanvapautta ratkaisuksi lähes kaikkiin ongelmiin. Sotesta lähtien. Väitän, että se on propagandaa suurelta osin.

Amerikkalainen senaattori Bernie Sanders sanoo: "Kukaan, joka työskentelee 40 tuntia viikossa ei saisi elää köyhyydessä." Näin vain tapahtuu jopa Pohjolan hyvinvointivaltioissakin kuten Suomessa. Kenen vapautta tämä on?

Mitä tarkoittaa siis "reilu alku" ja "mahdollisuuksien tasa-arvo", joita esimerkiksi porvaripuolueiden ohjelmissa meille tarjotaan? "Mahdollisuuksien tasa-arvo" on markkinaliberalistien toimesta liitetty ovelasti vapauteen. Voi hyvin kysyä: onko vapaus vain vahvojen vapautta?

Mikä ratkaisuksi vapauden ja tasa-arvon problematiikkaan?

Minusta tasa-arvo on yksiselitteisesti vain tasa-arvoa. Sitä joko on tai ei ole. V.O. Veilahti avasi vapauden ja tasa-arvon problematiikkaa vielä näin: "Vapauden ja tasa-arvon välillä on jännitystila. Se on tunnustettava. Näitä arvoja pitää yhteiskunnallisia päätöksiä tehtäessä punnita vastakkain yhteiskunnan kokonaisedun ja yksilön vapauden näkökulmasta". Punnitaanko näitä Veilahden ajatuksia riittävästi? Vastaukseni on, että ei, mutta olisi syytä punnita.

Ratkaisuna vapauden ja tasa-arvon kilpailutilanteeseen Veilahti näki, että molemmat voivat kasvaa sekä vapaus että tasa-arvo, jos kasvuun liitetään yhteiskunnallinen ja yksilöllinen solidaarisuus. Parhaiten tämä toteutuu Veilahden mielestä pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa.

Aalto- Yliopiston kansantaloustieteen professori Pertti Haaparanta tarttuu myös mahdollisuuksien tasa-arvoon (Taloussanomat 15.7.2013). Hänen mielestään vapaassa markkinataloudessa kenenkään mahdollisuuksia ei voida lisätä vähentämättä jonkun muun mahdollisuuksia.

Toisin sanoen mahdollisuudet eli vapaus jakautuu vapaassa markkinataloudessa epätasaisesti. Haaparannan mielestä olennaista tässä on valta. Ne, joilla on valtaa, ovat vapaampia kuin toiset. Pertti Haaparanta yhtyy V.O. Veilahden näkemykseen, että perinteiset hyvinvointivaltiot tasoittavat yksilöiden välisiä valtasuhteita ja tarjoavat tasa-arvoisempia mahdollisuuksia kansalaisilleen.

Elämme nyt uusliberalistisen hegemonian aikaa. Se tunkeutuu kaikkialle myös osaksi ihmisten ajattelua, joka näkyy mm. uusliberalismin teemojen toistamisena kielenkäytössä ja median kirjoittelussa.

Puhetta vapaudesta käyttävät markkinat taitavasti hyväkseen kuten olemme viime aikoina nähneet esim. sote- työllisyyden aktiivimalli-, vanhusten ja vammaisten hoidon vapaa kilpailuttaminen-keskusteluissa. Voidaanko väittää, että elämme yhä selkeämmin epätasa-arvoisessa yhteiskunnassa, jossa vapaus koskee vain voimakkaita?

Merkillisintä on kuitenkin se, että kansalaiset on jopa saatu uskomaan, että näin on oikein. Meillä kotona opetettiin aikoinaan, että vapauteen sisältyy myös vastuu - itsestä, kanssaihmisistä ja koko yhteiskunnasta.

Seppo Tuovinen
Ajatuspaja Tampere-ryhmä

12. touko, 2018

TOINEN SUOMALAISJOHTAJA EROSI IAEA:STA

Kuva: Olli Heinonen

Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n suomalainen varapääjohtaja Tero Varjoranta erosi syytä ilmoittamatta kolme päivää sen jälkeen, kun Yhdysvallat ilmoitti vetäytyvänsä Iranin ydinsopimuksesta (Yle 11.5.2018). Kahdeksan vuotta sitten suomalainen IAEA:n varajohtaja Olli Heinonen erosi ”henkilökohtaisista syistä”.

