6. joulu, 2021

HUIKEA POLIITTINEN NIMITYS

Viime vuosikymmenen ehkä huikeimman poliittisen nimityksen ja sen mahalaskun teki kunta- ja hallintoministeri Henna Virkkunen (Kok.). Hän nimitti Tilastokeskuksen pääjohtajaksi henkilön, joka joutui nimityksensä jälkeen menemään virastonsa tilastoalan peruskurssille. Agronomi Marjo Bruunilla kun ei ollut tilastoista juurikaan tietoja, eipä silti, ei hän henkilöstöjohtamistakaan osannut.

Kun pääjohtaja Bruun ilmoittautui tilastotieteen peruskurssille, kaikki lamaantuivat. He eivät uskaltaneet avata suutaan oppitunneilla, kun uusi pääjohtaja istui etupenkissä viittaamassa innostuneena kuin peruskoulun innokas tyttö. Muut istuivat kauhusta jäykkänä paikallaan. He kun juuri ja juuri pystyivät normaalityössä tervehtimään pääjohtajaansa. Ilmapiiri työpaikalla oli muutenkin kireä.

Virkkunen nimitti Marjo Bruunin pääjohtajaksi ohittaen useita ansioituneimpia ja päteviä hakijoita. Virkkusen tavoitteena oli säästää valtion tilastotoimessa. Hän saavutti tavoitteena hienosti. Bruunin johdolla Tilastokeskus teki itse esityksiä toiminnan supistamisista. Jälki näkyy edelleen. Tilastokeskus jää Suomen historiaan siitä erikoisena virastona, että se alkoi lakkauttaa omaa toimintaansa ilman mitään erityistä syytä.

Bruunilla ei ollut kykyä tajua, että hyvä päätöksenteko valtionhallinnossa edellyttää tarkkoja tilastoja.
(Lähde: Krohn, Tiainen, Sund, Tanner, Laaksonen, Kukkala: Mureneva valtio. 1921.)

 

5. joulu, 2021

KUN IHMINEN MUUTTUI HYVÄKSI

Edward Bellamy (1850-1898) julkaisi vuonna 1888 kirjan ´Looking Backward`. Kirjassa katsotaan vuonna 2000 taaksepäin ongelmien aikaan aina vuoteen 1887.

Vaikka emme ole vielä saavuttaneet parhaimpia Bellamyn ennakoimia olosuhteita, voisi alla oleva teksti osin toimia reformististen liikkeiden ja puolueiden strategisena ja ohjelmallisena tekstinä.

Vuonna 2000 ihmiset ihmettelevät 1800-luvun menoa, sortoa, epätasa-arvoa ja monia muita ikävyyksiä. Tuomion saavat turhanpäiten kilpailevat pienyrittäjät ja liian suuriksi kasvaneet yritykset. Lopulta trustien aikakausi oli päättynyt Suureen Trustiin. Yhdysvaltain kansa oli tuolla välin ottanut haltuunsa taloudelliset asiat samoin kuin se oli aikanaan ottanut haltuunsa maan poliittiset asiat. Vallassa oli kansallinen puolue.

Vuonna 2000 vallitsi yltäkylläisyyden puolisosialismi, eräänlainen keskitetyn tuotannon, jakelun ja kulutuksen hyvinvointivaltio. Ihminen oli muuttunut perusluonteensa mukaan hyväksi, kun raaistava teollisuuskulttuuri ja täysin epätasa-arvoinen kulutuskulttuuri olivat kulkeneet tiensä päähän. Vangit puuttuivat, kun köyhyyden ja rahanhimon varkauteen yllyttävät vaikutukset oli kuihdutettu. Sukupuolten oikeuksiin ja rooleihin kiinnitettiin huomiota.

Kaupat olivat näytekauppoja ja niissä tehtiin vain tilauksia. Kansalaisella oli vuoden ajaksi myönnetty luotto hankintoja varten. Luoton saattoi kohdentaa valintoja tehden vaikkapa asumiseen tai vaatteisiin. (Kuvaisiko tämä jo nettikauppaa ja luottokortteja?).

Musiikkia ja saarnoja kuunneltiin keskitetyn jakelujärjestelmän kautta 24/7. Tuotteet näytekaupoista jaettiin myös maaseudulle putkia pitkin. Nuorten sekä opiskelijoiden terveydentila oli toisella tasolla kuin vuonna 1887.
(Lähde: Jouko Jääskeläinen: Toivon tulevaisuus. Ihmisten utopiat ja Raamatun profeetat, 2020.)

