Blogi

8. heinä, 2018

LAUSUNTONI PERHEHOIDON JÄRJESTÄMISESTÄ IKÄIHMISILLE

Vantaalla on valmistunut toimintaohjeluonnos perhehoidon järjestämiseksi ikäihmisille. Toimintaohje menee elokuussa sosiaali- ja terveyslautakunnan hyväksyttäväksi. Asumispalvelujen päällikkö pyysi vanhusneuvoston puheenjohtajan lausuntoa luonnoksesta 13. heinäkuuta mennessä.

Kirjoitin seuraavaa:

Pidän erittäin myönteisenä, että perhehoito tulee yhdeksi vaihtoehdoksi vanhusten hoitoon. Perhehoidosta on hyviä kokemuksia usean vuosikymmenen ajan lastensuojelusta ja aikuisten osalta mielenterveyskuntoutujien kohdalla. Perhehoito soveltuu sopivin edellytyksin tietyille ikääntyneille henkilöille. Tämä todettiin jo vv. 2000-2002 Raha-automaattiyhdistyksen rahoittamassa Perhehoitoliiton selvityksessä. Euroopassa ikääntyneiden perhehoidosta on myönteisiä kokemuksia ainakin Belgiassa Gentin alueella ja Hollannissa. Myös THL:n julkaiseman Leena Valkosen ja Tarja Janhusen katsauksen ”Tutkimustietoa perhehoidon kehittämiseksi” osoittaa, että perhehoito parhaimmillaan on sekä vanhusten että yhteiskunnan etu.

Toimintaohjeessa on selkeästi kirjattu, että perhehoito tulee järjestää kuin kotona (kodinomaisissa) vanhuksen lähtökohdista. Perhehoitokoti yksikkönä tulee olla hyvin toimiva; ”kiinnitetään erityistä huomiota perhekodin ihmissuhteisiin ja perhehoitajan mahdollisuuksiin ottaa huomioon ja vastata ikäihmisen tarpeisiin sekä siihen, hyväksyvätkö muut perhekodin jäsenet perhehoitoon sijoitettavan henkilön.” Tämä on välttämätöntä, jotta perhekodin asukkaat voivat kokea asuvansa turvallisessa ympäristössä ikään kuin läheistensä kanssa.

Hienoa on, että perhehoitoa on suunniteltu järjestettävän pitkäaikaisesti, lyhytaikaisesti ja tuntiperusteisesti. Perhehoidon tärkeä etu on palvelun joustavuus asiakkaan tarpeiden mukaisesti. Perhehoitoa voidaan toimintaohjeen mukaan järjestää myös väliaikaisesti vanhuksen kotona.

Sen sijaan ajatus, että hoidettavat muuttavat perhehoitajan vapaan tai loman ajaksi perhekodista muualle, on ristiriidassa kodissa asumisen kanssa. Toimenpiteenä asukkaan väliaikainen siirtäminen muualle luo turvattomuutta ja on vastoin perhehoidon ideaa. Toimintaohjeessa sanotaan, että ”perhehoidossa olevalla henkilöllä on muihin perhekodin jäseniin nähden tasavertainen asema”. Sitä pakkomuutto edes väliaikaisesti ”kodista” ei ole.

Toimintaohjeessa todetaan, että hoidettavalle tulee ”jäädä omaan käyttöön asiakasmaksulain mukainen summa”. Tähän tulisi suhtautua joustavasti. Rahattomuuden ei tulisi olla esteenä perhekodin ulkopuolisiin aktiviteetteihin.

En ota tässä kantaa perhehoitajille maksettavan hoitopalkkion määrään ja kulukorvauksen määrittelyyn muuten kuin, että niiden tulee olla tasolla, mikä motivoi ja mahdollistaa hyvän hoidon ja huolenpidon järjestämistä.

Aluksi seurantajärjestelmän tulee olla tiheä. Raportoinneissa tulisi erityistä huomiota kiinnittää perhehoidon kehittämistarpeisiin. Ei liene tarpeen siirtyä nopeasti ammatillisiin perhekoteihin. Ensiksi tarvitaan kokemustietoa toimeksiantosuhteisesta perhehoidosta.

23. maalis, 2018

LAUSUNTO KULJETUSPALVELUISTA

Kunnat joutuvat järjestämään sosiaalihuoltolain ja vammaispalvelulain mukaiset kuljetukset nykyisestä eri tavalla. Muiden muassa Vantaalla on tehty rajusti töitä hyvän tavan löytämiseksi. Kaupunki on järjestänyt useita tilaisuuksia palvelujen käyttäjille löytääkseen tyydyttävän tavan. Ko. lait lähtevät siitä, että henkilöille, joilla ei ole toimintakykyä liikkua itse, järjestetään mahdollisuus vastaavan tasoiseen palveluun kuin vammattomilla on.

