Blogi

8. marras, 2019

8.11.2019

Valtiovarainministeriön Avoin Hallinto järjesti vanhusneuvostopäivät 7.11.2019 Marina Congress Centerissä Helsingissä. Teema oli Vanhusneuvosto koko ikäväestön asialla. Minulta oli pyydetty lyhyt alustus vanhusneuvostojen digiasioista. Alla:

 

82-vuotias facebook-kaverini kirjoitti toissapäivänä: Meiltä ikäihmisiltä kysellään, miten pärjäämme digitaalisessa maailmassa. Vastaukseni on lyhyt. Hyvin. Älypuhelin ja perheen digiosaajat, kaksi lastenlasta ovat asentaneet kaikki sovellukset, joita on helppo käyttää. No entäs analoginen maailma. Tärkeä on vuoronumero ja sitä tarvitaan kaikkialla. Mutta ehkä tärkein on hätänumero, johon vastataan välittömästi asiallisesti ja selkeästi ja apu tulee heti. Ja kun viedään terveyskeskukseen ei sanota niin kuin minulle, että olette kyllä hoidon tarpeessa, mutta ei ole lääkäriaikoja, mutta pääsette hoitotakuujonoon ja teihin otetaan kirjeellä yhteyttä lähiaikoina. No miten on kalenterin laita. Se on yksinkertainen. Päivämäärä ja kellonaika näkyy kännykässä. Muu on yksinkertaista. Lääkedosetti jakaa viikonpäivät. Ja meillä on tarkka kontrolli, että lääkkeet ovat oikein ja kohdallaan ja ne otetaan ajallaan.

HYVÄT KUULIJAT

Kytken saamani otsikon laajempiin yhteyksiinsä.

Sadassa viidessäkymmenessä vuodessa on hypätty puumerkistä kirjoitus- ja lukutaidon kautta digiaikaan. Jokaisessa hypyssä osa ihmisistä on jäänyt nykyajan vaatimaa uutta taitoa vaille, syrjäytynyt.

Tässäkin salissa lienee henkilöitä, jotka ovat vielä 1970-luvulla ottaneet vastaan asiakirjoja, joiden allekirjoituksena oli puumerkki. Omalle kohdalleni näitä sattui joitakin käsivarsien Lapissa.

Kaikilla ei ollut mahdollisuutta 1500-luvulla yleistyneen puumerkin käyttöön. Oikeus siihen oli pääasiassa talollisilla. Itse kohtaamani puumerkkien käyttäjät olivat naisia.

Vuonna 1880 viisitoista ikävuotta täyttäneestä maaseudun väestöstä joka neljäs osasi lukea, mutta kirjoittaa osasi vain seitsemän prosenttia. Luku- ja kirjoitustaidon omaksui ensin varakkaisto ja miehet. Erityisesti isän velvollisuus oli lukea perheelleen Raamattua. Vuonna 1930 lukutaitoisia koko maan maaseutuväestössä oli jo kaksi kolmasosaa, mutta esimerkiksi silloisessa Vaasan läänissä joka viides ihminen oli sellainen, joka osasi vain lukea, ei kirjoittaa. Kaupungeissa luku- ja kirjoitustaito levisivät maaseutua nopeammin.

Kirjoitustaidon hyödyntäminen edellytti kynää ja pyyhekumia. Niistä on nyt loikattu tietokoneeseen ja älylaitteisiin. Niiden käyttö edellyttää hyvää luku- ja kirjoitustaitoa. Myös nyt osa ihmisistä syrjäytyy ja seuraavissa hypyissä – joiden sisältöä emme kykene edes kuvittelemaan – osa syrjäytyy taas, mutta kaikki ovat silloin omaksuneet nykyisten ”älylaitteiden” käytön.

Tämän hetken huolestuttavin älylaitteista syrjäytyneiden joukko kuuluu 15-24-vuotiaisiin ja toisaalta 55-65-vuotiaisiin. Useiden tutkimusten ja selvitysten mukaan Suomessa on huolestuttavan suuri joukko ihmisiä, joiden luku- ja kirjoitustaito on heikentynyt. Nuorten kohdalla puhutaan jopa 40 000 ihmisestä.

Ikäihmiset ovat rakentaneet hyvinvointi Suomen. Tänä aikana yhteiskunnassa on tapahtunut valtava tekninen kehitys ja tapojen uusiutuminen sekä kulttuurinen murros. Tämän päivän ikäihmiset ovat tottuneet opettelemaan uusia asioita. Yksinomaan tästä syystä ikäihmiset kantavat vanhusviisautta.

Yleistäen voidaan todeta, että jokaisella suomalaisella ikäihmisellä on valmius astua digimaailmaan. Kyse on siitä, koetaanko siihen tarvetta ja onko motivaatio riittävä tuon tarpeen toteuttamiseen. Kaksi vuotta sitten neljänsadan jäsenen Myyrmäen Eläkkeensaajien keskuudessa tehdyssä kyselyssä 39 prosenttia kertoi hallitsevansa tietokoneen käytön hyvin, 29 prosenttia kertoi hallitsevansa tietokoneen käytön, mutta haluavansa oppia sitä paremmin, 12 prosenttia kertoi, että ei hallitse tietokoneen käyttöä, mutta haluaisi oppia sen ja joka viides kertoi, että ei hallitse tietokoneen käyttöä, eikä ole edes kiinnostunut sen oppimisesta.

Ikäihmisten tietokoneen käytön opetukselle on siis suuri tarve. Vantaalla erityisen panoksen tähän antaa kirjastotoimi. Kirjastot luovat kirjastotoimen johtaja Mikko Vainion mukaan puitteet tietokoneiden käytön opetukselle. Varsinaisesta opetuksesta vastaavat Enter ry ja sen vertaisohjaajat, kirjaston antaman opetuksen jäädessä Enterin opetusta vähäisemmäksi. Puitteiden luominen tarkoittaa asianmukaisten tilojen järjestämistä, tilaisuuksien markkinointia ja yhteistyöverkostojen luomista, kuten yhteistyösuhteiden luomista pankkien kanssa. Myös Vantaan Aikuisopistossa on hankkeita, joissa opetetaan tietokoneen käyttöä aikuisille. Vanhusneuvosto on kiinnittänyt opiston huomiota siihen, että kaikilla opetusta haluavilla ikäihmisillä ei ole asianmukaisia laitteita. Opiston tulisi ne järjestää.

