16. kesä, 2022

PIETARIN 25. TALOUSFOORUMI

Pietarin 25. kansainväliseen talousfoorumiin (SPIEF) osallistuu tänä vuonna 120 kansakuntaa, mukaan lukien Yhdysvallat, Iso-Britannia, Ranska, Italia, Saksa ja Alankomaat. 16. kesäkuuta paikalla on presidentti Vladimir Putin, joka tapaa eri alojen liikemiehiä.

Venäjän Davosiksi kutsutussa tapahtumassa etsitään ratkaisuja taloudellisen itsemääräämisoikeuden vahvistamiseen ja ihmiskunnan keskeisten tehtävien ratkaisemiin.

Ystävällisiä dialogeja

Perinteisissä valtioiden välisissä keskusteluissa haetaan taloudellisen yhteistyön uusia painopistealueita. Venäjän ja Kiinan välisessä vuoropuhelussa käsitellään maiden nyt kohtaamia ennennäkemättömiä haasteita ja suunnitelmia tasa-arvoisesta ja molempia osapuolia hyödyttävästä yhteistyöstä. Venäjän ja Afrikan välisessä vuoropuhelussa keskitytään maanosan ruoka- ja energiaturvaan ja sen nouseviin globaalin kehityksen keskuksiin.

Euraasian talousliiton (EAEU) ja ASEANin välisessä vuoropuhelussa keskustellaan ympäristö- ja ilmastoprojektien kehittämisestä, teollisesta yhteistyöstä ja digitalisaatioprosesseista. Venäjän ja Latinalaisen Amerikan välisessä vuoropuhelussa keskitytään energia-, terveydenhuolto-, lääke- ja korkean teknologian alan yhteistyönäkymiin. Venäjän ja Turkin sekä Venäjän ja Egyptin välisissä vuoropuheluissa käsitellään monenlaisia ​​käytännön kysymyksiä kaupan, teollisuuden ja maatalouden avoimista markkinaraoista.

Mahdollisuudet uudessa maailmassa

Tämän vuoden foorumin keskeinen aihe on Uudet mahdollisuudet uudessa maailmassa. Venäjän presidentti Vladimir Putin sanoi foorumissa pitämässään puheessa, että länsimaiden lukuisat virheet talouspolitiikassa ja laittomat pakotteet ovat johtaneet globaaliin inflaatioaaltoon, perinteisten logistiikka- ja tuotantoketjujen katkeamiseen, kasvavaan köyhyyteen ja ruokapulaan.

Näitä globaaleja ongelmia on käytännössä mahdotonta käsitellä ilman Venäjän osallistumista. Ja vaikka maan nykyisenä tehtävänä on vahvistaa omaa taloudellista itsemääräämisoikeuttaan, Venäjä ei aio sulkeutua, vaan jatkaa avoimuutta ja laajaa taloudellista yhteistyötä. Tasapainon etsintä kotimaisten ja globaalien ongelmien välillä näkyy foorumin yritysohjelman neljässä pääaiheessa.

Foorumin tärkeimmät aiheet

Uusi talousjärjestys: Vastaaminen ajan haasteisiin. Tämä osio on omistettu talouden elpymiseen, kansainväliseen yhteistyöhön Shanghain yhteistyöjärjestön (SCO), BRICS:n ja Euraasian talousliiton (EAEU) sisällä, globaalin kaupan muutokselle, yritysten tehokkuudelle uudessa logistiikkaympäristössä, vihreille vaihtoehdoille perinteisille polttoaineille sekä maailman öljy- ja kaasumarkkinoiden tilanteeseen.

Venäjän talous: Uudet tavoitteet ja näköalat. Tällä alueella keskitytään maan uusiin haasteisiin: Siirtyminen kriisintorjunta-agendasta talouden pitkän aikavälin potentiaalin vahvistamiseen, Venäjän alueiden investointi-ilmapiirin, Venäjän rahoitusmarkkinoiden ja T&K-sektorin kehittämiseen jne.