Eduskunta hyväksyi toissa päivänä ns. liikennekaareen liittyvän lakiesityksen, sen toisen osan. Se on niin vaikeaselkoinen, että sitä on jopa kansanedustajien ollut vaikea ymmärtää. Lain puutteellisuuden myönsivät sen käsittelyssä jopa eräät hallituksen kansanedustajat. Liikennekaari koskee kaikkiaan 59:ä lakia.

Vaikka lakiesitys on myös perustuslakivaliokunnan mukaan tavalliselle kansalaiselle käsittämättömät, niin laki on pakko hyväksyä. Hylkäämisestä syntyisi ongelmallinen tilanne, koska ykkösvaihe on jo hyväksytty ja osa siitä on jo voimassa. Sitä ei voi vetää enää takaisin. Hassua tämä nykyhallituksen kohellus! Vammaisten ja liikuntavaikeuksia kokevien vanhusten osalta tilanne on vakava. Myös hankintalaki hankaloittaa heidän asemaansa.

Vantaan Vanhusneuvosto odotti Vammaisneuvoston kantaa, ennen kuin lausui itse valmistelusta mitään. Lähdettiin ajatuksesta, että kun palvelu toimii vammaisilla, toimii se myös vammattomilla. Vammaisneuvosto näyttää kuitenkin olleen ymmällä. Lausunnossaan se lähinnä kritisoi olemassa olleita huonoja malleja ja huhujen mukaisia järjestelymahdollisuuksia, mutta ei esittänyt mitään toimivaa ratkaisua.

Vanhusneuvoston lausunto:

”Vanhusneuvosto ilmaisee tyytyväisyytensä, että kaupunki on järjestänyt useita kuulemistilaisuuksia vammaispalvelulain ja sosiaalihuoltolain mukaisen kuljetuspalvelun järjestämiseksi. Se, että näissä kuulemistilaisuuksissa ei ole syntynyt konkreettisia esityksiä kuljetuspalvelun järjestämiseksi, on osoitus siitä, että yksilöllisen kuljetuspalvelun järjestäminen on vaikeaa.

Vanhusneuvosto panee merkille, että myöskään Vammaisneuvosto ei ole kyennyt tekemään esitystä kuljetuspalvelujen järjestämiseksi.

Vaikka päätöksillä kuljetuspalveluista on jo kiire, vanhusneuvosto toivoo, että kun esitys kuljetuspalvelujen järjestämiseksi on valmis, niin ennen varsinaista päätöstä siitä järjestettäisiin vielä keskustelutilaisuus, jonne kutsuttaisiin vammaisneuvosto ja vanhusneuvosto.”

Keskustelin vielä illalla nokikkain sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja Pirkko Lehdon kanssa. Hän lupasi, että ennen lopullista päätöstä, lautakunta lähettää päätösesityksen vammaisneuvostolle ja vanhusneuvostolle pohdittavaksi. Yhdessä yritetään luoda paras mahdollinen ratkaisu. 23.3.2018.

23. loka, 2017

VANTAAN VANHUSNEUVOSTO VIHDOIN KOOLLE

Vantaan Vanhusneuvoston nimittäminen kesti puoli vuotta. Erimielisyys neuvoston toimintasäännöstä jumiutti nimittämisen kaupunginhallitukseen. Tästä syystä vanhusneuvosto menetti talousarvion osalta kokonaisen vuoden. Myös eräät tärkeät asiat, kuten Myyrmäen asemakaava, päätettiin ilman Vanhusneuvoston lausuntoa.

Tämä jos mikä on osoitus tarpeesta vahvistaa Vanhusneuvoston asemaa kunnallisessa päätöksenteossa. Ei tulisi kuuloonkaan, että jokin lautakunta jäisi puoleksi vuodeksi nimittämättä. Se pysäyttäisi kokonaan kyseisen toimintasektorin.

Vanhusneuvosto kokoontui ensimmäisen kerran vasta 11. päivä lokakuuta. Silloin se piti puolen päivän aloitusseminaarin, jossa olivat mukana myös keskeisten kaupungin toimialojen virkamiehet. Talousjohtaja Patrik Marjanen tulee neuvoston ensimmäiseen kokoukseen.

Seminaarin avasi apulaiskaupunginjohtaja Jukka T. Salminen ja minä neuvoston puheenjohtajana. Alla tervehdykseni.

Tervetuloa tähän tilaisuuteen. Hienoa, että olette runsaslukuisena paikalla. Hienoa myös, että kaupungin virkahenkilöstö on löytänyt kalentereistaan aikaa tälle neljän tunnin sessiolle.

En puutu tässä yhteydessä Vanhusneuvoston tehtäviin. Niitä käsittelemme ensimmäisissä kokouksissamme, samalla kun teemme suunnitelmia eteenpäin. Tehtävistä kuulemme tänään virkamiesten puheenvuoroissa. Tämän päivän teemojen lisäksi suosittelen teille vanhusneuvoston jäsenille, että tutustutte yhdenvertaisuuslakiin, kaupungin yhdenvertaisuussuunnitelmaan, ikääntymispoliittiseen ohjelmaan, sosiaalihuoltolakiin ja vammaispalvelulakiin.