Vanhusneuvoston tehtävä ei ole järjestää toimintaa. Sen tehtävä on tässäkin tapauksessa kiinnittää huomio siihen, että tietokoneen käyttöä opetetaan jokaiselle sitä haluavalle ikäihmiselle. Kirjaston osalta Vantaan vanhusneuvosto on todennut, että digitalisaatio ei saa korvata kirjaston henkilökuntaa. Palvelut eivät myöskään saa riippua laitteen hankinnasta tai siitä, että pääsee liikkumaan laitteen luokse.

Vantaan luottamushallinto on paperiton. Käytännössä vain talousarvioesitys ja talousarvio painetaan. Jokaiselle annetaan tabletti, myös vanhusneuvoston jäsenille. Siis kaikki kokouskutsut liitteineen lähetetään digitaalisena.

Vanhusneuvostossa on käsitelty säännöllisesti digiasioita. Olemme todenneet, että digiaikaan siirtyminen tapahtuu Vantaalla kokolailla hallitusti. Jokainen ikäihminen saa halutessaan siihen koulutusta. Toisaalta olemme painottaneet, että perinteiset palvelut ovat edelleen tärkeitä.

Yli Suomen tunnetun Apotti-potilastietojärjestelmän kalleuden ja käyttöönoton hankaluuksien ansiosta digiasiat ovat jokaisen vantaalaisen huulilla. Asiakasportaali Maisa otettiin käyttöön viime kuussa. Maisaa voi käyttää

joko älypuhelinsovelluksella tai internet-selaimella. Maisaan kirjaudutaan vahvalla tunnistautumisella (verkkopankkitunnistautuminen) ja ensimmäisellä kirjautumiskerralla hyväksytään sen käyttöehdot. Maisassa voi myös valtuuttaa läheisen hoitamaan asioita puolestaan, jolloin on mahdollista esimerkiksi varata hoitoaika toisen puolesta. Lääkärille ei kuitenkaan ole mahdollista varata aikaa Maisan kautta, koska ensin täytyy tehdä hoidontarpeen arviointi. Maisassa on myös sellaisia hyödyllisiä ominaisuuksia, kuten muistutusten ja ilmoitusten vastaanottaminen sekä omaseuranta.

Koska Maisa on asiakasystävällinen, se uskoakseni rohkaisee ikäihmisiä käyttämään digitaalisia palveluja laajemminkin.

Vanhusneuvoston toimintasuunnitelmaan tulee ensi vuodelle ikä- ja muistiystävällisen kaupungin teemat. Digiasiat ovat siinä vahvasti mukana.

Kiitos

22. loka, 2019

PUHEENI VANHUSNEUVOSTON 20 V. JUHLASSA

Vanhusneuvoston 20-vuotisjuhlaseminaari

22.10.2019

Jussi Särkelä
puheenjohtaja
Vantaan vanhusneuvosto

Kuva: Pirkko Toivonen

ARVOISA JUHLAYLEISÖ

Pian joka neljäs suomalainen on ikäihminen. Tästä huolimatta asenteet ikäihmisiä kohtaan näyttävät vain koventuvan. Ikäihmisten ja vanhusviisauden arvostus on unohdettu sitä mukaa kun itsekkyys on vallannut alaa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä.

Ihmisten välistä tasavertaisuutta edistävä asenteiden muokkaus on ikäihmisten hyvinvointia kohottavan politiikan yksi aivan tärkeimmistä tehtävistä. Kun ihminen täyttää 65 vuotta, hänestä ei samalla hetkellä napsahda erityistä turvaa ja huolenpitoa tarvitseva, saati hoidokki. Enemmistö meistä kuolee kotiin tai viimeisinä päivinä huonokuntoisena tai sairauskohtauksen saaneena sairaalaan siirrettynä.

Vanhusväestö on nettoveronmaksaja. Me työllistämme kymmeniä tuhansia ihmisiä. Joka päivä 200 bussia matkaa maanteillämme kuljettaen eläkeläisiä kulttuuri- ja matkakohteisiin. Joka toinen Suomen kunnanvaltuusto tulisi päätösvallattomaksi, mikäli kaikki 65 vuotta täyttäneet valtuutetut päättäisivät jättää valtuuston samanaikaisesti.  

Ihmisten jäädessä eläkkeelle kulttuuri- ja liikuntapalvelujen käyttö lisääntyy eräiden kyselyjen mukaan jopa kolmellakymmenellä prosentilla. Silti harvoin puhutaan ikäihmisten tarpeesta kulttuuriin. Tässäkin on tärkeää, että ikäihmisiä – eikä ihmisiä ylipäänsä – nähdä vain kuluttajina. On myös tuotettava kulttuuria ikäihmisten näkökulmasta ja ikäihmisten ehdoilla sekä tuettava ikäihmisten omaehtoista kulttuuritoimintaa.

Ikäihmisten kulttuurista puhuessani olen voinut olla jo vuoden verran ylpeä vantaalaisuudestani, sillä Vantaan kaupungin kulttuuripalveluissa on yksi kulttuurituottaja, jonka tehtävä on yksinomaan huolehtia ikäihmisten oikeuksista ja mahdollisuuksista kulttuuriin, myös kulttuurin tekemisen näkökulmasta. Vantaa on tässä edelläkävijäkaupunki. On toivottavaa, että voimme täällä Vantaalla edelleen vahvistaa kulttuuritointa yleensä ja sen myötä vahvistaa ikäihmisten kulttuuritoimintaa selkein määrärahakorotuksin.

Tärkeää on myös varmistaa ikäihmisille tasavertaiset mahdollisuudet liikuntaharrastuksiin. Asenteista, joiden mukaan puistoihin pitää laittaa enemmän penkkejä väsähtäneiden vanhusten istua, tulee päästä asenteeseen: enemmän liikuntamahdollisuuksia ja -lajeja ikäihmisille ja lisää liikunnanohjausta ikäihmisille sekä lisää paikallisia vanhusten liikuntatapahtumia. Toivon joskus näkeväni leikkimieliset rollaattoriolympialaiset Vantaalla.

Puisto- ja katuvarsipenkit ovat toki hyvin tarpeellisia suurimmalle osalle asukkaita; niin lastenvaunuja työntäville isille ja äideille, uupuneille kauppakassien kantajille, suutelemaan istuville pareille kuin vanhuksille.

Ympäristön suunnittelussa ikäihmisten tarpeet tulee ottaa nykyistä paremmin huomioon. Tämä on haaste myös vanhusneuvostolle ja tulevien neuvostojen valitsijoille. Vanhusneuvostossa tulee olla maankäytön, ympäristön suunnittelun ja arkkitehtuurin osaamista.

