1. loka, 2020

MIINA SILLANPÄÄ JA KANSALAISVAIKUTTAMINEN

Kuvassa Riitta Särkelä alustamassa.

Myyrmäen Eläkkeensaajien viikkokerhossa alusti Ensi- ja turvakotien liiton pääsihteeri Riitta Särkelä. Hän on Miinan jälkeen neljäs henkilö liiton johdossa. Tässä toimitettu referaatti Särkelän alustuksesta, jossa keskitytään Sillanpään työhön.

-Päiväni alkoi Suomen lipun salkoon nostamisella Miina Sillanpään ja kansalaisvaikuttamisen kunniaksi yhteistyössä sisäministeri Ohisalon kanssa, jonka vastuualueeseen liputuspäivät kuuluvat. Toivottavasti liput liehuvat mahdollisimman monessa salossa, että saamme Miinalle, rohkealle vaikuttajalle pysyvän liputuspäivän.

-Miina Sillanpää oli oman järjestöni Ensi- ja turvakotien liiton perustaja 75 v sitten, 24.9.1945.

-Tässä puheenvuorossani keskityn ensin Miinaan, sitten Ensi- ja turvakotien liiton syntyyn ja kehitysvaiheisiin ja lopuksi tämän ajan haasteisiin mietiskelen, mitä Miina niistä tuumisi.

-Suomen ensimmäinen naisministeri ja pitkäaikainen kansanedustaja kulki kivikkoisen tien tasa-arvon symboliksi.

-Wilhelmiina Riktig syntyi 4.6.1866 Jokioisissa 9- lapsiseen torppariperheeseen. Lapsuus oli ankara ja työntäyteinen. Tuon ajan lapset kävivät kiertokoulua muutaman viikon. Vaatimattoman alkeisopin jälkeen Miina lähti 12 v töihin Forssan puuvillatehtaaseen. Tehtaan omistaja Wahren oli aikaansa seuraava mies. Tehtaalla oli mahdollisuus käydä koulua joka toinen viikko. Jokioisten kirjasto oli Miinan aarreaitta. Miinan erotti muista lapsista sammumaton lukuinto ja oppimisen halu. Kotiin tulevat sanomalehdet laajensivat hänen maailmankuvaansa.

-18 v. hän lähti palvelijattareksi Porvooseen. Kotoa lähtiessään hän muutti nimensä Sillanpääksi.

-Miina otti kantaa alaikäisten kohteluun Palvelijataryhdistyksen edustajakokouksessa 1909. Häntä vihastutti se, että palvelusperheen miehet tai pojat viettelivät nuoria kotiapulaisia, jotka sitten raskaaksi tultuaan irtisanottiin ja jätettiin kadulle.
-Miksi emännät jättivät nuoret naiset yksin lapsensa kanssa?

-Pian Miinaa kutsuttiin piikakenraaliksi, äpärien ja lehtolasten puolustajaksi.

-Miina valittiin Suomen ensimmäiseen eduskuntaan 1907. Valittuja sosialidemokraattisia naisia oli kaikkiaan 19.

-Ensimmäisillä valtiopäivillä työläisnaisten ensimmäinen aloite koski avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten kovaa kohtaloa ja Hilja Pärssisen johdolla he ehdottivat kotien perustamista turvattomia lapsia, aviottomia äitejä ja heidän lapsiaan varten.

-Aloite toistettiin kaikilla valtiopäivillä 1914 asti, mutta aina se hylättiin. Aloitteen vastustajien väite oli, että se olisi kannustanut syntiin ja vaarantanut avioliitossa syntyneiden lasten aseman.
-Sittemmin tästä aloitteesta kehittyi työläisnaisten ensikotihanke.

-Miina valittiin ensimmäisenä naisena ministeriksi Väinö Tannerin hallitukseen 1926 apulaissosiaaliministeriksi.

-Häntä luonnehti poliitikkona käytännöllisyys, neuvottelutaito ja hyvät yhteydet eri puolueisiin, mutta myös peräänantamattomuus lasten ja naisten oikeuksien puolustajana. Miina nousi valtakunnalliseksi vaikuttajaksi nimenomaan taistelemaan lapsille paremman Suomen puolesta, mutta myös vanhusten asian puolustajana.