Vammaispalvelulaissa tulee hienosti esiin periaate, jota voi noudattaa myös ikääntyneen väestön kohdalla. Yhteiskunnan tulee kansalaisten tasavertaisuuden nimissä kompensoida toimintavajavuudesta aiheutuva haitta, mutta ei enempää. Kompensaatio ei ole etuus tai oikeus, vaan hyvinvointia arvottavaan yhteiskuntaan kuuluva toimi.

Kokoonnumme tänään ensimmäisen kerran vasta puoli vuotta vaalien jälkeen. En halua enää tässä yhteydessä ruotia syitä tähän, mutta ikävä asia tämä on. Meiltä meni ohi mm. vuoden tärkein asia, kaupungin seuraavan vuoden talousarvio. Menetimme tässä asiassa kokonaisen vuoden. Vaikka sanottakoon, että vanhusasioiden näkökulmasta talousarvioesitys on mielestäni hyvä. Olisi meillä silti varmasti ollut talousarvioon sanottavaa.

Toinen ”menettämämme” asia on Myyrmäen merkittävä asemakaava. Se hyväksyttiin juuri valtuustossa. Asemakaava-asiat ovat ylipäänsä tärkeitä Vanhusneuvostolle. Meidän on myös pohdittava ne keskeiset kysymykset, joihin tulevissa asemakaavoissa tulee vanhusväestön näkökulmasta kiinnittää huomiota.

Kolmantena asiana tulee mieleen palvelutalojen hoitajamitoitus. Hallituksen päätöksellä on 1. kesäkuuta lukien hoitajiksi luettu koko laitoksen henkilöstö portinvartijasta lampunvaihtajaan. Tämä on Superin puheenjohtaja Silja Paavolan mukaan jo nyt eräissä kunnissa johtanut tilanteeseen, että henkilömitoitus hoitotyössä on minimissään vain 0,32-0,38 aikaisemman 0,50 sijaan. Vantaalla on tietääkseni päädytty laskemaan hoitajamitoitus aikaisempaan tapaan eli sitä ei ole päästetty laskemaan. Eiköhän tämän seuraaminen kiinnosta Vanhusneuvostoa.

Kaupunginhallituksen hyväksymä uusi Vanhusneuvoston toimintasääntö lähtee ajatuksesta, että Vanhusneuvosto on samalla tavalla poliittinen elin kuin lautakunnat. Pidän tätä päätöstä erityisen tärkeänä. Tämän myötä neuvoston painoarvo vahvistuu ja rinnastaa neuvoston koostumukseltaan lautakuntiin. Toimintasääntöön jäi kuitenkin edelleen puutteita. Suurin puute on, että Vanhusneuvoston toimikausi jäi kahdeksi vuodeksi eli eri pituiseksi kuin mitä se on lautakunnalla. Tätä ratkaisua on eräillä tahoilla perusteltu sillä, että sosiaali- ja terveydenhuolto siirtynee parin vuoden kuluttua maakuntaan. Me lähdemme siitä, että vanhusneuvostoa tarvitaan soten jälkeenkin.

On erheellistä suhtautua vanhusväestöön hoivaa tarvitsevana sosiaali- ja terveyspalveluja käyttävänä kansanosana. Tämä ei edes pidä paikkaansa. Vasta yli 75 ikäisinä ihmisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tarve kasvaa.

Vanhukset ovat kuntalaisia samalla tavalla kuin kaikki ovat kuntalaisia. Vanhukset käyttävät kulttuuripalveluja itse asiassa enemmän kuin väestö keskimäärin, vanhuksilla on edelleen kuntoliikunnan tarve, tarve käyttää omaa autoa ja julkisia liikennevälineitä jne. Kaikessa yhteiskunnallisessa suunnittelussa tulee ottaa huomioon jokaisen ihmisen tarpeet, vauvasta vaariin ja lapsesta mummoon.

Henkilökohtaisesti minulla on nostalginen tunne. ”Entisessä elämässäni” olin mukana, kun vammaisneuvostoja perustettiin kuntiin. Olin vammaisjärjestön toimihenkilönä kouluttamassa vammaisia ihmisiä neuvostojen jäseniksi ja vaatimassa, että neuvostojen asema kuntien organisaatiossa oli selkeä.

Tuolloin opin, että vammaisneuvoston asema riippuu neuvoston ja sen jäsenten aktiivisuudesta ja ymmärryksestä vaikuttamisen kanavista. Sama koskee vanhusneuvostoa. Kun neuvosto osaa asemoida itsenä osaksi kunnallista päätöksentekoa neuvotteluprosesseineen, tulee neuvostosta tosiasiallisesti myös päätöksiä tekevä elin.

Toivon, että me tulemme työskentelemään tavalla, joka perustuu asiapitoisuuteen, yhteistyöhön ja vanhusten tilanteen tuntemiseen. Tätä kautta olemme mukana vahvistamassa ihmisarvoista Vantaata.

Tervetuloa tähän seminaariin.