Meillä Vantaalla rakennetaan asuntoja lähes neljälle tuhannelle uudelle asukkaalle joka vuosi. Tämä merkitsee suuria kaavaratkaisuja eri puolilla Vantaata. Muodostuu jopa aivan uusia kaupunginosia. Silti seutusuunnitellussa ja kaavaratkaisuissa ei juuri kysellä ja ajatella erikseen ikäihmisten tarpeita.

Ympäristön kaikinpuolisen suunnittelun merkitys kuntalaisten tarpeiden lähtökohdista tulee entistä tärkeämmäksi, koska muistisairaiden osuus asukkaista tulee kasvamaan. Muistisairaita arvioidaan olevan maassamme tällä hetkellä 200 000, joista työikäisiä 7 000. On selvää, että väestön ikääntyminen merkitsee myös muistisairaiden määrän kasvua. On myös kutakuinkin selvää, että nykyisin menetelmin muistisairaiden hoitaminen käy ennen pitkää kovin kalliiksi. On löydettävä keinoja muistisairaiden itsenäisen selviytymisen kohentamiseksi.

Muisti- ja ikäystävällisyyden huomioonottavissa asuinympäristöistä muistisairautta sairastavat ja fyysisesti toimintarajoitteiset henkilöt voivat jatkaa totuttua elämäänsä kasvavista tuen tarpeista huolimatta. Ja mikä hienointa, muistiystävällinen ympäristö antaa muistisairaalle ihmiselle mahdollisuuden elää yhteisön jäseninä muiden asukkaiden kanssa.

Muistiystävällisiä asuinkokeiluja on jo muutamia. Tunnetuin eurooppalainen muistikylä Hogeweyk sijaitsee Weespin kunnassa Hollannissa. Britanniassa Manchesterissa Old Moatin kaupunginosaan on sijoitettu paljon toimintakyvyltään heikentyneitä ikäihmisiä. Siellä on kehitetty ratkaisuja, joilla tuetaan yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutusta. Iäkkäille ihmisille järjestetään erilaisia työpajoja ja keskustelutilaisuuksia, joissa he voivat tuoda esille kokemuksiaan ja toiveitaan, arvioida asuinympäristöään ja priorisoida esitettyjä ratkaisuja. Manchesterissa iäkkäistä koostuva neuvottelukunta osallistuu aktiivisesti kaupunkisuunnitteluun.

Suomessa muistiystävällistä asuinympäristöä on hahmoteltu Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamassa TÄYTYY-hankkeessa, jossa on ollut mukana Aalto-yliopiston Sotera-instituutti, Porvoon kaupunki sekä Savitaipaleen ja Lapinjärven kunnat. Lapinjärvellä tuotettiin erikseen Muistiystävällinen Kirkonkylä. Ympäristöministeriö julkaisi viime vuonna Muisti- ja ikäystävällinen asuminen ja asuinympäristö -oppaan, johon tässä pääasiassa nojaan.

Viihtyisä ja toimiva asuinympäristö palvelee kaikkia kuntalaisia ja luo mahdollisuuksia kohtaamisille ja yhteisöllisyydelle. Suvaitsevan asenneilmapiirin luominen on osa toimivaa yhteisöllisyyttä ja muistiystävällisyyttä. On myös todettu, että aistivirikkeet auttavat ihmistä muistamaan ja keskittymään sekä suuntaamaan huomion omista asioista ympäristöön. Esteettisyydellä, aistien kautta syntyvällä mielihyvällä, on suuri merkitys ihmisten elämänlaadulle. Muistiystävällisyys palvelee kaikkia ihmisiä, vauvasta vaariin ja mummoon.

Pysähdyin muistiteemaan syystä, että haluan tässä tilaisuudessa korostaa muistisairauksien yleistymisestä ja tämän huomioonottamisesta kaikessa kaupungin päätöksenteossa. Olisi hienoa, että kymmenen vuoden päästä, kun vietetään Vanhusneuvoston 30 -vuotisjuhlaa, voitaisiin todeta, että Vantaalla on edetty ympäristössä ja asumisessa paitsi energiatehokkuudessa ja kasviviljelyssä talojen katoilla, myös muistiystävällisyydessä ja yhteisöllisyydessä.

Hyvät kuulijat

Ikäihmiset eivät ole homogeeninen ryhmä. Eläketurvakeskuksen tänä vuonna ilmestyneen (2/2019) tutkimuksen mukaan eläkeläisissä on sekä taloudelliseen tilanteeseensa tyytyväisiä ja hyvin toimeentulevia että heikommin toimeentulevia ja toimeentulovaikeuksia kokevia. Osalla eläkeläisistä on hyvä terveys, keskimääräistä korkeammat tulot, korkeampi koulutus, puoliso ja omistusasunto ja toisessa ääripäässä on puolestaan eläkeläisiä, joilla on heikoksi koettu terveys, pienemmän tulot, matalampi koulutus ja jotka asuvat yksin ja usein vuokralla.

Tuloerot ja yksinäisyys ovat suurimpia vanhuksia toisistaan erottavia tekijöitä. Suomessa mediaanieläke on 1 459 euroa kuukaudessa, siis huomattavasti pienempi kuin melko yleisesti käsitetään. Neljällä kymmenestä eläkeläisestä ansiot jäävät alle tuhannen euron kuukaudessa. Luvussa on tosin mukana kaikki eläkeläiset, mutta ei köyhyys nuoren ihmisenkään hyvinvointia kohenna. Köyhyys koskee erityisesti hyvinvointivaltiotamme rakentaneita iäkkäitä naisia.

Kuntatasolla emme voi eläkkeiden mataluudelle mitään. Mutta palveluja hinnoiteltaessa vähävaraiset vanhukset tulee ottaa huomioon. Tällä hetkellä erilaiset palvelumaksut vievät vähävaraisilta eläkeläisiltä juuri sen tulo-osuuden, jonka voisi käyttää kulttuuri- ja liikuntamenoihin.

Joka kuudes ikäihminen on yksinäinen. Kuvaavaa on yksinäisyyden synnyttämä syvä umpikuja. Yksinäisyyden pienessä sosiaalisessa ja psykologisessa piirissä eläminen vie ajatuksilta vaihtoehdot tilanteen korjaamiseksi. Yksinäiset vanhukset Vantaalla -selvityksen loppuraportin mukaan suuri osa yksinäisistä vanhuksista ei osaa kertoa, mikä heidän yksinäisyyttään voisi lieventää. Yksinäisyys on vakava ongelma, tiedetään että se voi jopa tappaa. Yksinäisyys ja rahattomuus osuvat usein samoihin henkilöihin.

Tällä hetkellä meillä Vantaalla noin 5 000 vähävaraista ja yksinäistä vanhusta elää tosiasiallisessa avovankilassa. Kun kodista voi lähteä vain viemään roskat ja käymään lähikaupassa sekä ambulanssikyytiin, niin eikö elämä silloin ole avovankilanomaista.