-Palataan työläisnaisten ensikotihankkeeseen, joka eteni hitaasti. Alettiin kerätä rahaa ja valmistella asiaa. Nyt Miina sai toisen liikanimen, Suomen kuuluisin kerjäläinen. Joulukuussa 1936 Miina kutsui eduskuntaan koolle kokouksen, jossa perustettiin Työläisäitien ja Lasten kotiyhdistys eli nykyinen Helsingin ensikoti ry.

-Ensikoti ja sen vauvat täyttivät Miinan elämän sen jälkeen, kun hän jäi eduskunnasta pois 1948. Miinan tärkeä motto oli ”Jokainen lapsi on pelastettava elämälle”.

-Hän oli perustamassa Ensikotien liittoa 24.9.1945 ja toimi sen puheenjohtajana kuolemaansa asti 86 vuotiaana 1952. Miinan työtä minulla on kunnia jatkaa liiton 4. toiminnanjohtajana.

Tämän päivän haasteet:
-lapsiperheköyhyys 130 000–150 000 lasta – lasten oikeudet.
-perhe- ja lähisuhdeväkivalta: yleisyys, joka 3. nainen 15–74 v.
-Miina ei hyväksynyt välivaltaa ja naisten oikeudet, Istanbulin sopimus vs. perheen sisäinen asia,
-Ensi- ja turvakotien liitto on yksi RAY:n perustajista,
-Liitto oli myös yksi Lasten Päivän säätiön eli Linnanmäen perustajista. Rahaa tarvittiin; nyt järjestöt kamppailevat toimintaedellytysten kanssa.

-Miina uskoi muutokseen, niin minäkin.
-Todella vaikeista tilanteista on mahdollisuus toipua ja mahdollisuus päästä uuteen alkuun

-Miina ei saanut kovin paljon tunnustusta elämänsä aikana, silti talousneuvoksen arvonimen vuonna 1938. Miinan kunniaksi Helsinkiin Tokoin rantaan nousi Aimo Tukiaisen patsas Soihtu, jonka äärelle me Miinan perilliset kokoonnumme kiitoksin joka vuosi Miinan syntymäpäivänä 4.6.

-Miinan perintö velvoittaa tarttumaan rohkeasti uusiin ongelmiin, periksi ei anneta ja jos muutos ei heti onnistu, haetaan kumppaneita ja yritetään uudelleen. Me voimme muuttaa maailmaa.

Toimittajalta: Sisäministeriö on määrännyt valtion virastot ja laitokset liputtamaan 1.10.2020 ja suosittelee samalla yleistä liputusta. Liputamme siis 1.10.2020 jo viidettä vuonna peräkkäin Miina Sillanpään ja kansalaisvaikuttamisen kunniaksi. Miina Sillanpään 150-vuotisjuhlavuoden ja Suomi 100 -juhlavuoden liputusten jälkeen sisäministeriö on antanut suosituksen liputuksesta vuosittain. Miina Sillanpää Seura jatkaa aktiivista työtä Miina Sillanpään ja kansalaisvaikuttamisen liputuspäivän vakiinnuttamiseksi.

Aivan liian moni lipputanko oli tyhjä 1.10.2020.

12. syys, 2020

VERIRYHNMÄLLÄ ON MERKITYSTÄ

Helsingin Sanomat kertoi kesäkuun 10. päivä, että hengityslaitteisiin joutuvat useammin potilaat, jotka kuuluvat A-ryhmään. Artikkeli nojasi sen verran vahvoihin lähteisiin, että se oli otettava vakavasti. Tuli mieleen blogini ”Munalla töihin” Demokraatin net-sivustolla 18.1.2014. Kirjoitin siinä mm. ao:

Norjalaisen yleislääketieteen erikoislääkäri Knut T. Flytlien mukaan lääketiede on nykyään jakautunut niin moneksi suuntaukseksi, että täydellisen kokonaiskuvan saaminen on vaikeaa (Vitamiinivallankumous, Karisto 2006).