Olli Heinonen aloitti IAEA:n palveluksessa vuonna 1983. Vuonna 2005 hänet nimettiin varajohtajaksi vastuualueenaan ydinmateriaalivalvonta. Heinosen nimitys tapahtui samalla viikolla, kun Yhdysvaltain presidentti George W. Bushin hallinto esitteli ensimmäistä kertaa IAEA:n johdolle Iranin ydinasehankkeesta todistavia tiedustelutietojaan.

IAEA ei niellyt noin vain Yhdysvaltain tietoja. Jatkossa se puhui Iranin ”väitetyistä tutkimushankkeista”. Esittämiensä asiakirjojen perusteella Bushin hallinto painosti IAEA:ta syyttämään Irania salaisesta ydinasehankkeesta. Yhdysvallat edellytti, että IAEA esittäisi YK:n turvallisuusneuvoston rankaisemaan Irania pakotteilla.

Olli Heinosen välit kollegoihin kiristyivät vuonna 2008, kun Iran osoitti, että Heinosen esittämissä dokumenteissa mainituilla yhtiöillä ei ollut mitään tekemistä uraanin rikastamisen kanssa. IAEA:n silloinen pääjohtaja Mohammed ElBaradei epäili, että Heinosen esittämät todisteet ovat ”jonkin läntisen tiedustelupalvelun väärennöksiä”.

ElBaradei ei kuitenkaan uskaltanut erottaa Heinosta, jota erityisesti Yhdysvallat, Ranska, Britannia, Saksa ja Israel tukivat. Sen sijaan Yhdysvallat oli jo vuonna 2005 yrittänyt estää ElBaradein uudelleenvalinnan. Hänen jälkeensä tulleet johtajat eivät tiettävästi ole käyneet poikkiteloin Yhdysvaltain kanssa.

Heinonen joutui lähtemään, kun tutkiva journalisti Gareth Porter paljasti Heinosen tukeutuneen tarkoituksella väärennettyihin tiedusteluasiakirjoihin. Heinonen oli ollut Bushin käsikassarana. Palkkioksi Olli Heinonen siirtyi työhön Harvardin yliopiston Berfer-keskukseen hoitelemaan kansainvälisiä asioita. Suomessa Porterin paljastuksista kirjoitti vain Uutispäivä Demari 7.7.2010.

Heinosen tapaus luo väistämättä varjon nyt tapahtuneelle Tero Varjorannan erolle. Tätä kirjoittaessani ei tiedetä eron syytä. Onko taustalla se, että Varjoranta ei suostunut Yhdysvaltain painostukseen. Varjoranta oli mukana Iranin ydinsopimuksen neuvotteluissa.

 

14. huhti, 2018

ONKO EDESSÄ YDINSOTA

Kirjoitin tänään päiväkirjaani: Menneellä viikolla oli suursodan, jopa ydinsodan, syttyminen todella lähellä. Yhdysvallat ja Britannia uhkasivat pommittaa Syyriaa tuhannella ohjuksella. Venäjä ilmoitti vastaavansa iskuun. Se olisi hyvin todennäköisesti johtanut jatkoiskuihin. Venäjällä ei olisi ollut muuta mahdollisuutta kuin iskeä ydinaseella. Tilanteesta tuli arvovaltakysymys. Eilen Yhdysvallat iski pienellä ohjusmäärällä hyvin rajattuun alueeseen. Venäjä ei ole vielä tehnyt vastaiskua, eikä todennäköisesti teekään. Venäjä koki niin raskaasti toisen maailmansodan seuraukset, että siellä on vastuuntuntoa sodan ja rauhan kysymyksissä.

Kirjoitin jo vuosia sitten, että kun yhdysvaltalainen kapitalismi elää iltaruskoa, se kouristelee. Se ei todennäköisesti suostu tosiasiaan, vaan kouristuksissaan käy aggressiiviseksi. Nyt olemme siinä ajassa. Maailma ja ihmiskunta elävät kohtalon aikoja. Eivätkä ihmiset ymmärrä tilannetta. Kauheinta on, että maailman rauhanliikkeet ovat aivan hukassa.

Nykyinen sukupolvi on tietämätön sodan kauheuksista. Vakava osavastuu tätä on oikeistomedialla, joka tukee militarismia. Se ei sodan kauheuksista kerro. Eivät siitä kerro myöskään ns. vaihtoehtomediat, koska ne keskittyvät elämäntapakysymyksiin. Haluammeko todella oheisen kuvan kaltaisia näkymiä kaduillemme?