HSL:n avaus helpottaa lippujen alennuksella ikäihmisten liikkumista oli tärkeä askel. Vaikka askel oli pieni, on asiaan suhtauduttava myönteisesti. Olisi tärkeää, että HSL:n jäsenkunnat ovat valmiita siihen, että ikäihmisille myönnetään oikeus maksuttomaan liikkumiseen julkisissa liikennevälineissä. Se antaisi kerralla aimoannoksen hyvinvointia pääkaupunkiseudun ikäihmisille.

Arvoisa juhlayleisö

Olkaamme ylpeitä vanhusviisaudesta. Lapsilla ja nuorilla on kokemusta heidän ikäkaudestaan ja aikuisilla vuorostaan on kokemusta omasta ja aikaisemmista ikäkausistaan. Vain ikääntyneillä ihmisillä on kokemusta kaikista ihmisen ikäkausista. Tämä kokemus on vanhusviisautta, joka nykypäivän virtuaalisissa todellisuuksissa ja markkinahumussa useimmiten unohdetaan. Meitä nuorempien ikäluokkien ei tarvitsisi toistaa samoja virheitä kuin me olemme tehneet, jos he kääntyisivät kuuntelemaan vanhusten viisautta.

Vantaan Vanhusneuvoston puolesta kiitän kaupungin päättäjiä. Vanhusneuvosto on kokenut, että sitä arvostetaan ja sen mielipiteitä on ruvettu kuuntelemaan. Erityinen kiitos siitä, että Vanhusneuvostolle on annettu koordinaattori, joka toimii neuvoston sihteerinä ja esittelevänä virkamiehenä.

 

 

16. loka, 2019

Avauspuheenvuoroni Vanhusneuvoston puheenjohtajana Vantaan Vanhusten viikon pääjuhlassa, Armas-juhlassa 12. lokakuuta 2019 Energia Areenalla.

HYVÄ YLEISÖ

Ikäihmiset haluavat harrastaa aktiivisesti liikuntaa, muuttaa elintapojaan ympäristön ja ilmaston kannalta kestävämmäksi, aloittaa jonkin uuden harrastuksen tai opiskelun, tehdä unelmien lomamatkan, ottaa yhteyttä nuoruuden ystäviin, tehdä vapaaehtoistyötä, ikäihmiset haluavat puhua suunsa kerrankin puhtaaksi, sanoa suoraan mitä ajattelevat eri asioista ja ihmisistä, aloittaa uusi parisuhde ja ennen muuta pitää aktiivisesti yhteyttä läheisiinsä.

Ikäihmiset ylläpitävä ja lujittava yhteisöjä. Me tuotamme meille kaikille sosiaalista pääomaa. Kun ihminen jää eläkkeelle hänen kulttuuriharrastustensa ja osallistumisensa nousee jopa kolmellakymmenellä prosentilla. Nämä nousivat esiin valtakunnallisten eläkejärjestöjen etujärjestö Eetu ry:n tilaamassa ja Kantar TNS Oy:n toteuttamassa kyselyssä, joka julkaistiin pari viikkoa sitten.

Olemme kokoontuneet tähän tilaisuuteen, Armas –juhlaan, joka on samalla vanhusviikon päätapahtuma Vantaalla. Tapahtumasta vastaa Vantaan kaupungin kulttuuripalvelut. Armasjuhlinta ei ole jäänyt vain tähän tilaisuuteen. Vanhustenviikon jokaisena päivänä on ollut tapahtumia ikäihmisille. Armas-festivaali nostaa tänä vuonna kolmatta kertaa ikääntyneitä taitelijoita ja ikääntymisen teemoja esiin taiteen keinoin.

Vantaata ei ole pidetty erityisesti kulttuurikaupunkina. Tämä mielikuva ei mielestäni vastaa todellisuutta, vaikka meillä kulttuurin määrärahat ovat pienemmät kuin naapureissamme Helsingissä ja Espoossa. Kaupungin ensi vuoden talousarvioon kaupunginjohtaja esittää kulttuurille määrärahakorotusta, joka on yleistä linjaa hieman korkeampi. Tämä on hienoa, koska nopeasti kasvava kaupunkimme, jonka väestö on kulttuurisesti kirjava, tarvitsee entistä enemmän kulttuuripalveluja ja mahdollisuuksia osallistua kulttuurin tuottamiseen.

Ikäihmisten osalta Vantaan kulttuuripalvelu on toiminut esimerkillisesti. Taidamme olla maassamme ainoa kaupunki, jossa on kokopäiväinen kulttuurituottaja ikäihmisiä varten. Tämä kulttuuripalveluissa tuotettu innovaatio kertoo meille halusta palvella kaikkia ikäryhmiä kaupungissamme.

Vantaan Vanhusneuvoston puheenjohtajan ominaisuudessa rohkenen tänä vuonna tuoda esiin, että vantaalaiset ikäihmiset ovat kiitollisia Vantaan kulttuuripalveluiden panostuksille ikäihmisten kulttuuriin. Kiitos. Kaikille kaupungissa pitäisi olla selvää, että kulttuuri kohottaa ihmisten henkistä vireyttä ja siten ylläpitää osaltaan kokonaisterveyttä. Toivon, että kulttuuripalvelujen ja vanhusneuvoston yhteistyö jatkuu hyvänä myös tulevaisuudessa.

Hyvät kuulijat
Toivotan teille kaikille suotuisaa loppuvuotta.

6. marras, 2018

TAVOITTEENA IKÄYSTÄVÄLLINEN KUNTA

Jussi Särkelä
puheenjohtaja
Vantaa vanhusneuvosto
Alustus Senioriliikkeen seminaarissa ”Tavoitteena ikäystävällinen kunta” 6.11.2018

MITEN VANHUSNEUVOSTOT VAIKUTTAVAT KUNNAN IKÄYSTÄVÄLLISYYTEEN?

Hyvät läsnäolijat, arvoisat Suomen Senioriliikkeen toimijat

Minulle annettu aihe ”Miten vanhusneuvostot vaikuttavat kunnan ikäystävällisyyteen” on tärkeä, myös kysymyksenä, aivan kuten se otsikossa on muotoiltu.

Pian joka neljäs suomalainen on ikäihminen, kun ikäihmisen kriteerinä käytetään 65 vuotta. Tästä huolimatta asenteet ikäihmisiä kohtaan ovat usein muuta kuin tasavertaisuuteen perustuvia. Asenteiden muokkaus on ikäihmisten hyvinvointia kohottavan politiikan yksi aivan tärkeimmistä tehtävistä. Kun ihminen täyttää 65 vuotta, hänestä ei samalla hetkellä napsahda erityistä turvaa ja huolenpitoa tarvitseva, saati hoidokki.