Ihminen on kymmenien tuhansien vuosien aikana kehittynyt useammalla maapallon eri taholla. Kukin kehityshaara on elänyt erilaisissa olosuhteissa syöden ravintoa, joka on ollut kyseiselle seudulle ja elinkeinotavalle tyypillisiä. Yleispäteviä ravitsemussuosituksia on Flytlien mukaan mahdotonta antaa. Runsaasti lihaa syöneelle haaralle liha on terveellisin ruokavaihtoehto, kun taas kalaa nenän alle panneet tarvitsevat sitä edelleen keskimääräistä enemmän. Pelkkien varsien varassa eläneiden kaksijalkaisten taru on päättynyt jo aika päiviä sitten.

On kehittynyt neljä ihmistyyppiä, jotka erottuvat neljänä veriryhmänä O, A, B ja AB. On tieteellistä näyttöä, että veriryhmät vaikuttavat myös luonteeseen ja persoonallisuuteen. Ruoan tulisi koostua veriryhmään parhaiten sopivista ruoka-aineista (Peter J. D´Adamo ja Catherine Whitney: Syö oikein oman tyyppisi mukaan, WSOY 2002).

Voimakkaiden ja itsetietoisten johtajatyyppien O on metsästävien alkuihmisten veriryhmä. He syövät lihaa, kalaa ja kasviksia sekä hedelmiä, mutta välttävät viljatuotteita. O –ihmiset ovat oppineet kovaan ruumiilliseen työhön.

A on maanviljelijätyyppi. Hän pysyy hoikkana ja terveenä kasvisruokavalion avulla. Yhteisöllinen asumismuoto on vuosituhansien mittaan koulinut tyypin luonteesta ystävällisen, yhteistyökykyisen ja sopeutuvan. A:n kannattaa syödä kanaa ja kalaa. Ristiriitaiselta tuntuu, että A –tyypin tulisi välttää lihaa, maitotuotteita, voita, vehnää, perunaa, tomaattia, appelsiinia, banaania, kiinankaalia, limanpapua, leikkopapua, virvoitusjuomia, olutta ja liköörejä.

Alkujaan paimentolaisheimoista kehittyneellä B:llä on sietokykyinen ruoansulatus ja tehokas immuunijärjestelmä. Tyyppi syö kaikkia eläin- ja kasvikunnan parhaita antimia, karttaa kylläkin kanaa, ankkaa, sikaa ja äyriäisiä. Ylipäänsä sika ei näyttäisi sopivan hyvin millekään verityypille. B –tyypin ihmiset ovat luovia ja joustavia. Heillä on parhaat mahdollisuudet elää pitkään.

Veriryhmistä nuorin on AB. Historiallisesti se on vasta vauva. Se syntyi alle tuhat vuotta sitten. AB:sta ei saa oikein selvää mikä se on. Joskus se muistuttaa A -ryhmää, joskus taas B:tä ja joskus A- ja B-ryhmän yhdistelmää. AB –ihmisillä on herkkä ruoansulatusjärjestelmä ja liian sietokykyinen immuunijärjestelmä. Tästä syystä AB:t altistuvat toisia herkemmin syövälle, sydän- ja verisuonitaudeille ja anemialle. AB –ihmisten luonteesta ei kirjallisuudesta löydy mainintaa. Jos se on yhtä poukkoileva kuin veri, niin siitä ei kukaan ota selvää.

Kaikki tarvitsevat kuituja. Ruoan kuitupitoisuus on sopiva, kun uloste jää kellumaan veden pinnalle.

26. huhti, 2020

Presidenttien Putinin ja Trumpin yhteinen julkilausuma Elbellä kohtaamisen 75. vuosipäivän johdosta 25. huhtikuuta 2020

25. huhtikuuta 2020 tulee kuluneeksi 75 vuotta vuotuisesta historiallisesta neuvostoliittolaisten ja amerikkalaisten sotilaiden kohtaamisesta, jotka kättelivät toisiaan vaurioituneella sillalla Elbe-joella. Tämä tapahtuma oli esinäytös natsien hallinnon lopulliselle tappiolle.

