Blogi

15. syys, 2017

KUNTAVAALIEN JÄLKEEN

Kuntavaaleista on kulunut lähes puoli vuotta. On aika kirjoittaa analyysi.

Menestyin vaaleissa hyvin. Jäin äänimäärässäni tavoitteestani vain neljäkymmentä ääntä. Vaalityössä ilmeni seikkoja, joita en osannut etukäteen ottaa huomioon. Kokemuksesta tiedän, että kun ehdokkaasta tulee vaalikamppailun aikana ns. vakavasti otettava ehdokas, syntyy myös vastareaktioita. Tällä oli äänimäärääni jonkin verran laskeva vaikutus.

Hyvää tulosta korostaa, että tulin tuntemattomuudesta. Ensimmäisessä sd-ryhmän kokoontumisessa Antti Lindtman pyysi minua esittelemään itseni, koska enemmistö ryhmän jäsenistä ei tuntenut minua. Olen ikäni toiminut valtakunnallisella tasolla ja paikallinen yhdistystoiminta on tapahtunut Helsingissä ja osin Espoossa. Työni kautta käynnistämäni projektit edellyttivät usein uuden yhdistyksen perustamista. Toimin niiden hallituksissa yleensä varapuheenjohtajana käyden myös kokouksissa. Tällaisia projekteja oli mm. Rovaniemellä, Oulaisissa, Kuopiossa, Joensuussa, Tampereella ja muualla. Vantaalla olin järjestötoimijana tuntematon. Olin aloittanut Myyrmäen Eläkkeensaajat ry:n puheenjohtajana vasta kolme kuukautta ennen vaaleja.

Olen vaalitulokseen todella tyytyväinen. Se avaa minulle portteja tehdä vanhuspolitiikkaa, joka oli syy lähteä ehdokkaaksi. Toki kunnallispolitiikka kokonaisuudessaan on kiinnostukseni kohteena. Se on nyt myös velvollisuus. Kaikki tarvitsevat hyvin toimivaa kuntaa. Toistaen olen todennut, että Vantaa on hyvä kaupunki elää. Porteista tuonnempana.

Hyvä vaalitulos

Pääsin kolmanneksi varavaltuutetuksi. Vantaalla on onnekseni poliittisten ryhmien kesken sovittu käytäntö, jonka mukaan ensimmäiset varavaltuutetut ovat valtuuston työskentelyssä mukana siten, että heidät kutsutaan kaikkiin asioiden esikäsittely sekä suunnittelu- ja koulutustilaisuuksiin. Ensimmäisiksi varavaltuutetuiksi katsotaan suurimmista ryhmistä kolme ensimmäistä varavaltuutettua (sd, kok), keskiryhmistä kaksi ensimmäistä varavaltuutettua (vihr, PS) ja pienryhmistä yksi varavaltuutettu (kesk, kd, vas, rkp).

Olen myös demarien valtuustoryhmän jäsen. Ryhmä on tärkeä päätöksenteon paikka, asioiden valmistelussa jopa valtuustoa tärkeämpi.

Päätavoitteeni oli saada riittävästi ääniä, jotta voin pyrkiä kaupunginhallitukseen ja sen yleisjaostoon. Kaupunginhallitus on se elin, jossa tehdään keskeiset päätökset ja valmistelutyö. Koska kaupunginhallituksessa ovat mukana kaikki poliittiset ryhmät, siellä syntyneet esitykset kaupunginvaltuustolle pääsääntöisesti hyväksytään.

Joka vuosi tehdään yksi päätös ylitse muiden, seuraavan vuoden talousarvio. Kaupunginhallitus on koko ajan tämän asian ”päällä”. Olen oppinut mm. ministeriöiden ja keskusvirastojen kanssa toimiessani, että kaikkein otollisinta on vaikuttaa asioihin, kun niitä vasta valmistellaan. Tämän opin ansiosta minun pieni jälkeni näkyy mm. kuntalaissa ja vammaispalvelulaissa ja sen asetuksessa.

Katsoin laaja-alaisen pätevyyteni riittävän täysipainoiseen toimintaan kaupunginhallituksessa. Tavoite melkein täyttyi. Demareilla on kaupunginhallituksessa kaksi miespaikkaa. Oli välttämätöntä, että toinen paikoista meni maahanmuuttajien edustajalle. He muodostavat lähes neljänneksen ryhmästämme. Kaupunginhallitukseen nimetty Abdi Faysal on toisen kauden kaupunginvaltuutettu ja tehtävään joka tavalla pätevä. Toiseen miespaikkaan valittiin VTT, FT Pentti Puoskari. Hän on työskennellyt pitkään budjettivirkamiehenä valtiovarainministeriössä. Tämän pätevämpää ihmistä tuskin olisi voitu löytää tilanteeseen, jossa uusi Sote tullee viemään kunnan tuloista puolet ja jättää osan omaisuudesta heitteille. Olen hyvin tyytyväinen näihin valintoihin.

Minut valittiin kaupunginhallituksen varajäseneksi nimenomaan Puoskarin varalle. Saan kaikki kaupunkia koskevat tiedot ja minulla on erinomainen kanava vaikuttamistyölleni. Olen mukana kaupunginhallituksen sd-ryhmässä, jota johtaa kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja, meistä kokenein, Säde Tahvanainen.

Tähän mennessä olen osallistunut kaikkiin valtuustoryhmän ja kaupunginhallitusryhmän kokouksiin sekä valtuuston tiedotustilaisuuksiin sekä suunnittelu- ja koulutusseminaareihin. Valtuustosaliinkin olen päässyt, sillä kahdeksantoista hengen ryhmästä aina on joitakin kokouksesta pois.