 

29. marras, 2021

KAPINOIMALLA MYÖNTEISTÄ ELÄMÄÄ

Alla toimitettuna seitsemännen Kapinarunoillan avaukseni 26. marraskuuta 2021 Työväenliikkeen kirjastossa.

Luonnehdin muutamalla sanalla kapinallisen ajattelutavan merkitystä. Lähtökohtana olkoon ajatus, jonka mukaan me ihmiset pyrimme jatkuvasti positiivisesti säädeltyyn elämäntilaan. Tämä pyrkimys on olemassaolomme syvä ja määrittävä osa.

Kapina voi olla tunnetta, tietoisuutta ja toimintaa. Kun nämä yhdistyvät, kapina on yhteiskuntaa ja ihmistä vahvistava voima. Viha on ihmiselle luonnollinen tunne ja siten se myös voi olla myönteinen tunne. Etenkin nuorille ihmisille on tyypillistä vihata jopa suunnattomasti vääryyttä. Kuitenkin jos vahva viha jää asumaan ihmiseen, viha alkaa syödä vihaajaa.

Saavuttaakseen oman sisäisen tasapainonsa, ihmisen tulee kyetä säätelemään kapinamieltään, vihaansa, pahaa oloaan ja turhautuneisuuttaan. Tasapainoinen ihminen osaa suunnata kapinallisen toimintansa, myös vihansa, oman tietoisuutensa lisäämiseen. Se johtaa näkemään epäkohtien rakenteet. Niitä korjaamalla korjaantuvat myös vääristyneissä rakenteissa toimivat ihmiset. Näin ajatellen viha ja kapina ovat yhteiskunnassa välttämätön muutosvoima.

Kapina on sanakirjan mukaan yleistä vastustusta, vastarintaa, vastahankaa ja oppositiossa toimimista. Joskus se on historian saatossa ollut myös joukkojen toimintaa esivaltaa vastaan.

Näin ymmärrettynä kapina on toimintaa asiantilan muuttamiseksi toiseksi, kapinoivien näkökulmasta paremmaksi. Joukossa toimimisen yksi tavoite on osallistujien tietoisuuden vahvistaminen, jotta viha ei kasvaisi ja kohdistuisi yksittäisiin ihmisiin. Suunnittelematon ja kohdistumaton joukkoesiintyminen – esimerkiksi sivullisten autojen polttaminen tai pelkkä porukalla seistä töllöttäminen – eivät muuta ja vahvista mitään.

Kapina ja protesti ovat veljeksiä. Molemmat suuntautuvat vastustamaan vallitsevaa yhteiskunnallista tilannetta tai joitakin sen yksittäisiä epäkohtia. Ihminen voi olla myös itsekriittinen ja protestoida itseään tai edustamaansa yhteiskuntaluokkaa, sukupuoltaan tai etnistä ryhmäänsä kohtaan. En silti kutsuisi itsekritiikkiä varsinaiseksi kapinaksi. Kapinallinen toiminta pikemmin auttaa itsekriittisyyteen, mikä on välttämätöntä ihmisen tietoisuuden ja henkiselle kehittymiselle.

Olennaista kapinassa – ja tässä tapauksessa – kapinarunossa sittenkin on, että se suuntautuu itsestä ulospäin.

*****

Suomalaisen kapinarunouden alku sijoittuu 1800- ja 1900 –lukujen taitteeseen. Se sai voimansa sosiaalisesta epätasa-arvosta ja kamppailusta ihmisten välisen tasavertaisuuden puolesta. Ne olivat aikansa suurimman kansanliikkeen, työväenliikkeen kulttuuria. Mainittakoon tässä ensimmäisen kapinarunoilijan nimikin hänen kunniakseen. Hän oli Kössi Kaatra. Hänen runojaan voi lainata mm. tästä kirjastosta.

Kaatra on hyvä kapinarunouden esimerkki myös siksi, että hän ilmeisesti henkisesti hyvinkin tasapainoisena kirjoitti myös ”kapinallisia” rakkausrunoja.