Kohtaaminen Elbellä oli huipentuma monien maiden ja kansojen valtaville ponnisteluille, jotka yhdistetään Yhdistyneiden Kansakuntien vuonna 1942 antamaan julistukseen. Tämä yhteinen taistelu vaati miljoonien sotilaiden, merimiesten ja siviilien valtavia uhrauksia monilla sodan näyttämöillä.

Tunnustamme myös miljoonien miesten ja naisten työpanoksen, jotka tuottivat valtavia määriä sotatarvikkeita, jotka oli tarkoitettu käytettäviksi ympäri maailmaa. Kotirintaman työntekijät ja tuotantolaitokset olivat avainasemassa tarjoamalla liittoutuneille joukoille voittoon tarvittavat tuotteet.

”Elben henki” on esimerkki siitä, kuinka maamme voivat syrjäyttää ristiriidat, rakentaa luottamusta ja tehdä yhteistyötä yhteisen tavoitteen nimissä. Taistellen tänään 2000-luvun vakavimmissa haasteissa, osoitamme kunnioitusta kaikkien niiden ihmisten rohkeudelle, jotka taistelivat yhdessä fasismin voittamiseksi. Heidän sankarillista tekoaan ei koskaan unohdeta.

7. huhti, 2020

HENKISYYS JA HENGELLISYYS
Mitä ne tarkoittavat?

Suomen kielessä henkisyydelle ja hengellisyydelle on oma sana. Englannin kielessä näin ei ole. Ero henkisyyden ja hengellisyyden välillä ei näy sanan ”spirituality” käytössä. Vaikka sanastomme on selkeä, niin varsin yleisesti henkisyyttä ja hengellisyyttä pidetään synonyymeinä. Ihminen nousi henkiselle tasolle siinä vaiheessa, kun hän kykeni kuvittelemaan talon, ennen kuin aloitti sen rakentamisen. Ihminen ei olisi kyennyt luomaan yhteiskuntia, monumentteja, kuvataiteita, musiikkia jne. ilman henkisiä kykyjä. Hengellisyys vuorostaan liittyy kykyyn uskoa ylimaalliseen voimaan.

Matti-Pekka Virtaniemi kirjoittaa väitöskirjastaan kansanomaistamassa kirjassaan ”Elämän tarkoitus ja vakava sairaus” (Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 129, 2018), että ”uskonnollinen spiritualiteetti viittaa ihmisen kykyyn saada kokemuksellinen yhteys oman uskonnollisen perinteensä ytimeen. Ei-uskonnollinen spiritualiteetti puolestaan viittaa ihmisen kykyyn aavistaa kokemuksena syvyysulottuvuus ja samalla pitää tätä osoituksena syvyysulottuvuuden olemassaolosta.

Virtaniemi jatkaa: ”Sekulaarin spiritualiteetin puolustajat väittävät, että spiritualiteetin juuret ovat inhimillisessä kokemuksessa eivätkä uskonnollisessa perinteessä.” Hän viittaa filosofi Lauri Rauhalaan, jonka mukaan ”henkinen on eräänlainen merkitysfunktioiden toimintataso ihmisen tajunnassa. Osa merkityksistä saattaa sisältää uskonnollisia kokemuksia”.

Maailman terveysjärjestö WHO syöpäpotilaiden palliatiivista hoitoa koskevassa raportissa vuodelta 1990 otetaan huomioon se, että on olemassa uskonnollinen ja ei-uskonnollinen tapa määritellä spiritualiteetti.

Koska suomen kielessä sana spiritualiteetti esiintyy lähes yksinomaan kristillisessä kielenkäytössä, on syytä selittää sanaa tarkemmin. Virtaniemi kirjoittaa Christina Puchalskia lähteenä käyttäen, että ”spiritualiteetti on ihmisenä olemisen näkökulma. Se viittaa tapaan, jolla yksilöt etsivät ja ilmaisevat merkitystä ja tarkoitusta, sekä tapaan, jolla he kokevat yhteydessä olemisen suhteessa merkitykseltään tärkeään, itseen, toisiin, luontoon ja itselleen merkitykselliseen tai pyhään.” Pyhällä voi olla sekä uskonnollinen että ei-uskonnollinen merkitys.