Eläkkeelle päästyään tai jäätyään – miten kulloinkin – ihmisen sosiaali- ja terveyspalvelujen tarve ei suinkaan nouse, vaikka yleisesti näin ajatellaan.  Sen sijaan kulttuuripalvelujen käyttö nousee radikaalisti. Silti harvoin puhutaan ikäihmisten tarpeesta kulttuuriin.

Mielestäni on tärkeää, että ei nähdä ikäihmisiä vain kulttuurin kuluttajina. On myös tuotettava kulttuuria ikäihmisten näkökulmasta ja ikäihmisten ehdoilla. Juuri näinä kuukausina olen ylpeä vantaalaisuudestani, sillä ensi vuoden alusta Vantaan kaupungin kulttuuripalveluissa aloittaa kulttuurituottaja, jonka tehtävä on yksinomaan huolehtia ikäihmisten oikeuksista ja mahdollisuuksista kulttuuriin, myös kulttuurin tekemisen näkökulmasta.

Tärkeää on myös varmistaa ikäihmisille tasavertaiset mahdollisuudet liikuntaharrastuksiin. Asenteista, joiden mukaan puistoihin pitää laittaa enemmän penkkejä ikäihmisten istua, tulee päästä asenteeseen enemmän liikuntamahdollisuuksia ja -lajeja ikäihmisille ja lisää liikunnanohjausta ikäihmisille sekä lisää paikallisia rollaattoriolympialaisia. Nämä eivät suinkaan vähennä puiston penkkien tarvetta. Niistä hyötyvät myös vammaiset, pienten lasten äidit ja kaikki kansalaiset.

Ympäristön suunnittelussa ikäihmisten tarpeet on otettava huomioon. Esimerkiksi meillä Vantaalla rakennetaan asuntoja neljälle tuhannelle uudelle asukkaalle joka vuosi. Tämä merkitsee suuria kaavaratkaisuja eri puolilla Vantaata. Muodostuu jopa aivan uusia kaupunginosia. Silti seutusuunnitellussa ja kaavaratkaisuissa ei juuri kysellä ikäihmisten tarpeita.

Ikäihmisiä alentuneen toimintakyvyn omaavina ihmisinä pitävät asenteet näkyvät konkreettisesti juuri kertomissani esimerkeissä. Vanhusneuvostoille – tämä koskee maamme kaikkia vanhusneuvostoja - ohjataan usein vain sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyviä asioita. Kuitenkin Kuntalain § 27 mukaan vanhusneuvoston tehtävä on ottaa kantaa kunnan kaikkien toimialojen toiminnan suunnitteluun, valmisteluun ja seurantaan, joilla on merkitystä ikääntyneen väestön hyvinvoinnin, terveyden, osallisuuden, elinympäristön, asumisen, liikkumisen, toimintakyvyn tai ikäihmisten tarvitsemien palvelujen kannalta. Tämän lakiin kirjatun tavoitteen toteutumisen edistämisessä on myös senioriliikkeen toimijoilla tärkeä tehtävä.

Kuntalaisuus tulee olla ikäihmisille samanlaista elämistä ja osallistumista kuin sitä edeltäneillä ikäryhmillä.

Hyvät kuulijat

Olkaamme ylpeitä vanhusviisaudesta. Lapsilla ja nuorilla on kokemusta heidän ikäkaudestaan, aikuisilla on kokemusta niiden lisäksi aikuisuuteen sisältyvistä ikäkauden kysymyksistä. Vain ikääntyneillä ihmisillä on kokemusta kaikista ikäkausista. Tämä kokemus on vanhusviisautta, joka kaikenmaailman markkinahumussa on unohdettu. Meitä nuorempien ikäluokkien ei tarvitsisi toistaa samoja virheitä kuin me, jos he ottaisivat huomioon vanhusviisauden. Me myös kokemuspohjaisesti tiedämme miten elämän eri solmuissa kannattaa toimia. Vanhusviisauden avulla meitä nuoremmat voisivat välttää monta erhettä.

Ikäihmiset itse kokevat saavuttavansa vanhuuden keskimäärin 74 vuoden iässä. Tuolloin myös sosiaali- ja terveyspalvelujen käytön tarve alkaa kohota. Silti yli 74-vuotiaat ihmiset ovat ryhmänä nettoveronmaksajia. Ikäihmiset eivät käytä toisten ikäluokkien maksamia palveluja. Korostettakoon tätä: me maksamme veroina käyttämämme palvelut.

Otan esille vielä muutamia ikäihmisten hyvinvoinnin kannalta tärkeitä asioita. Neljänsadan jäsenen Myyrmäen Eläkkeensaajat ry:n jäsenkyselyssä viime vuoden keväällä nousi esille yllä mainittujen lisäksi ikäihmisten hyvinvointiin – tai paremminkin sitä heikentävästi - asioita, joita pidän yleispätevänä sen perusteella, että monien kysymysten osalta vastaukset noudattivat mm. Eetu ry:n koko maatamme kattavia vastaavia kyselyjä. Mielenkiintoista on, että ikäihmisillä on tarve vaikuttaa. Se näkyy myös heitä koskevien kyselyjen suuressa vastausprosentissa. Myyrmäen Eläkkeensaajien kyselyssä vastausprosentti oli 75.

Vähävaraisuus on keskeinen ikäihmisten hyvinvointia pahasti nakertava ongelma. Myyrmäen Eläkkeensaajien jäsenistä lähes kolmekymmentä prosenttia katsoo, että palvelumaksut ja erilaiset omavastuuosuudet rasittavat liikaa heidän talouttaan. Lähes viidenneksellä tulot ovat alle köyhyysrajan. Tämä ongelma on ehdottomasti korjattava.

Toisaalta on muistettava, että Suomen eläkejärjestelmä on kansainvälisesti hyvä. Enemmistö eläkkeensaajista voi mukiinmenevästi tai hyvin.

Osa ikäihmisistä elää avovankilanomaisissa olosuhteissa, koska heillä ei julkisen liikenteen kalleuden vuoksi ole varaa käydä missään. Kysymykseen ”Liikkuisitko enemmän, jos juna- ja bussilippu ei olisi niin kallis”, peräti 63,8 prosenttia eli kaksi kolmannesta vastasi ”Liikkuisin”.