Vanhusneuvoston puheenjohtajuus

Julkisesti asetin tavoitteekseni Vantaan Vanhusneuvoston puheenjohtajuuden. Minun mielestäni ikääntyneiden ihmisten elämäntilanteeseen ja sen ehtoihin ei kiinnitetä riittävästi huomiota. Kuntatasolla voidaan tehdä paljon ikääntyneiden ihmisten hyvinvoinnin eteen.

Usein kysymys on myös asenteista. Yksinomaan jo se, että kaupungin organisaatiossa on toimisto nimeltään ”vanhus- ja vammaispalvelut”, kertoo mistä asenteissa on kysymys. Yhdistetään vanhukset ja vammaiset, vaikka vanhuus ei merkitse vammaisuutta, eivätkä vammaiset ole vanhoja.

Vanhusneuvoston nimittäminen ontui pahasti. Neuvoston nimittää kaupunginhallitus, mutta sillä oli ongelmia päättää vanhusneuvoston toimintasäännöstä sekä kokoonpanon koosta ja jäsenten nimittämisen perusteista.

Kaupunginhallitus nimesi Vanhusneuvoston vasta 11. syyskuuta pitämässään kokouksessa. Vanhusneuvoston syyskauden vaikuttamistyö valui tyhjiin. Kaupungin ensi vuoden talousarvioon se ei voi enää vaikuttaa.

Minut nimettiin Vanhusneuvoston puheenjohtajaksi. Vanhuspolitiikka on tästä eteenpäin minun päätoiminta-alani; Myyrmäen Eläkkeensaajat ry:ssä, Vantaan Vanhusneuvostossa ja Eläkkeensaajien Keskusliitossa.

Miten ehdokkaaksi

Minua kysyttiin ehdokkaaksi kunnallisvaaliin ennen kesää 2016. Mietin asiaa neljä tai viisi kuukautta ja myönnyin, mutta vain riviehdokkaaksi ilman vaalikampanjaa. Olen henkilönä vahvasti esiintyvä, toisinaan räiskyväkin, joka esittää näkemyksensä terävästi. Minun kaltaiseeni henkilöön suhtaudutaan tunteilla, osa jopa ihailee, mutta on myös heitä, joille kasvaa kauna jopa viha minua kohtaan. Rohkeasti ja suoraviivaisesti asioita tekevien ihmisten kohtalo on usein tällainen.

Olen aina ollut sitä mieltä, että minä en ole hyvä ehdokas. Minua on vaikea ”myydä” äänestäjille. Kevään kunnallisvaalissa käänsin heikkouden vahvuudeksi. Slogan ”Särkelä Itte” hyväksyttiin ja olen siitä iloinen, koska totta se on: itte kuljen heikommassa asemassa olevien ihmisten kanssa ja puolesta.

Sen sijaan olen ollut ”tekemässä” toisista ihmisistä kunnanvaltuutettuja ja kansanedustajia. Onnistuneesti. Olen suunnitellut ja ollut suunnittelemassa ryhmissä kampanjoita ja niiden rahoitusta. Siitä työstä olen aina tykännyt. Oman itseni esille panoa vierastin, vaikka ”itte” olenkin.

Olin ehdolla jo osuuskauppavaaleissa keväällä 2016. Pohdiskelin tuolloin (17.4.) näillä sivuilla (valikko ”Minä”) vaaleissa valittujen ihmisten todellista vaikuttamisen mahdollisuutta ja omaa mahdollista osallistumistani. Minussa asuva pikkupoika-skeptikko kirjoitti: ”Joskus miettii erilaisten edustamaan valittujen, kunnanvaltuutettujen ja kansanedustajien todellista vaikuttamisen mahdollisuutta. Miten toimijoita sitovia ovat rakenteet, jotka hegemoniasta, laeista ja säädöksistä, käytännöistä ja asenteista johtuvat. Miten helposti pelkkä hallinnointi syrjäyttää poliittisten vaihtoehtojen pohtimisen? Yhteiskunnallisesti uteliaan skeptikon voisi olla elähdyttävää kokea politikoinnin todellisuus. Ajautuisiko myös niissä tehtävissä kokemaan ulkopuolisuutta? Minusta on merkillistä, että peräti harvoin kukaan valittu sanoo julkisuuteen, että tämä ei ollut sitä mitä hän etukäteen kuvitteli. Onko niin että sosiaalinen arvonanto tai palkkiot pitävät valitut keskenään solidaarisina eikä asiasta puhuta. Vai – kokevatko vaaleissa valitut vääntäneensä historian polun suuntaa sen verran, että homma kannatti.”

Tuota kirjoittaessani ei olisi uskonut olevani vuoden päästä kunnallispoliitikko.

Lupautumiseni ehdokkaaksi vaihtui aktiiviseksi ehdokkuudeksi sen jälkeen, kun minut oli valittu Myyrmäen Eläkkeensaajien puheenjohtajaksi.

Kun minua pyydettiin puheenjohtajaksi, tarvitsin miettimisaikaa vain pari päivää. Jättäydyin pois eräistä järjestötehtävistä ja raivasin tilaa Eläkkeensaajille. Valintani jälkeen marraskuussa 2016 aloin pohtia, että yhdistyksen, sen jäsenten ja kaikkien vanhusten edunvalvontatyötä edesauttaisi valtuuston jäsenyys. Niinpä päätin kerrankin suunnitella kampanjan itselleni, en toiselle.

Nyt ei tarvitse miettiä mihin aikansa seuraavan neljän vuoden aikana käyttää. Vantaa on hyvä kaupunki asua.