Filosofi Timo Airaksinen kirjoittaa kirjassaan ”Jäähyväiset uskonnolle, henkisyyden puolustus” (2020) tapaamisestaan ”henkistyneisyyden ruumiillistuman” Dalai Laman kanssa kesällä 2019. Airaksinen oli vaikuttunut Dalai Laman näkemyksistä. Dalai Lama ei ole uskonnollinen ihminen, vaan ateisti. Buddhalaisena hän ei usko tuonpuoleisiin jumaliin ja niitä käsitteleviin oppeihin. Hän uskoo tieteeseen. Hänen mukaansa sielu siirtyy ajan mukana ruumiista toiseen. Esimerkiksi Dalai Lama on aina sama. Hän siis näkee, että ruumis ja sielu ovat toisistaan erillisiä.

Hengellisyys on uskonnollista ja merkitsee sitoutumista tuonpuoleiseen jumaluuteen ja siihen oppirakennelmaan, joka jumaluutta koskee.

Henkisyys on vuorostaan Airaksisen mukaan ”korkeimpien inhimillisten arvojen pohdintaa ja asettumista perimmäisten kysymysten äärelle, samalla vastustaen mielikuvituksen suosittamia kovin outoja ohjeita ja ratkaisuja. Henkisyys on elämää ajattelun ja tunteen harmoniassa, kun ihminen kohtaa itsensä tietoisuuden syvimmällä tasolla.”

Nämä kysymykset liittyvät ihmisen konkreettiseen elämään ja siihen, miten yksilö kokee elämän tarkoituksen. Matti-Pekka Virtaniemi kirjoittaa, että ihmiselämällä on tarkoitus silloin, kun hän on omaksunut sellaisen universaalin kokonaistarkoituksen, josta on osallinen ja jos elämän tarkoitus sisältää riittävän määrän tyydyttäviä yksittäisiä tapahtumia tai kokemuksia.

Tarkoituksettomuus on tyhjyyttä, jota kokija pahimmillaan ei edes tunnista. Virtaniemi lohduttaa, että jokainen voi tarkoituksen myös luoda tekemällä valintoja, ryhtymällä erilaisiin toimiin ja suostumalla ihmissuhteisiin. Tällöin syntyy tarkoitus, joka toimii motivaatiota luovana tekijänä. No, jokainen ihmistyötä tehnyt tietää, että tähän ihminen tarvitsee tietyn määrän voimavaroja. Kaikilla niitä ei ole.

Virtaniemi ja Airaksinen tahoillaan toteavat, eivät väittele. He tuovat selkeästi esille näkemyksensä kunnioittaen muita näkemyksiä.

Ateistina itseään pitävä Airaksinen toteaa, että kristillisyydessä todistaminen tarkoittaa oman uskon ja uskoon tulemisen julistamista julkisessa tilaisuudessa. ”Turha minun on sellaisen sekaantua.”

Kun Suomessakin on tänä aikana kymmenittäin erilaisia uskontoja, uskomusjärjestelmiä ja materialistisen ajattelutavan liikkeitä, niin mitään ei vie eteenpäin se, että ruvetaan todistamaan omaa oikeassa olemistamme toisille. Riita siitä tulee. Annetaan kaikkien kukkien kukkia, tasavertaisina.

6. huhti, 2020

RAUHANLIIKKEEN TULEVAISUUSIKKUNA

Maailmanrauhan luominen on yhteinen asia. Tavoitteena se sisältyy lähes kaikkiin vallitseviin aatteisiin aina valistusporvareista vasemmiston eri sektoreihin. Valistusporvareihin luen myös kristityt ja muut kirkkokunnat, alkiolaiset sekä monet individualistiset liikkeet. Aatteita ei pidä sotkea puolueisiin. Viime mainitut ovat organisaatioita, jotka länsimaisessa demokratiassa kohdistavat markkinoinnin omiin äänestäjäfraktioihinsa, pyrkien toki laajentamaan niitä samalla tavalla kuin purukumin valmistajat omia ostajafraktioitaan. Puolueet eivät ole enää valistusorganisaatioita; se porvarillinen ja työväenliikkeen ihanne jäi kapitalismin rakennusvaiheeseen.