Pääkaupunkiseudun vanhusneuvostojen yhteiskokous viime kuun 24. päivänä hyväksyi julkilausuman, jossa vaadittiin julkisen liikenteen kaikkiin lippumuotoihin 50 %:n alennusta 65 vuoden iästä alkaen. Kannanotto lähetettiin paitsi HSL:lle, jokaisen neljän kaupungin kaupunginhallitukselle ja luonnollisesti medialle.

Eetu ry:n tekemässä kyselyssä yksinäisyyttä ilmoitti kokevansa joka neljäs vastaaja. Myyrmäen Eläkkeensaajien kyselyssä yksinäisyyttä kokevia oli lähes yhtä paljon.

Oma lukunsa on, että muut kuin ikäihmiset itse päättävät mikä, millainen ja missä on ikäihmisen koti. On perin kummallista, että yhteiskunnassamme pidetään edistyksellisenä ajatusta, että vanhukset pakkoasutetaan neljän seinän sisälle yksinäisyyteen apunaan vain niukka ja kiireessä tehtävä ja siten kylmäkiskoiseksi muodostuva asumisen ja hoidon tuki, jota vielä palveluksi kutsutaan.

Vaikka ikäihmisistä on laskentatavasta riippuen runsaan palvelun tarvitsijoita vain viitisentoista prosenttia, niin huonot palvelut heijastuvat kaikkiin ikäihmisiin tulevaisuuden pelkoina. Toimintakyvystään huomattavan osan menettäneiden huono hoito ja heitteillejättö murentavat kaikkien ikäihmisten hyvinvointia.

Hyvät kuulijat. Meitä on paljon. Me emme vain tahdo vaikuttaa, vaan me  vaikutamme. Samalla kun me teemme yhteiskunnastamme nykyistä inhimillisemmän, me teemme siitä paremman myös kaikille ihmisille. Kiitos.

15. elo, 2018

VANTAAN VANHUSNEUVOSTOLTA LAUSUNTO BUDJETISTA JA PALVELUVERKKOSUUNNITELMASTA

Vantaan Vanhusneuvoston kokoontui jo elokuun 15. päivä, jotta se ehti antaa lausunnon kahdesta tärkeästä asiasta, kaupungin ensi vuoden talousarviosta ja palveluverkkosuunnitelmasta vuosille 2018-2017.

Vanhusneuvosto hyväksyi lähes sellaisenaan kirjoittamani lausunnon. Yksimielisyys on tärkeää, koska se on viesti kaikille poliittisille ryhmille ikäihmisten tarpeista ja tahdosta. Viesti myös menee perille nyt, kun Vantaan Vanhusneuvostossa on uuden johtosäännön mukaisesti edustus kaikista poliittisista ryhmistä.

VANHUSNEUVOSTON LAUSUNTO:VANTAAN VUODEN 2019 TALOUSARVIOSTA JA KAUPUNKITASOISESTA PALVELUVERKKOSUUNNITELMASTA VUOSILLE 2018-2027

TALOUSARVIO 2019

Kokopäivätoiminen esittelijä-sihteeri. Vanhusneuvosto pitää erittäin tärkeänä, että sille mahdollistetaan Kuntalain 27 §:ssä todettujen tehtävien hoitaminen. Nyt se ei toteudu. Vanhusneuvoston tulee kyetä seuraamaan kaupungin lautakuntien ja muiden elinten toimintaa siten, että se voi osallistua, edistää ja ottaa kantaa ikäihmisiä koskevien asioiden suunnitteluun, kuten laissa ja kaupunginhallituksen hyväksymässä Vanhusneuvoston toimintasäännössä todetaan. Tämä edellyttää, että Vanhusneuvostolla on kokopäivätoiminen esittelijä-sihteeri.

Potilas- ja sosiaaliasiamiehen asema. Vanhusneuvosto pitää tärkeänä, että kaupunginhallitus selvittää potilas- ja sosiaaliasiamiehen tämän hetkiset resurssit vastata niihin kaupunkilaisten tarpeisiin, joihin Laissa potilaan asemasta ja oikeuksista (11 §) sekä Laissa sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (24 §) viitataan. Mikäli osoittautuu, että potilas- ja sosiaaliasiamiehen aika ei kaikkiin tehtäviin riitä, palkattakoon hänen avukseen henkilökuntaa. Ikääntyneen väestön lisääntyminen saattaa johtaa jopa tilanteeseen, että tarvitaan toinen potilas- ja sosiaaliasiamies, joka erikoistuu vanhuspalveluihin.

Hoitohenkilökunta. Vanhusneuvosto pitää tärkeänä, että palvelutaloissa, hoiva-asumisessa ja kotipalvelussa on henkilökuntaa vähintään suositusten mukainen määrä.

Kotihoidon henkilökunnan mitoitus olisi suositeltavaa nostaa yli minimimitoituksen. Kotihoidon henkilökunnalla tulisi olla riittävästi aikaa, jotta sitä jäisi keskusteluun. Kotihoidon henkilökunnan – on heidän varsinainen tehtävä mikä tahansa – tärkeä tehtävä on varmistaa potilaiden turvallisuuden tunne ja henkinen vireys. Riittävä ajan käyttö mahdollistaa myös sen, että havaitaan kuntalaisen sellaisia tarpeita kuten yksinäisyyttä, jotka pikakäynneillä jäävät piiloon.

Omaishoito. Omaishoidon ulkopuolella on paljon omaishoidontukea saamattomia. Etsivän työn avulla heidät tulee löytää. Yhä enemmän on ikääntyneitä pariskuntia, jotka selviävät kotona toisiinsa tukeutuen. Joissakin tapauksissa kumpikaan ei voi saada omaishoidon tukea huonokuntoisuutensa vuoksi. Vaikka heidän kotipalvelujaan näissä tapauksissa usein lisätään, syntyy tilanteita, että molemmat ovat kotinsa vankina, koska eivät voi jättää toista yksin edes hetkeksi. Omaishoidon tuki tulisi näiden pariskuntien kohdalla apuun.

Vanhusneuvosto pitää tärkeänä, että a) talousarviossa varataan omaishoidon tukeen riittävä summa, jotta jokainen sen tarpeessa oleva sen saa ja b) omaishoidon tukea myönnettäessä arvioitaisiin hakijoiden kokonaistilanne ja omaishoidon säädöksiä ja ohjeita noudatetaan joustavasti tavoitteena ikääntyneiden hyvinvoinnin kohentaminen tai ylläpitäminen sekä c) viimesijainen palvelutarpeen arviointi tehdään riittävän laajana ottaen huomioon myös mm. kodin ulkopuolinen ja tuttavapiirin käsittävä toimintaverkosto, psyykkinen ja taloudellinen toimintakyky.