Kapinarunous ja –laulut, protestisanoma, ovat ajan myötä muuttuneet ja niiden aiheet myös saaneet toisia kokemuksellisia lähteitä. Tämä on avannut teitä kapinarunojen piiriin myös sellaisille runoilijoille, jotka eivät aiemmin voineet ajatella protestoivansa tai peräti kapinoivansa. Tällaisia runoja on julkaistu useita mm. näistä illoista kootuissa Kapinaruno -kirjoissa.

Työväenkirjaston ystävät ry:n järjestämään kapinarunojen keruuseen saapui runoja tänä vuonna  70 runoilijalta. Niistä runoilija Miia Toivio ja runoilija Sanni Purhonen ovat poimineet kaksikymmentä runoa täällä esitettäväksi. Ne pääsevät seuraavaan kapinarunokirjaan, kuten parikymmentä muutakin runoa, jotka eivät mahtuneet tässä illassa esitettäviksi.

Tänä iltana juontajana toimii Miia Toivio. Pöydän takana istuvat Sanni Purhonen ja minä kommentoimme esityksiä.

Olette kaikki lämpimästi tervetulleita.

16. marras, 2021

RYTIMINEN VIE SUOMELTA VAPAUTTA

Tasavallan Presidentin rytiminen on vienyt Suomelta vapautta päättää itse ulkopoliittisesta linjasta. Onnettomaan tilanteeseen reagoi jo aikaisempi hyvä ystävä Venäjä. Kun tänne on päästetty yhdysvaltalaiset sotilaat, ei heitä saa täältä enää pois, vaikka miten haluaisimme. Vastaavasta tilanteesta on kokemusta joka puolelta maailmaa. Meillä ei ole voimaa työntää heitä pois. Ei EU:sta ole siinä meille apua. Tämä tarkoittaa, että käytännössä isänmaamme alkaa olla miehityksen tilassa. Kamalinta on, että eduskunta on pidetty niiden päätösten ulkopuolella, jotka meidät ovat tähän tilanteeseen johtaneet. Päätökset on tehty vastoin perustuslakiamme. No, sitähän rytiminen on.

Muutos Yhdysvaltain ulkopolitiikassa?

Toisaalta samaan aikaan, kun Suomi asettuu Yhdysvaltain aggressiivisen politiikan kylkeen, Yhdysvaltain ulkopolitiikassa on tapahtunut Trumpin ja Bidenin aikana hidasta liikkumista pois maailmanpoliisin roolista. Trump aloitti vetäytymisen Afganistanista. Syyriassa Yhdysvallat ei pannut vastaan, kun Venäjä rauhoitti maan. Vaikka Yhdysvallat pumppaa Syyriassa itselleen luvatta öljyä, se on sille normaali (ryöstö)toimi.

Yhdysvallat on aina pyrkinyt maksattamaan vastapuolella sotilaskulunsa. Libyasta se vei valtionpankin kullan, näin se teki eräiden tietojen mukaan myös Irakissa. Melko pian se vetäytyy Syyriasta ja jättää rauhan ylläpidon valvonnan Venäjälle. Afrikassa Yhdysvallat on huolehtinut ”eduistaan” yhteistyössä Kiinan kanssa; vastakkainasettelua on vältetty.

Euroopasta Yhdysvallat vetäytyy pikkuhiljaa. Baltian puolustaminen ei sille paljon maksa, mutta se näyttää olevan vetäytymässä sieltäkin. Tästä syystä se hamusi Suomen etupiiriinsä. Sen tavoitteena on, että ennen pitkää Baltian puolustus jää Suomelle ja joillekin sen eurooppalaisille Nato-kumppaneille. Poliittinen valta jää Yhdysvalloille, mutta sotilaalliset kulut mm. suomalaisille veronmaksajille.

Ilmastopolitiikassa Yhdysvallat on tullut EU:n rinnalle. Se voittaa siinä poliittisesti, mutta sen suuryhtiöitä ilmastopolitiikka ei uhkaa. Kaiken tämän myönteisen kehityksen ohessa sotilaallinen jännitys kiristyy Aasiassa. Tuskin sielläkään sotaa syttyy. Se on karmivasti ydinaseiden ansiota. Pieniä sotia Yhdysvallat sytyttää pelotevaikutuksen ylläpitämiseksi, kohteina islamilaiset valtiot.