Moderni teknologia ihmiskunnalle: Vastuullisen tulevaisuuden rakentaminen. Tällä alueella käsitellään tieteen kansainvälisen yhteistyön kysymyksiä, digitaalista itsemääräämisoikeutta ja tietoturvaa, terveydenhuoltoalan digitalisaatiota jne.

Investointi kehitykseen on kuin investointi ihmisiin: Tässä jaksossa tarkastellaan uuden todellisuuden kulttuurikoodeja, inhimillisen pääoman kehitystä, uusia taitoja ja työllistymismalleja Covidin jälkeisessä maailmassa.

Ohjelmassa on yli 200 virallista tapahtumaa: liiketapaamisia, dialogeja, kokouksia, esitelmiä, allekirjoitusseremonioita jne. (Mihail Tereštšenko/TASS)

14. touko, 2022

EI-NATO PUHEENI JA RAUHANAKTIVISTIEN VETOOMUS

Kuva: Pitämässä puhetta.

Sosialidemokraattisen puolueen puoluevaltuusto kokoontui 14.5.2022 tekemään Nato-päätöstä. Hävisimme äänin 53-5 tyhjiä 2. Suomi rakentaa rajalleen rautaesiripun.

 

ARVOISA TOVERI PUHEENJOHTAJA, HYVÄT TOVERIT

Olen vakuuttunut siitä, että jokainen meistä ajattelee ensisijaisesti Suomen parasta.

Miksi me suomalaiset haluamme aina kuulua jonkun suurvallan etupiiriin? Tämä on merkillistä siksi, että meidän maantieteellinen sijaintimme on poikkeuksellisen suotuisa harjoittaa itsenäistä, puolueetonta ulkopolitiikkaa.

Me emme ole tehneet Venäjän ja Ukrainan sodasta ja sen jälkeisestä ajasta analyysia. Olemme antautuneet sodan logiikalle. Me emme pohdi sodan lopettamisen, rauhan, vaihtoehtoja, vaan olemme alistuneet jatkamaan sotaa mahdollisimman pitkään.

Aseistautuminen ja sotilasliitot eivät ole ydinase- ja ekokriisin aikakaudella ratkaisu mihinkään. Se on itsemurhaan vertautuvaa politiikkaa.

Hyvät toverit. Haluammeko me, että pitkällä itärajallamme on rautaesirippu. Sitä Natoon liittyminen merkitsisi. Maailman kylmän sodan huomio keskittyisi tänne jo syystä, että rautaesiripun takana olisivat maailman rikkaimmat luonnonvarat ja pohjoispuolella Arktinen. Jännitteet missä päin maailmaa tahansa saattaisivat konkretisoitua sotilaalliseksi yhteenotoksi täällä Suomessa. Jokainen jännite, pienikin, olisi meille uhka. Entisestä rauhan Itämerestä tulisi Naton järvi. 40 % Venäjän kaupasta on kulkenut sitä pitkin. Yksin tämä on terävä veitsi Venäjän kurkulla. Muurmanski ja Pietari tulisivat niin lähelle rautaesirippua, että Naton siirtyminen tänne ei olisi rauhaa edistävä toimi. Tätäkö me todella haluamme.

Venäjän ulkopolitiikka ei ole muuttunut. Se on aina ollut ennakoitavissa. Venäjä on aina pyrkinyt pitämään länsirajan riittävän kaukana hallinnollisista kaupungeistaan ja lisäksi halunnut, että sillä on hyvät suhteet rajan takaisiin naapurivaltioihin. Tämän ovat ymmärtäneet myös useat Yhdysvaltain ulkopoliittiset asiantuntijat kuten Henry Kissinger, joka suosittelee Ukrainalle puolueettomuutta, puolueettoman Suomen mallia.

Liittyminen Natoon merkitsee myös hyvinvointivaltiollisen kehityksen pysähtymistä. Meidän rahamme eivät mitenkään riitä sekä sosiaalisiin reformeihin että Naton vaatimiin sotilaallisiin hankintoihin.