PALVELUVERKKOSUUNNITELMA VUOSILLE 2018-2027

Vanhusneuvosto pitää myönteisenä Palveluverkkosuunnitelman päivittämistä. Suunnitelmassa on otettu hyvin huomioon myös ikääntyneen väestön palvelujen tarpeet. Myönteistä on, että ikääntyneitä ihmisiä ei käsitellä vain sosiaali- ja terveyspalveluja käyttävänä ihmisryhmänä, vaan kuntalaisina, joilla on verrannollisesti samankaltaiset tarpeet kuin kaikilla väestöryhmillä.

Vanhusneuvosto pitää palveluverkkosuunnitelmaa hyvänä asiakirjana. Tässä lausunnossa se kiinnittää huomiota vain ikääntyneen väestön kannalta tärkeisiin asioihin.

Järjestöjen toimitilat. Eläkeläisjärjestöillä on merkittävä sija vantaalaisten hyvinvoinnin edistäjänä nyt ja tulevaisuudessa. Monet järjestöt joutuvat toimimaan puutteellisissa tiloissa. Jokaiseen kaupunginosaan tulee järjestää tiloja, joita järjestöt voivat yhdessä käyttää.

Mitään sellaista kiinteistöä, jossa eläkeläisjärjestöt nyt toimivat, ei saa ottaa toiseen tarkoitukseen tai purkaa, ennen kuin järjestöille on osoitettu uudet vähintäänkin nykyistä tasoa olevat tilat. Kaupungissa asuu muutama tuhat sellaista ikääntynyttä henkilöä, joille eläkeläisjärjestön järjestämät viikkotapaamiset ovat ainoita toisten ihmisten kohtaamisia. Järjestöjen toimintaan ei toimitilavaihdosten vuoksi saa tulla katkoksia.

Ikääntyneet mukaan kaupunkirakenteen suunnitteluun. Vantaata on kymmenen kuluneen vuoden aikana rakennettu asemien seuduille. Puolet kaupunkilaisista asuu puolentoista kilometrin päässä asemilta. Näille alueille on keskitetty myös palveluita. Vanhusneuvosto pitää tärkeänä, että kauempana asuvien palvelut säilyvät esimerkiksi kotipalveluina, jotta kenenkään ei tarvitse palvelujen vuoksi muuttaa kotoaan pois.

Tiiviiden kaupunginosien rakentamisessa tulee ottaa huomioon ikääntyneen väestön toiminnalliset tarpeet. Ne ovat pitkälti samat kuin esimerkiksi lastenvaunujen kanssa liikkuvilla ja fyysisesti sekä psyykkisesti toimintarajoitteisilla henkilöillä. Mahdollisuuksia kahdenkeskisiin ja useamman henkilön kohtaamisiin sekä yhteisöllisyyttä vahvistaviin tapaamisiin tulee luoda riittävän moniin paikkoihin. Ihmisillä tulee olla mahdollisuus kohdata toisiaan myös maksuttomasti. Tästä syystä kauppakeskusten kohtaamispaikat eivät täytä kokonaistarvetta.

Suunnitelmassa todetaan, että keskusta-alueille ”tarvitaan vastapainoksi hyviä kaupunkipuistoja”. Ikääntyneiden ja lasten kanssa liikkuville sekä vammaisille tulee turvata riittävästi levähdyspaikkoja. Puistoihin penkit.

Kun kaupunkia kehitetään ja suunnitellaan asemakaavoja, pelkät kuulemistilaisuudet eivät riitä. On luotava menettelytapoja, joissa ikääntyneet pääsevät osallistumaan kaavojen valmisteluun. Pienten lasten vanhemmilla ja vammaisilla on samankaltaisia tarpeita kuin ikääntyneillä. Näiden tarpeiden tyydyttäminen kohottaa jokaisen vantaalaisen toiminnallisuutta ja elämän mukavuutta.

Vanhusneuvostolta tulisi aina hankkia kanta ennen kuin asemakaavat tai niiden muutokset hyväksytään.

Väestörakenne. Palveluverkkosuunnitelmassa ei ole otettu huomioon muualta tulleiden osuuden voimakasta kasvua ja sen merkitystä ikääntyneiden arkeen ja palveluihin. Maahanmuuttajista on suunnitelmassa vain yksi lyhyt kappale, jonka viimeisessä lauseessa todetaan, että ”toiminta on myös huomioitava palveluverkon suunnittelussa”, siis suunnitelma esittää suunnittelua.

Ikääntyneet kohtaavat ihmisiä, joista heillä oli aikaisemmin vain kansakoulussa tai vastaavassa saatu tieto. Myös sosiaali- ja terveyspalveluissa työskentelee muualta tulleita, joiden kohtaaminen ei välttämättä ole ”luonnollista”. Tilanteet herättävät jopa turvattomuuden tunteita.

Vanhusneuvosto pitää tärkeänä, että palveluverkkosuunnitelmaan lisätään
- toimet, joilla edistetään kantaväestön tutustumista maahan tulleeseen väestöön ja toisinpäin,
- toimet, joilla luodaan kaikille vantaalaisille yhteisiä kulttuuri-, liikunta- ja opintotapaamisia,
- tuetaan erityisavustuksin niitä eläkeläisyhdistyksiä, jotka kiinnittävät toiminnassaan huomiota maahanmuuttajaryhmiin.

Maahantulijoiden joukossa on myös ikääntyneitä henkilöitä. Heidän erityistarpeensa tulisi huomioida palveluverkkosuunnitelmassa.

Kirjastot ovat ikääntyneelle väestölle hyvin tarpeellisia. Vantaalla on kirjastotilaa tällä hetkellä vain puolet siitä, mitä opetus- ja kulttuuriministeriö suosittelee. Lisäksi kirjaston palvelut ovat monipuolistuneet siten, että toisinaan on vaikea löytää hiljaista nurkkausta.

Palveluverkkosuunnitelmassa todetaan, että nykyiset 10 kirjastoa ja kaksi kirjastoautoa eivät kata tarpeita ja että kirjasto tekee tämän vuoden kuluessa ”laajan nykytilan arvioinnin, ehdotuksen tai vaihtoehtoja kaupungin kirjastopoliittisiksi tavoitteiksi”. On tärkeää, että näissä suunnitelmissa otetaan erityisen tarkkaan huomioon kaikki kirjastopalveluihin liittyvät ikääntyneen väestön tarpeet ja toiveet.

Erityisen tärkeää on, että kirjastot ovat myös jatkossa lähipalvelu.

