1. helmi, 2016

MIELENOSOITUSTEN TEHTÄVÄT

MIELENOSOITUSTEN TEHTÄVÄT

Mikä tahansa joukkokokoontuminen ei ole mielenosoitus. Jotta mielenosoituksen tunnuspiirteet täyttyvät, tulee kokoontujilla tai marssijoilla olla selkeä vaatimus, joka kohdistetaan sinne missä kyseinen vaatimus voidaan panna toimeen. Rasismin vastaisessa mielenosoituksessa vaateet kohdistetaan maan hallitukseen ja valta- sekä iltapäivälehdistöön.

Vaaditaan, että maan hallituksen tehtävänä on poistaa ensisijaisesti rakenteellinen rasismi. Mediaa vaaditaan asettumaan selkeästi antirasistiselle linjalle. Kaikenlainen maahanmuuttajatilanteen hämmentäminen, muu ulkomaihin kohdistuva vihamielisyys, tunteiden lietsominen maan sotilaallisella varustautumisella silloin kun siihen ei ole todellista tarvetta ja varsinainen vihapuhe kenen tahansa toimesta ketä tahansa vastaan on mediassa lopetettava.

Hempeily ei kuulu mielenosoitukseen. Koska katsotaan aiheelliseksi kokoontua mielenosoitukseen, on tilanne vakava. Vaakalaudalla on jotain niin tärkeätä, että suuri joukko ihmisiä on valmis tekemään suoritteita asiantilan korjaamiseksi. Mielenosoitus ei siis ole valtaapitävien ja sen median suosion alla toteutettava mukava karnevaali, kuten pride-tapahtuma.

Mielenosoituksessa ihmiset eivät ole ensisijaisesti toisia kansalaisia vastaan, vaan niitä rakenteita vastaan, jotka epäoikeudenmukaisuutta aikaansaavat. Rakenteiden ohella esille syyllisinä nostetaan ne talouselämän ja politiikan vaikuttajat, jotka epäoikeudenmukaisuutta toimillaan kannattelevat.

Mielenosoitus kohdistuu aina jonkin puolesta jotain vastaan. Tämä näkyy mielenosoituksen tunnuksissa ja puheissa. Epämääräisin tunnuksin kokoontuva joukko ei ole mielenosoitus. Se ei ansaitse niin arvokasta mainesanaa.

Mielenosoitus kohentaa osanottajien tietoisuutta. Siellä esitettävissä puheissa osoitetaan konkreettisesti mikä on ongelma, mikä sen on aiheuttanut ja miten ongelma korjataan. Osanottajien tietoisuuden kohentuminen johtaa esitettyjen vaatimusten puolesta tapahtuvan toiminnan monipuolistumiseen, joukkovoiman kasvattamiseen ja näitä kautta yhä suurempiin mielenosoituksiin. Kansalaistoiminta myös mielenosoitusten suhteen on prosessi, jonka ei pitäisi lainkaan sammua. Koska elämme yhteiskunnassa, jossa kansalaisten etujen puolella olevilla voimilla on vastavoimia, käydään jatkuvaa kisaa voimasuhteista.

Rasismin vastaisissa mielenosoituksissa osoitetaan keskeiset rasismia harjoittavat tahot ja niiden tukijat. Rasistista politiikkaa harjoittavia ovat a) kansainväliset suuryritykset, jotka tuovat pääomia köyhistä maista moninkertaisesti mitä veronmaksajat sinne lähettävät, b) Yhdysvaltain ja sen liittolaisten kansainvälisten käytäntöjen ja rauhan vastaiset pommitukset Irakissa, Afganistanissa, Libyassa ja muualla, c) on mielekästä nostaa joitain Yhdysvaltain liittolaisia kuvottavina esimerkkeinä tunnuksiin. Tällä erää sellaisena käy esimerkiksi Tanska. Se osallistui Yhdysvaltain liittolaisena Irakin infrastruktuurin hajottamiseen ja miljoonan ihmisen tappamiseen. Nyt kun sieltä tulee Tanskaan pakolaisia, se ottaa haltuunsa pakolaisten pienen omaisuuden sen sijaan että maksaisi heille sotakorvauksina maahan sopeutumisen rahaa, d) Israelin sionistisen apartheid-politiikan tuomitseminen sekä vaatimus EU:n ja Israelin välisten sopimusten purkamiseksi, e) tätä listaa voi jatkaa esimerkiksi niillä suomalaisilla poliitikoilla, jotka suoraan tai välillisesti tukevat rasismin kansainvälisiä ja kansallisia rakenteita.

Mielenosoitukseen ei rynnätä suuna päänä. Hyvällä suunnittelulla varmistetaan sen onnistuminen. Koska mielenosoitus ei ole osanottajien huvi, vaan voimanosoitus niille, joiden politiikkaa vastustetaan, mielenosoituksen tulee olla kooltaan mahdollisimman suuri ja sisällöltään yllä kerrotulla tavalla jämerä. Jos ihmiset kokoontuvat usein mukavaan pieneen tilaisuuteen, saa vastavoima siitä selkeän viestin; pieni porukka siellä vain tuulettaa, me jatkamme entiseen tapaan. Epäselvillä kokoontumisilla on se vaara, että se suorastaan palvelee epäoikeudenmukaisuuden aiheuttajia ja ylläpitäjiä.

Toimiva ja selkeä organisaatio on jäntevän toiminnan edellytys. Ilman organisaatiota kymmenien tuhansienkin ihmisten kokoontuminen on vain tahtonsa osoittava lauma, jolla ei ole kykyä vastaanottaa muutoksen edellyttämiä haasteita. Tästä on oivallinen esimerkki Ukrainan Maidan. Kun yli sadantuhannen ihmisen mielenosoituksella ei ollut selkeää vastuullista organisaatiota, ottivat oikeistovoimat ja fasistiset liikkeet mielenosoituksen johdon käsiinsä. Tästä seurasi, että maan johtoon astui toinen korruptoitunut oligarkkiryhmä ja maan hallituksen ministereistä peräti 40 prosenttia on fasistisen järjestötaustan omaavia henkilöitä. Mikään ei muuttunut, paitsi kansalaisten toimeentulo on laskenut puoleen entisestä.

Viime kädessä organisaatio on se, joka kantaa asetettuja tavoitteita siten, että toiminta ei sammu, vaan kehittyy. Hyvällä organisaatiolla on kyky ottaa tilanteesta oppia ja uudistua sen mukaan.