Me kaikki tiedämme, etteivät Yhdysvaltain sodat tähän pääty. Taistelu luonnonvaroista kiihtyy. Kun Ukrainan sota päättyy, niin pian jossain alkaa jälleen sota, jossa Yhdysvallat on mukana. Jos siinä sodassa on Nato mukana, saanemme mekin uusia sankarivainajia.

Arvoisa puoluevaltuusto. Kannatan Juha Jaatisen esitystä, että Sosialidemokraattinen puolue ei kannata jäsenhakemuksen jättämistä sotilasliitto Natoon. Esitän, että tämä kokous äänestää lippuäänestyksellä.

Tehdään tänään päätös. Sitten jatkamme yhdessä eduskuntavaaleihin.    

Kiitos

Alla viidenkymmenen suomalaisen ja ruotsalaisen sosialidemokraattisen rauhanaktivistin Vetoomus Ei-Nato jäsenyydelle:

VETOOMUS SUOMEN JA RUOTSIN SOSIALIDEMOKRAATEILTA

Kyllä aktiiviselle rauhan- ja turvallisuuspolitiikalle, Ei Nato-jäsenyydelle

Me Suomen Sosialidemokraattisen Puoleen ja Ruotsin Sveriges socialdemokratiska arbetarpartin jäsenet sanomme Kyllä aktiiviselle rauhan- ja turvallisuuspolitiikalle, joka ei perustu Nato-jäsenyydelle. Maamme nykyinen turvallisuuspoliittinen linja on yhä vahva perusta kaikkien ihmisten, ja myös muiden lajien, turvallisuutta sekä lyhyellä että pitkälläkin aikavälillä edistävälle politiikalle.

Me vetoamme puolueidemme johtoon, ministereihin ja kansanedustajiin sekä kaikkiin kansalaisisiin Suomessa ja Ruotsissa, jotta sanoisimme Ei Nato-jäsenyyden hakemiselle.

Nimi, jäsenyhdistys, maa.

Anita Aagesen-Svärd Socialdemokrater För Reformer i Malmö, Sverige

Arja Alho, Siuntion sosialidemokraatit - Sjundeå socialdemokrater, Finland

Ingalill Bjartén, Ordförande i Österlens Kvinnoklubb, Sverige

Anders Björklöf, Socialdemokratiskt Forum r.f, Finland

Peter Boström, Brösarp S-förening, Sverige

Madeleine Göransson, Österlen S-kvinnor, Sverige

Mia Hanström Socialdemokraterna Åland

Mika Helander, Keski-Espoon demarit, Finland

Berit Holtz, kvinnoklubben Karolina, Sverige

Juha Hyvönen, Oulun sos.dem. työväenyhdistys, Finland

 

Jea Jonsson. Österlens S-kvinnor, Sverige

Lauri Kangas, Heinolan TY, Finland

Viktor Kock, Pedersöre socialdemokrater, Finland

Markku Korvela, Hyvinkään Demarit ry, Finland

Camilla Kronqvist, Åbo svenska socialdemokrater, Finland

Jorma Kukkonen, Rautalammin sd-työväenyhdistys, Finland

Carin Larsson, kvinnoklubben Karolina, Sverige

Kristina Lauinger, Österlens S-kvinnor, Sverige

Riitta Lavikka, Väinö Voionmaa -seura, Finland

Marianne Laxén, Helsingfors svenska arbetarförening, Finland

 

Britta Lindblom, Ingå socialdemokratiska förening, Finland

Arseniy Lobanovskiy, Socialdemokratiskt Forum r.f., Finland

Lukas Lundin, Helsingfors svenska arbetarförening, Finland.