Kulttuuri. Vanhusneuvosto pitää tärkeä, että kulttuuripalveluissa on yksi kokopäivätoiminen kulttuurituottaja, jonka tehtävänä on ikääntyneiden kulttuuritoiminnan ja -tarjonnan järjestäminen. Tämä mahdollistaa, että
- ikäihmisten oma kulttuuritoiminta vahvistuu,
- teatterissa, museoissa ja kaikkien kulttuuritahojen tarjonnassa on myös ikäihmisen näkökulmasta tuotettua taidetta ja ohjelmistoa.

Vanhusneuvosto esittää ajatuksen, että kaupunki myöntäisi erityisavustuksen niille kulttuuria tuottaville kohteille, jotka ottavat joissakin projekteissaan huomioon ikääntyneen väestön näkökulman.

Nuorekas Vantaa voisi olla myös ikääntyneen väestön kulttuurin kehto.

Liikunta. Palveluverkkosuunnitelmassa liikunnan tulevaisuuden painopisteet ja kehittämistarpeet ovat ulkoliikuntapaikkojen ja lähiliikunnan palveluverkon sekä koulujen yhteydessä olevien liikuntasalien kehittäminen ja uimahallien peruskorjauksien toteuttaminen. Tämä takaa Vanhusneuvoston näkemyksen mukaan sen, että liikuntapalvelut ovat ikäihmisten helposti tavoitettavissa.

Vanhusneuvosto pitää tärkeänä, että erityisliikunnanohjaajien toimia lisätään paitsi liikuntatoimen yksiköihin, niitä perustetaan myös sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköihin. Usein esimerkiksi mukava yhteisöllinen liikunta on parempi kuin masennuspilleri tai liikunta tukee muuta hoitoa. Kaikkien liikuntaa tarvitsevien motivointi liikunnan pariin on vaivattomampaa, kun se tapahtuu sosiaalityöntekijän, psykologin tai lääkärin ohjeesta mukavassa ryhmässä.

Terveyspalvelut tullaan suunnitelman mukaan toteuttamaan tulevaisuudessa neljässä alueellisessa hyvinvointikeskuksessa sekä niiden sotekeskuksissa peruspalveluina. Kaiken keskittäminen yhteen paikkaan johtaa pahimmillaan tehtaanomaiseen palveluun. Vanhusneuvosto pitää tärkeänä, että
- se otetaan alusta saakka hyvinvointikeskusten suunnitteluun, jo tilasuunnittelusta alkaen, ja
- hyväksytään jo suunnittelu- ja budjetointivaiheessa ajatus, että hyvinvointikeskuksissa on erityisen hyvä sisääntulo-opastus paitsi ikääntyneille, myös kaikille niille ihmisryhmille (puolilukutaitoiset nuoret, mielenterveyskuntoutujat, alkoholistit ja huumausaineiden käyttäjät, eräät vammaisryhmät jne.), joille suurissa ja vieraissa tiloissa liikkuminen saattaa tuottaa turvattomuuden tunteita. Turvattomuus hidastaa tervehtymistä ja kuntoutumista.

Vanhuspalvelut. Vanhuspalvelulain mukaan laitoshoito on perustelua ainoastaan lääketieteellisin ja eräin muin perustein. Tehostetussa asumispalvelussa resurssien niukkuus on johtanut jopa ihmisarvoa vähätteleviin tilanteisiin. Yksin vuoteessa kotona elävää ihmistä ei useinkaan kohdella enää inhimillisesti, kun ympärillä vain vilahtaa erilaisia hoitajia. Tehostetussa asumispalvelussa tulee olla riittävästi paikkoja ja henkilökuntaa.

Myös muut kuin lääketieteelliset perustelut tulee ottaa huomioon hoiva-asumisen järjestämisessä. Tällaiset perustelut nouset yksinäisyydestä, henkilön toimintaverkoston olemattomuudesta, elämänhaluttomuudesta ja muusta epätoivosta. Siis syistä, joihin voi löytyä ratkaisu hoiva-asunnon yhteisöllisyydestä.

Tällä hetkellä suuri osa hoiva-asumisesta sijaitsee Vantaan ulkopuolella. Ketään ei saisi kuitenkaan sijoittaa kauas lähimmäisistä. Jokaisella puolisolla ja muulla lähiomaisella tulee olla vaivaton matka käydä tapaamassa hoiva-asunnossa asuvaa puolisoa, isää tai äitiä sekä ystävää. Mikäli hoivatarpeessa olevan sijoittaminen kauas kotoaan on väistämätöntä, tulee hänen puolisollaan, ehkä myös muilla lähiomaisilla, olla oikeus käydä tapaamassa hoidettavaa kaupungin kuljetuspalvelua käyttäen.

Osana sosiaali- ja terveyspalveluja – vanhuspalveluja - tulee nykyistä selvemmin ottaa huomioon
- eläkeläisköyhyys; on tehostettava toimenpiteitä, joiden avulla kohennetaan varattomien ihmisten toimintaverkostoa,
- ikäihmisten kaltoinkohtelu. Sosiaali- ja terveyspalvelujen henkilökunta tulee kouluttaa kohtaamaan kaltoinkohtelun uhrit ja kehittämän heidän tuekseen sopivat palvelut,
- päihdeongelma; Sosiaali- ja terveyspalvelujen henkilökunta tulee kouluttaa havaitsemaan nykyistä paremmin päihdeongelmat. Niihin puuttumien ei kuitenkaan missään nimessä tule saada kontrollin sävyä. Päihdeongelmaisia ei auteta kepeillä, vaan myötäymmärtämisellä. Juuri tämä taito tekee päihdeongelmaisten kohtaamisesta vaikeita. On harkittava missä määrin ikääntyneiden päihdeongelmiin vastataan päihdeongelmiin perehtyneiden toimihenkilöiden kotikäynnein. Palveluverkkosuunnitelmassa todetaan oivallisesti: ”Päihdepalveluissa työote on muuttumassa jalkautuvaksi.”
- jokaiselle ihmiselle tulee turvata hyvä kuolema. Erityisesti yksinäisille ihmisille, mutta jokaiselle joka haluaa keskusteluseuraa tai -tukea, tulee se turvata saattohoidon toimenpitein. Tätä varten tulee perustaa Saattohoidon kehittämisen suunnitteluryhmä, johon kutsutaan Vanhusneuvoston edustus.

Palvelutori. Vantaa-infojen ja suunniteltujen palvelutorien kehittäminen ei saa merkitä ihmisten kohtaamisen vähentymistä sähköisten palvelujen luomisen varjolla. Palvelutoreja tulee olla jokaisessa kaupunginosassa, jotta ikäihmisillä on niihin vaivaton mennä. Jokaisen palvelutorin ei välttämättä tarvitse olla auki joka päivä.