Näiden sotien perustelemisessa sitä auttavat edelleen ihmisoikeusjärjestöt. Kahdenkymmenen vuoden kuluttua maailmaa hallinnoi kahden suurvallan liitto; Kiina hoitaa taloudellisen puolen, Yhdysvallat sotilaallisen poliisitehtävän. Totta kai tämä kaikki Suomen Elinkeinoelämän Valtuuskunnassa, ulkoministeriössä ja myös mediapoolissa ymmärretään (paremmin kuin tämän kirjoittaja). Niiden tehtävä on menneillään olevan kauppasodan vaiheessa perustella Yhdysvaltain toimet.

14. elo, 2021

PAKKOMETELI JA PAKO MIELEEN

Pakkomusiikista emme pääse eroon. Asioidessamme tavarataloissa, myymälöissä ja ravintoloissa meidän on pakko vastaanottaa markkinointisuunnittelijoiden valitsemaa musiikkia asiakassegmenttiin sovitetulla volyymilla.

Ihmisen äänimaisemassa on tapahtunut valtava muutos historiallisesti hyvin lyhyessä ajassa. Ihmisen psykosomatiikka ei kestä näin nopeaa muutosta ilman negatiivisia seurauksia. Outi Ampujan mukaan melu aiheuttaa stressiä ja lisää aggressiivisuutta. Melu nostaa verenpainetta ja kohottaa sydämen sykettä. Hermostollisista vaikutuksista kertonee, että se lisää tupakoivien tupakointia. Melu heikentää lasten oppimiskykyä ja kielellistä kehitystä. Jopa odotettavissa oleva elinikä alentuu melun vuoksi.

”Jatkuvasti lisääntynyt häly ja meteli maksavat sairastumisina, ennenaikaisina kuolemina ja töistä poissaoloina yhteiskunnalle arvaamattoman paljon. Melusta on tullut vaiettu ympäristöongelma, johon meidät on pakotettu alistumaan.” Hiljaisuudesta on tullut ylellisyyttä. Harvoilla on siihen varaa, yhä harvemmilla enää meluun tottumisen vuoksi edes kykyä. Ampujan mukaan yli miljoona suomalaista elää alueilla, joissa vuorokautinen keskimääräinen melutaso ylittää lain salliman enimmäistason. Tarpeeton melu on rakenteellista väkivaltaan. (Ampuja 2008).

Pako omaan mieleen

Venkulan mukaan ihmiset eivät usko enää omia silmiään, ja ovat siksi jatkuvasti sisäisesti tyytymättömiä. Globaali näkemys ei aidosti vastaa ihmisten lokaalia näkemystä. ”Globalismi on kyllä lisännyt kuva- ja ääniviestinnän määrää, mikä ei suinkaan yksiselitteisesti ole tehnyt viestin laatua monipuolisemmaksi. Välittyvät viestit eivät kuvaa eri yhteiskunnan erilaisia maailman näkemisen tapoja, vaan vievät kaikkia yhdenlaiseen maailman ymmärtämisen tapaan. Viestien siirron nopeudesta ei ole seurannut välitettyjen muotojen monipuolistuminen vaan yksien ja samojen muotojen leviäminen reaaliajassa”, toteaa Jaana Venkula (2003). Aidon ja totuudenmukaisen tiedon osuus tietovirrassa on jatkuvasti pienentynyt.

Tällaisessa tilanteessa ihmiset tarvitsevat yhä enemmän tietoon liittyviä taitoja: kykyä etsiä tietoa oikeista lähteistä, kaivaa esiin tietoa oikeilla kysymyksillä, erottaa tosiasiaväitteet fiktioista, tunnistaa todet tosiasiaväitteet epätosien joukosta, arvioida kriittisesti tiedon luotettavuutta ja perusteita, yhdistää ja jäsentää eri lähteistä koottuja tiedon palasia, käyttää tietoa rationaalisen harkinnan ja päätöksenteon pohjana. Huomattavalle osalle tehtävä on mahdoton.

Kun maailman hahmottaminen on pirstaleista ja ymmärrys yhteiskunnasta muodostuu säpäleistä, silloin myös mielellä on taipumus sirpaloitua. Käsitystä elämän tarkoituksesta ei voi muodostua, jolloin myös tahdonalaisesti rakentuvaa tulevaisuuttakaan ei voi olla. Erityisesti nuorten ihmisten on usein mahdotonta luoda tiekarttaa eteenpäin. Kaikkien mielestä se ei ole edes järkevää, koska maailma tuntuu mielettömältä. Tällaisessa kaaoksessa käy ymmärrettäväksi, että osa ”pakenee” mielenterveysongelmiin.

Mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet. Aivan samalla tavalla kuin kaikkien lasten pelastaminen sodan kynsistä edellyttää sotimisen lopettamista, myös ratkaisu mielenterveysongelmien lisääntymiseen on niiden syiden lopettaminen (Perheentupa 1995). Kun ratkaisu mielen ongelmiin nähdään vain avun tarvitsijoiden yksilöllisenä lääkitsemisenä, mukautuvat auttajat psykopoliiseiksi.

Mielen ongelmat eivät ole todellisuuden tuolla puolen, vaan osa todellisuutta. Ihanuksen mukaan harhat ovat sosiaalisia kommentteja, vaikka sosiaalisella konsensuksella on taipumus tulkita ne pelkästään omituisuuksiksi. Harhakuvitelmien kieli ja logiikka kommentoivat paitsi elämänhistoriaa myös vallankäyttöä: hallintoa, orjuuttamista, uhriksi alistumista, epäoikeudenmukaisuutta.

Ihmisen toiminta on aina tarkoituksenmukaista, kun sitä tarkastelee hänen resursseistaan ja tarpeistaan käsin. Myös harhoilla on kantajalleen oma tarkoituksenmukaisuutensa. Niillä on Ihanuksen mukaan ”oma kehityksensä ja tietämisjärjestyksensä. Niiden kautta maailma näyttäytyy halujen, tarpeiden, pelkojen ja tuhoutumisen kenttänä. Halun valta, sisäistettyjen objektisuhteiden valta, toisten valta (”toinen on helvetti”) muuttaa ja lohkoaa itsehavaintoja, yhteisön valta määritellä, koodata ja terrorisoida yksilöä, rationaalisuuden valta sinetöidä todellisuuden sisältöjä – kaikki nämä ovat läsnä harhojen kielessä.”

Sosiaalisiin kommentteihin tulisi suhtautua palautejärjestelmänä. Mitä enemmän palautetta, sitä suurempi on korjausten tarve. Yksi rajuimmista uusista sosiaalisen kommentoinnin menetelmistä on itsensä viiltely. Käsittämättömyydellään se pelottaa jopa auttamisen ammattilaisia toisella tapaa kuin itsensä nälkiinnyttäminen, anoreksia, joka on myös lisääntynyt yli-individualistisessa Idols-kulttuurissa.

Kun vallitseva ajattelutapa edellyttää, että ihminen on itsensä projekti, ja kun sen toteuttaminen resurssien puuttumisen ja näköalattomuuden vuoksi tökkii, ihminen hyökkää ainoaa ymmärtämäänsä syyllistä, itseään vastaan (Oksanen 2009).

Tietoisuus ympäristöstä sekä oman ja ympäristön vuorovaikutuksesta on ihmisen toimintakyvylle ensiarvoisen merkityksellinen. Pysyäkseen psyykkisesti koossa ihmisellä pitää olla tunne, että hän kykenee vaikuttamaan elinehtoihinsa. Hänellä tulisi olla käsitys syy ja seuraus – suhteista. Ihminen tarvitsee tiedolliset syyt tapahtumille. Tietoisuus ei ole yhtä kuin suuri määrä tiedonsirpaleita. Vailla kokonaisnäkemystä yksittäiset tiedot ovat kuin tähdet taivaalla maallikon silmiin: yksi siellä, toinen täällä ilman historiaa ja keskinäissuhdetta.

* Ampuja Outi: Oikeus hiljaisuuteen. WSOY / Barrikadi 2008.
* Venkula Jaana: Taiteen välttämättömyydestä. Kirjapaja 2003.
* Perheentupa Antti-Veikko (toim.): Ihminen, tunteet ja yhteisön elämä. Arator Oy 1995.
* Ihanus Juhani: Järjen äänestä minäkertomuksiin. Psyyken ja psykoterapioiden muodonmuutoksia. Yliopistopaino 2005.
* Oksanen Atte: Äärimmäistä kulttuuria. Johnny Kniga 2009

Lähde: Jussi Särkelä, Väkivalta, kiusaaminen ja sielunvihollinen, 2011. Julkaisematon käsikirjoitus.