Heikki Mansikkaniemi Karjaan suomenkieliset demarit, Finland

Martti Muukkonen, Vehkalahden TY Liitto, Finland

Mika Naarala, Socialdemokratiskt forum r.f., Finland

Waltteri Niiranen, Oulun Sosialidemokraattinen työväenyhdistys, Finland

Janne Nurminen, Lahden työväenyhdistys, Finland

Jan Nyström, Borgå svenska socialdemokrater, Finland

Lena Näslund, S-kvinnor i Trelleborg, Sverige

 

Risto Pihlaja, Hervannan Sosialidemokraattinen yhdistys ry, Finland

Kaisu Pöyliö, Porin Demarit, Finland

Ann-Christin Råberg, Österlens S-kvinnor, Sverige

Pia Saarela, Oulun Sosiaalidemokraattinen Työväenyhdistys ry, Finland

Kristina Saunders, Staffanstorps S-kvinnor, Sverige

Eva Setreus, Ystad S-kvinnor, Sverige

Mirja Suhonen, Hamarin ja Gammelbackan Demarit, Finland

Bo Sundbäck, Åmotfors S-förening, Sverige

Marko Suominen, Mathildedalin työväenyhdistys, Finland

Jan Svärd, Socialdemokrater För Reformer i Malmö, Sverige

 

Jussi Särkelä, Martinlaakson sosialidemokraatit, Finland

Ilkka Taipale, Ammattiyhdistysväen sos.dem. yhdistys, Finland

Anita Ullmann, Österlens S-kvinnor, Sverige

Ulla Vaara, Lahden Sos.dem. naisyhdistys ry, Finland.

Thomas Wallgren, Helsingfors svenska arbetarförening, Finland

Esko Vatanen Hakametsän Sosialidemokraatit ry, Finland

Tomas Wetterberg, Socialdemokratiska Arbetarepartiet i Hallsberg, Sverige

Merja Vuori, Espoonlahden Demarit, Finland

Kari Välimäki Korson työväenyhdistys, Finland

Rebecca Åkers, Korsholms socialdemokratiska förening, Finland

28. maalis, 2022

OSA ÄIDEISTÄ PELKÄÄ MENNÄ LASTENSUOJELUUN

Tähän vakavaan ongelmaa olen paneutunut valtuustokaverini Naima El-Issaouin kanssa. Haastattelimme maahanmuuttajia ja yhtä romaniasiantuntijaa ja päädyimme kirjoittamaan aiheesta. Lähetimme kirjoituksen rasisminvastaisella viikolla julkaistavaksi Helsingin Sanomille ja Vantaan Sanomille. Vantaan Sanomat julkaisi, Helsingin Sanomat ei. Toimenpiteemme eivät jää kirjoitukseen. Taustalla teemme kaikkemme, että ongelmaan kiinnitetään riittävästi huomiota.

Kirjoituksemme:

On vahvoja viitteitä selvitysten, tutkimusten ja asiakaskokemusten perusteella, että maahanmuuttajien ja romanien lapset otetaan huostaan muita lapsia herkemmin. Osa maahanmuuttajaäideistä pelkää asioida lastensuojelussa. Tämä palaute nousi haastattelemiltamme henkilöiltä. Saimme myös palautteen, että tästä ei ole viisasta kirjoittaa lehteen. Mielestämme yhteiskuntamme on kuitenkin niin avoin ja keskusteleva, että tästä pitää tehdä julkinen.

Rajuimmassa kuulemassamme esimerkissä äiti ei mennyt katsomaan keskosena syntynyttä lastaan sairaalaan, koska luuli tarvitsevansa siihen erityisen luvan, eikä hän tiennyt mistä luvan voi saada. Hoitajat vuorostaan ihmettelivät miksi äiti ei tule katsomaan lastaan. Syynä oli äidin kielitaidon ja luottamuksen puute. Silti tästä jäänee merkintä lastensuojeluviranomaisten asiakirjoihin. Se ei rohkaise äitiä hakeutumaan lastensuojelun avun piiriin, jos hänelle tulisi siihen tarve.

Romanilasten huostaanottoherkkyyteen on kiinnittänyt huomiota jopa Euroopan neuvoston syrjinnän vastainen komitea. Suomessa on tehty selvityksiä, jotka maahanmuuttajien osalta ovat saman suuntaisia. Maahanmuuttajavanhempien arkikokemuksessa epäluottamus lastensuojeluviranomaisia kohtaan on yleistä. Yksinomaan kokemuksen yleisyys velvoittaa meidät kiinnittämään tähän huomiota. On ristiriitaista, kun yhteisöllisen kulttuurin lapset joutuvat useammin huostaanotetuiksi kuin yksilöllisyyttä korostavan kulttuurin lapset.