Vain militaristinen oikeisto ja sen kannattajat ovat rauhanliikkeen ulkopuolella. Oikeistolaisia militaristishenkisiä ihmisiä on jokaisessa eduskuntapuolueessa. Ei siis ole uutinen – ei edes noteeraamisen arvoista - jos joku noihin puolueisiin kuuluva puhuu tai toimii rauhanliikkeen tavoitteiden vastaisesti.

Potentiaalisesti rauhanliikkeen tulisi olla suuri, hegemoninen. Miksi näin ei ole?

Käykööt tämä johdannoksi. Seuraavassa esitän lisää kysymyksiä. Tämän kahden tunnin aikana tapahtuneen pohdiskeluni tarkoitus on herättää keskustelua. Kiinnostaa myös tietää olenko oikeilla ajattelun poluilla tulevaisuudenikkunoineni.

Nousun edellytyksiä

Liikkeellä, joka pääasiallisesti reagoi vain vastustajan toimiin, ei yleensä ole tulevaisuutta. Liikkeellä pitää olla oma ikkuna tulevaisuuteen, jota luodaan ja jota tarkastellaan ja josta kerrotaan liikkeen ulkopuolisille. Vihreä liike on tästä hyvä esimerkki. Esittelemällä ja tekemällä koijärviä ja muita luonnonsuojeluun ja muihin asioihin liittyviä hankkeita se loi (ilmeisen sattumalta) itsestään niin vahvan mielikuvan luonnon suojelijana, että se kestää jopa kestävän kehityksen vastaisen politiikan harjoittamisen. Niinhän vihreät on useaan otteeseen mm. talouspolitiikassa tehnyt.

Vihreän liikkeen imago nousi osin hegemoniaksi. Lähes koko poliittisesta kentästä tuli vihreä tai vihertävä. Vihreät kaappasivat käsitteen itselleen ja vasemmisto luopui siitä mukautuen viher-joksikin. On unohtunut, että teollisuuden ajan ensimmäisen teoreettisen hahmotelman ihmisen ja luonnon suhteesta loivat Marx ja Engels. Luonnonsuojelu syntyi punaiseksi ja se taitaa edelleen olla punaisena ylittämätön. Vihreät muuttivat värin ja myös vasemmisto innostui värin vaihtamisesta. Vasemmisto luopui yhdestä tärkeimmästä tulevaisuusikkunansa sisällöstä.

Tempun onnistuminen ei ollut vihreiden ansiota, vaan se onnistui, koska se palveli pääomaa. Pääomalle sopii oikein hyvin, että kestävän kehityksen politiikkaa harjoitetaan pikkureformein suuryritysten kyljessä. Tämä tarina on oivaa oppia Uudelle Rauhanliikkeelle.

Millainen on rauhantilassa oleva maailma? valtio ja yhteiskunta? yhteisö? Entä millainen on rauhan sisäistänyt ihminen, ihmisen moraali ja psyyke? Näihin kysymyksiin Uuden Rauhanliikkeen on kyettävä vastaamaan. Tehtävä on valtava. Mutta äärimmäisen mielenkiintoinen. Jokainen uusi ajatuksellinen löytö ja ratkaisu uudeksi toiminnan muodoksi tuottaa niin paljon iloa, että se motivoi jatkamaan.

Mitä pitäisi saada aikaan

Aivan ensimmäinen ehto on, että Uudessa Rauhanliikkeessä mukana olevia yhdistää vain tahto rauhaan. On hyväksyttävä se, että porvari ja kommunisti toimivat vierekkäin, että sosialidemokraatti ja alkiolainen tai kristitty ja ateisti järjestävät parina toimintaa jne. Muut tavoitteet kuin rauhan tavoitteet, eivät kuulu rauhanliikkeeseen. Erilaisten yhteiskuntamallien kehittäminen ei ole Uuden Rauhanliikkeen varsinainen tehtävä, vaikka ei sitä voi tietenkään kokonaan välttää. Esim. sotaisuuden syiden poistaminen edellyttää yhteiskuntajärjestykseen muutoksia.

