Blogi

23. loka, 2017

VANTAAN VANHUSNEUVOSTO VIHDOIN KOOLLE

Vantaan Vanhusneuvoston nimittäminen kesti puoli vuotta. Erimielisyys neuvoston toimintasäännöstä jumiutti nimittämisen kaupunginhallitukseen. Tästä syystä vanhusneuvosto menetti talousarvion osalta kokonaisen vuoden. Myös eräät tärkeät asiat, kuten Myyrmäen asemakaava, päätettiin ilman Vanhusneuvoston lausuntoa.

Tämä jos mikä on osoitus tarpeesta vahvistaa Vanhusneuvoston asemaa kunnallisessa päätöksenteossa. Ei tulisi kuuloonkaan, että jokin lautakunta jäisi puoleksi vuodeksi nimittämättä. Se pysäyttäisi kokonaan kyseisen toimintasektorin.

Vanhusneuvosto kokoontui ensimmäisen kerran vasta 11. päivä lokakuuta. Silloin se piti puolen päivän aloitusseminaarin, jossa olivat mukana myös keskeisten kaupungin toimialojen virkamiehet. Talousjohtaja Patrik Marjanen tulee neuvoston ensimmäiseen kokoukseen.

Seminaarin avasi apulaiskaupunginjohtaja Jukka T. Salminen ja minä neuvoston puheenjohtajana. Alla tervehdykseni.

Tervetuloa tähän tilaisuuteen. Hienoa, että olette runsaslukuisena paikalla. Hienoa myös, että kaupungin virkahenkilöstö on löytänyt kalentereistaan aikaa tälle neljän tunnin sessiolle.

En puutu tässä yhteydessä Vanhusneuvoston tehtäviin. Niitä käsittelemme ensimmäisissä kokouksissamme, samalla kun teemme suunnitelmia eteenpäin. Tehtävistä kuulemme tänään virkamiesten puheenvuoroissa. Tämän päivän teemojen lisäksi suosittelen teille vanhusneuvoston jäsenille, että tutustutte yhdenvertaisuuslakiin, kaupungin yhdenvertaisuussuunnitelmaan, ikääntymispoliittiseen ohjelmaan, sosiaalihuoltolakiin ja vammaispalvelulakiin.

Vammaispalvelulaissa tulee hienosti esiin periaate, jota voi noudattaa myös ikääntyneen väestön kohdalla. Yhteiskunnan tulee kansalaisten tasavertaisuuden nimissä kompensoida toimintavajavuudesta aiheutuva haitta, mutta ei enempää. Kompensaatio ei ole etuus tai oikeus, vaan hyvinvointia arvottavaan yhteiskuntaan kuuluva toimi.

Kokoonnumme tänään ensimmäisen kerran vasta puoli vuotta vaalien jälkeen. En halua enää tässä yhteydessä ruotia syitä tähän, mutta ikävä asia tämä on. Meiltä meni ohi mm. vuoden tärkein asia, kaupungin seuraavan vuoden talousarvio. Menetimme tässä asiassa kokonaisen vuoden. Vaikka sanottakoon, että vanhusasioiden näkökulmasta talousarvioesitys on mielestäni hyvä. Olisi meillä silti varmasti ollut talousarvioon sanottavaa.

Toinen ”menettämämme” asia on Myyrmäen merkittävä asemakaava. Se hyväksyttiin juuri valtuustossa. Asemakaava-asiat ovat ylipäänsä tärkeitä Vanhusneuvostolle. Meidän on myös pohdittava ne keskeiset kysymykset, joihin tulevissa asemakaavoissa tulee vanhusväestön näkökulmasta kiinnittää huomiota.

Kolmantena asiana tulee mieleen palvelutalojen hoitajamitoitus. Hallituksen päätöksellä on 1. kesäkuuta lukien hoitajiksi luettu koko laitoksen henkilöstö portinvartijasta lampunvaihtajaan. Tämä on Superin puheenjohtaja Silja Paavolan mukaan jo nyt eräissä kunnissa johtanut tilanteeseen, että henkilömitoitus hoitotyössä on minimissään vain 0,32-0,38 aikaisemman 0,50 sijaan. Vantaalla on tietääkseni päädytty laskemaan hoitajamitoitus aikaisempaan tapaan eli sitä ei ole päästetty laskemaan. Eiköhän tämän seuraaminen kiinnosta Vanhusneuvostoa.

Kaupunginhallituksen hyväksymä uusi Vanhusneuvoston toimintasääntö lähtee ajatuksesta, että Vanhusneuvosto on samalla tavalla poliittinen elin kuin lautakunnat. Pidän tätä päätöstä erityisen tärkeänä. Tämän myötä neuvoston painoarvo vahvistuu ja rinnastaa neuvoston koostumukseltaan lautakuntiin. Toimintasääntöön jäi kuitenkin edelleen puutteita. Suurin puute on, että Vanhusneuvoston toimikausi jäi kahdeksi vuodeksi eli eri pituiseksi kuin mitä se on lautakunnalla. Tätä ratkaisua on eräillä tahoilla perusteltu sillä, että sosiaali- ja terveydenhuolto siirtynee parin vuoden kuluttua maakuntaan. Me lähdemme siitä, että vanhusneuvostoa tarvitaan soten jälkeenkin.

On erheellistä suhtautua vanhusväestöön hoivaa tarvitsevana sosiaali- ja terveyspalveluja käyttävänä kansanosana. Tämä ei edes pidä paikkaansa. Vasta yli 75 ikäisinä ihmisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tarve kasvaa.

Vanhukset ovat kuntalaisia samalla tavalla kuin kaikki ovat kuntalaisia. Vanhukset käyttävät kulttuuripalveluja itse asiassa enemmän kuin väestö keskimäärin, vanhuksilla on edelleen kuntoliikunnan tarve, tarve käyttää omaa autoa ja julkisia liikennevälineitä jne. Kaikessa yhteiskunnallisessa suunnittelussa tulee ottaa huomioon jokaisen ihmisen tarpeet, vauvasta vaariin ja lapsesta mummoon.

Henkilökohtaisesti minulla on nostalginen tunne. ”Entisessä elämässäni” olin mukana, kun vammaisneuvostoja perustettiin kuntiin. Olin vammaisjärjestön toimihenkilönä kouluttamassa vammaisia ihmisiä neuvostojen jäseniksi ja vaatimassa, että neuvostojen asema kuntien organisaatiossa oli selkeä.

Tuolloin opin, että vammaisneuvoston asema riippuu neuvoston ja sen jäsenten aktiivisuudesta ja ymmärryksestä vaikuttamisen kanavista. Sama koskee vanhusneuvostoa. Kun neuvosto osaa asemoida itsenä osaksi kunnallista päätöksentekoa neuvotteluprosesseineen, tulee neuvostosta tosiasiallisesti myös päätöksiä tekevä elin.

Toivon, että me tulemme työskentelemään tavalla, joka perustuu asiapitoisuuteen, yhteistyöhön ja vanhusten tilanteen tuntemiseen. Tätä kautta olemme mukana vahvistamassa ihmisarvoista Vantaata.

Tervetuloa tähän seminaariin.