Eräissä maahanmuuttajaryhmissä täällä pidempään asuneet varoittavat tänne myöhemmin saapuneita puhumasta avoimesti neuvolassa ja lastensuojelussa sekä muussa sosiaali- ja terveystoimessa. Neuvojen mukaan avun pyytämisessä tulee olla tarkka. On vältettävä tiettyjä sanoja kuten esimerkiksi sharia (imaamin siunaus) tai jihad (sisäinen kilvoittelu), koska ne laukaisevat herkästi työntekijöissä negatiivisia reaktioita. Myös tapakulttuureissa on eroja, joita ei aina osata ottaa huomioon.

Maahanmuuttajien kokemusten mukaan heistä on sosiaali- ja terveystoimessa puutteellista ja vääränlaista tietoa. Ei myöskään ymmärretä kielitaidon puutteesta syntyviä asiointiongelmia. Jo pitkään asunut ”täydellistä” suomea puhuva maahanmuuttaja hallitsee keskimäärin vain noin 15 000 sanaa, kun keskiverto äidinkielenään suomea puhuva hallitsee 40 000 sanaa. Ero on suuri ja sillä voi olla asiointitilanteissa negatiivinen merkitys.

Yksikään haastattelemamme henkilö ei ajatellut, että lastensuojelun henkilökunta olisi tarkoittanut pahaa, mutta työntekijöillä on suuri valta muuttaa heidän elämänsä pahaksi. Kyse ei ole ammatillisesta osaamattomuudesta, vaan siitä, että sosiaali- ja terveydenhuollon toimintatavat eivät ole kehittyneet monikulttuurisen yhteiskunnan vaatimuksia vastaaviksi.

Lapsen huostaanotto on aina rankka päätös. Erityisen kohtalokas se saattaa olla silloin, kun lapsi ei kuulu valtaväestöön. Toisenlaisesta kulttuurista tullut lapsi joutuu huostaanotossa erilleen omasta kulttuuristaan ja uskonnollisesta viiteryhmästään. Tässä liikutaan jo ihmisoikeussopimusten rajapinnassa. Myös vanhempiin lapsen huostaanotto jättää henkisesti pysyvät jäljet, olleti, jos he eivät pidä tapahtunutta ymmärrettävänä ja saa tilanteessa oikeanlaista tukea.

Sosiaali- ja terveystoimen ml. lastensuojelun henkilöstölle tulee turvata riittävä kulttuurien tuntemus sekä sen osana uskontotietoisuus. Eri kulttuureista saapuneita ihmisiä olisi motivoitava kouluttautumaan nykyistä enemmän sosiaali- ja hoitoaloille. Myös sijaisperheitä tulisi olla kaikista yleisimmistä kulttuureista. Huostaanotetuille lapsille tulee turvata heidän oma kulttuuripiirinsä. Ei kait kenenkään mieleen tule sijoittaa esimerkiksi lestadiolaisperheen lasta ateistiperheeseen. Noudatetaan samaa sääntöä maahanmuuttajaperheisiin.

Naima El-Issaoui
kaupunginvaltuutettu, sd
Jussi Särkelä
kaupunginvaltuutettu, sd

20. helmi, 2022

JENGIVÄKIVALLALLE TULEE OLLA NOLLATOLERANSSI

Kaupunginvaltuutettu Mika Kasonen puuttui kirjoituksessaan Vantaan Sanomissa (12.13.2.) erittäin tärkeään asiaan, jengiväkivaltaan. Hänen mukaansa nyt on aika toimia. Vaikeista asioista vaikeneminen ei auta. Olen täysin samaa mieltä. Asiaa ei saa jättää tähän.