Uudessa Rauhanliikkeessä mukana olevat aatteet eivät kilpaile, saati riitele. Toisten syytteleminen on rauhanliikkeelle tuntematonta. Kilpailu jää toiminnalliselle tasolle. Kaikissa liikkeissä aktiivisimmat ovat niskan päällä.

Opintopiireissä ja toimintaryhmissä kautta maan tutustutaan imperialismin historiaan1). Se antaa pohjan ymmärtää nykypäivän imperiumia tai jos siihen päädytään, imperiumeja. Rauhanliike ei voi pureutua todellisiin ongelmiin ilman imperiumi ja imperialismi käsitteitä. Imperialistisessa maailmassa tukehtuvat kaikki ihanteet: porvarillisista sosialistisiin.

Uuden Rauhanliikkeen on sovittava käsitteistä ja otettava ne haltuun. Tulevaisuudenikkunassa nähtäville asioille on sovittava yhteiset käsitteet, sellaiset, jotka jokainen mukana oleva voi hyväksyä ja sisäistää käyttöönsä. Sellaiset käsitteet kuin kansanvalta, demokratia, ihmisarvo, ihmisoikeus, vapaus jne. on täytettävä jokaisen ymmärtämillä sisällöillä. Esim. toteutuuko demokratia pelkästään äänestämällä vai tarvitaanko muuta, entä mikä on ihmisarvon ja ihmisoikeuksien suhde jne. Aikaisemmin viittasin jo imperiumin käsitteeseen. Voi mitä ilon aiheita nämä ovat yhteisesti tapahtuvaan pohdiskeluun.

On tarkoin mietittävä taktiikan keinot. On tultava nähtäville, mutta miten? Yleisö tutustuu Uuteen Rauhanliikkeeseen saaden positiivisia kokemuksia.  Miten se tehdään? Tullaanko nähtäville pienin usein toistuvin mielenosoituksin vai keskitytäänkö järjestämää suuria mielenosoituksia. Suuret osoittavat, että liikkeellä on suuri kannatus, pienet päinvastoin. Ovatko mielenosoitukset paras mahdollinen joukkoesiintyminen vai suuntaudutaanko pride-festivaalin tyyppisiin tapahtumiin. Yksi keino voi olla jonkin jo olemassa olevan kansantapahtuman kaappaaminen, nousta sen sisältä; tuskafestari, pridefestivaali jne.

Aina tulee miettiä lisääkö teko rauhantyön edellytyksiä vai voiko teko, oli se sitten kirjoitus, puhe tai muu, jopa toimia rauhantyötä vastaan. Kun teen/-mme näin, lisääkö se kannatustamme?

Elämme mielikuvien yhteiskunnassa. Kaikki organisaatiot on alistettu toimimaan olosuhteissa, joita ne eivät ole kohdanneet koskaan aiemmin. Tämä on fakta, pidämme siitä tai emme. Jokaisen menestyvän liikkeen on toimittava mielikuvayhteiskunnan ehdoilla. Kuitenkin niin, että sille ei alistuta, vaan hyödynnetään sen mahdollisuuksia. Jokainen liike ja organisaatio, joka ei ota tätä huomioon jää marginaaliin.2)

Toiminta pitää olla hyvin kontrolloitua, silloinkin kun se on kontrolloimatonta. Liikkeellä pitää olla selkeä toiminta-ajatuksen sisäistänyt johto. Sopiva määrä anarkiaa, kaaosta, kypsyttää uutta järjestystä.

Uusi rauhanliike on osallistujilleen kasvun paikka!

1) Esimerkiksi Ellen Wood, Pääoman imperiumi, Vastapaino 2005 on erinomainen imperiumin historia. Siitä puuttuu vain Hansa-liitto, mikä onkin suuri puute, koska Hansan toimintatapoihin tutustumalla aukeaa nykyinen kauppaimperiumi.

2) Maineen hallinnan perusteet täytyy tuntea. Hyvä perusteos on Pekka Aula, Jouni Heinonen: Maine. Menestystekijä. WSOY 2002.