Jengin merkkejä näkyi Tikkurilassa jo ennen koronaa. Havaitsin Dixissä ja sen liepeillä kaksi tai kolme vakiintunutta poikaryhmää, joissa oli mukana yksi tyttö, ilmeisesti johtajan heila. Tästä se kansainvälisten kokemusten mukaan lähtee. Prosessi alkaa ja kypsyy aina samalla tavalla. Göteborgissa se tiedetään. Toiminnan ihanalta tuntuva rajattomuus johtaa pikkurikoksiin ja vähäiseen uhkakäyttäytymiseen. Siitä ne kovenevat pisteeseen, jossa ensimmäiset tuomitaan vankilaan. Sankarit ovat syntyneet.

Nuorisojengeille muodostuu oma kulttuurinsa, normistonsa ja ihanteensa, joilla on enää vähän yhtymäkohtia yhteiskunnan normistoon. Jengiläiset noudattavat ja jopa palvovat omaa kulttuuriaan ollen sokeita yhteiskunnan normistolle. Väkivallan tekoja ja tekijöitä palvotaan. Vankilarangaistukset ovat ihailtavia ansioita. Jengiläisille on tärkeää, että heidän tekemänsä rikokset ja väkivallanteot tulevat tunnetuiksi. Valistukselle ja ojennukselle ei jää enää maaperää. Tilanne ei ole enää hallittavissa. Syntyy alueita, jonne jopa viranomaisilla ei ole menemistä.

Ei ole mitään syytä olettaa, että Suomessa näin ei tapahtuisi. Prosessi on jo alkanut. Vantaan Sanomien otsikot sen kertovat: ”Nuoret yrittivät ryöstää ihmisiä”, ”Tappeluhaaste sai kymmenet nuoret koolle Martinlaaksossa”: ”oli shokki nähdä niin pienten koululaisten osallistuvan tällaiseen, totesi paikalle osunut nainen.” Jengiväkivaltaa myötäelävä gangsta rap soi jo Suomessa.

Jengien syntyminen kuvastaa laajempaa yhteiskunnallista turhautumista. Väkivaltainen käyttäytyminen yleistyy muutenkin kuin jengien muodossa. Koululaisten, vammaisten ja toimintakyvyltään heikentyneiden vanhusten sekä nuorten naisten turvattomuus lisääntyy. Kaduilta katoaa hymy. Tämän estämiseksi ensin on murskattava terävin väkivallan ilmiö, jengiytyminen.

Poliisin mukaan pääkaupunkiseudulla on kymmenkunta rikoksia tekevää nuorisojengiä, joista osa toimii Vantaalla. Heillä on sosiaalisessa mediassa tuhansia seuraajia. Enää tarvitaan kiihoke, joka panee tämän porukan kaduille.

Tilanteen tekee vakavaksi se, että Suomessa ei ole kokemusta jengiväkivallan sulattamisesta. Rangaistusten koventaminen ei ole yleensä toiminut rikosten ehkäisykeinona. Miten se voisi tepsiä nuorisojengien kohdalla, kun niiden sankaruuteen sisältyy vankilatuomio.

Tarvitaan aivan uudenlaisia keinoja. Niiden etsimisen voisi aloittaa valtuustoryhmistä muodostettu neuvottelukunta, joka kutsuu pyöreän pöydän ääreen maamme parhaat asiantuntijat. Tehdään Vantaasta jengiväkivallalle nollatoleranssialue.

Jussi Särkelä
kaupunginvaltuutettu, sd
Vantaa Sanomat, 18.-20.2.2022

26. joulu, 2021

LENINGRADISSA 1981

Olin Leningradissa ay-matkalla vuonna 1981. Se ei ollut ensimmäinen matkani Neuvostoliittoon, mutta tämä matka jäi mieleeni. Ihmiset olivat menettäneet jotain, toivon, sisällön, tavoitteen? en tiedä, mutta minua näkemäni vaivasi. Kirjoitin siitä viisitoista vuotta myöhemmin päiväkirjaani:

Syksyllä 1981 olin Leningradissa. Lähdin arkiaamuna hotellista yksin kaupungille. Katselin töihin meneviä kansalaisia, tarhaan talutettavia lapsia, äitejä ja mummoja. Kaupunki virkosi yön unesta ja sen kaduilla mateli totisia ihmisiä. Hymy ja nauru olivat poissa.

Yhteiskunta paljastaa itsensä sen tuottamissa ihmisissä.

Intuitioni, ei tietoni, kertoi minulle, että tässä yhteiskunnassa oli jotain perustavanlaatuista vikaa. Vaikka ihmiset olivat hyvin puettuja, heidän ihostaan ja hiuksistaan näkyi terveys ja käytöksestään koulutus ja sivistys, heiltä puuttui jotain. Heidän kävelytapansa, asentonsa ja silmänsä paljastivat, että he eivät olleet elämässä kiinni. He suorittivat elämää. Heiltä puuttui omaehtoinen oleminen ja nauru. Uteliaisuuden ja olemisen jano oli heille vieras.

Elämme Suomessa samankaltaisessa tilanteessa, paitsi että osa suomalaisista joutuu jonottamaan ruokansa katujakelussa. Meiltä puuttuu kyky pohtia asioita toisin ja sen mukana hyvinvoivaan ihmiseen luontaisesti kuuluva kyky ajatella toisin ja nauru. Silloinkin kun ymmärrämme asiat toisin, me puserramme sen itsestämme ulos. Syljemme totuuden toisten silmille. Letkeästä yhdessä tekemisestä on puute.

Ei ole sattumaa, että stand-up komiikka nousee luonnottomaan suosioon siinä vaiheessa, kun yhteiskunnassa jähmettyi liike. Kun muutos istahti privaatisti pihakeinuun.

Ihmisillä on tarve ravistaa yltään puiseva rutiini. Itsensä viihdyttämisen merkitys on muuttunut. Se ei enää ole luonnollista arkea, vaan viihtymisen suorittamista. Viihtyminen ja nauru tulostetaan itsestä ulos oikeaksi osoitetussa paikassa. Syvältä tuleva tervehdyttävä nauru on kuollut. Pinnallinen stand-up ja muu viihde ei vastaa tarpeeseen. Hyvä huumori, runous, kirjallisuus, taide ovat aina yhteiskunnallisia, sen kehitystä ja ihmisen yhteiskunnallista toiminnallisuutta eteenpäin työntäviä. Ei ihme, että tänään puhutaan niin paljon luovuudesta ja sen tarpeesta. Siitä kun nimenomaan on puute. Luovuus ei kasva pysähtyneisyydessä.

Miten pitkään ihmiset tyytyvät pakkoviihtymään? Mitä sen jälkeen? Kuka ja mikä ottaa pakkoviihtymisen jälkeisen ajan johdon haltuun. Siinä ns. tuhannen taalan kysymys. (Neljännesvuosisataa myöhemmin voimme todeta, että lamaannuksessa lamaannutaan, ei nousta. Huomio tänään / js.)

Leningradissa ihmiset olivat ilmeisesti oppineet ottamaan ajatukset, opiskelunsa ja työnsä, toimintaraamit ja -mallit, kansalaisjärjestötoimintansa ja hyvän tekemisen hyveensä sekä moraalin annettuina, ylhäältä päin. Aivan kuin Suomessa tänään, paitsi että osa ihmisistä työnnetään armotta sivuun. Loisiksi ilman yhteiskunnallista roolia olevia ihmisiä vielä ennen itsenäisyyttämme kutsuttiin. Nyt heillä on toisen merkkiset stigmat.

Miten katkaista ylhäältä tulevien käskyjen virta? Miten katkaista meitä ohjaavat välineellisyyden johtimet? Miten palauttaa tyytyväisyyden, pettymysten, rakastamisen ja vihan aidot tunteet ja niiden seurauksina aito toistemme kohtaaminen, hellyyden, rakkauden ja suuttumuksen sekä vihan tunteet, naurun, hymyn ja periksi antamisen taidot ilman omanarvon tunteen menettämisen pelkoa. Mitä voimme tehdä poistaaksemme kollektiiviset pelon tunteet?... (kielenhuoltoa vaille jäänyt kirjoitus jäänyt kesken)