Blogi

18. heinä, 2017

IKÄÄNTYNEIDEN SIVUUTTAMISESTA JA KAPINAHALUKKUUDESTA

Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU teetätti TNS Gallup Oy:llä keväällä tutkimuksen 55–84 –vuotiaiden käsityksistä ikääntyvien ja iäkkäiden ihmisten ongelmista. 80 % heistä torjui ajatuksen, että eläkeläisen edut otettaisiin liian voimakkaasti huomioon päätöksenteossa. Tämä kertoo siitä, että ikääntyvien äänen pitäisi kuulu voimakkaammin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Eläkeläisjärjestöiltä odotettiin hieman ärhäkkäämpää otetta edunvalvonnassa.

Onko sitten ”kapina” oikea lääke iäkkäiden äänen kuulumiseen saamiseksi, tutkimusraportissa kysytään. Mielipiteet hajoavat. Vajaa kolmannes (31 %) kannattaa iäkkäiden ihmisten kansalaistottelemattomuutta ja enemmistö (53 %) suhtautuu siihen varauksellisesti. Poliittinen kanta ja sosiaalinen asema on yhteydessä ”kapina-alttiuteen”. Keskimäärin kapinallisimpia ovat vasemmistoliiton ja perussuomalaisten kannattajat. Oikealla olevien puolueiden vihreiden, kokoomuksen ja keskustan tukijat eivät lämpene kansalaistottelemattomuudelle.

”Tavanomaisia taustatekijöitä enemmän suhtautumista kansalaistottelemattomuuteen selittää kuitenkin vastaajan oma elämänhallinta. Tutkimuksen mittareiden mukaan tyytymättömyys omaan elämään yleensä, tyytymättömyys omaan taloudelliseen tilaan sekä vaikutusmahdollisuuksien puute omassa elämässä, ovat yhteydessä käsityksiin, että iäkkäiden ääni kuuluisi paremmin yhteiskunnassa riuskemmilla otteilla.”

EETUn teettämään tutkimukseen saatiin vastaukset itsenäisesti kotona asuvilta henkilöiltä. Kun henkilö tarvitsee runsaasti palvelua tai asumispalvelua, muuttuu vanhus helposti äänettömäksi osapuoleksi. Tätä tutki viisi vuotta sitten Anja Karvonen-Kälkäjä (Unohtuiko vanhus? Oikeustieteellinen tutkimus hallintosopimuksen asianosaissuhteista vanhuksen vaikuttamismahdollisuuden näkökulmasta. Vanhustyön keskusliiton tutkimuksia 1 – 2012.)

Palvelun saajana oleva vanhus joutuu kunnan ja yksityisen palveluntuottajan välisessä ostopalvelusopimuksessa kolmanneksi osapuoleksi. Hankintalaki turvaa, että palveluntarjoajalle turvataan tasapuolinen ja syrjimätön kohtelu. ”Käytännössä voi käydä niin, että hankinta on toteutettu täysin virheettömästi ja hankintalain mukaisesti, mutta palvelun käyttäjä on jäänyt hankinnassa ulkopuoliseksi eikä hänellä ole ollut mahdollisuuksia mitenkään vaikuttaa häntä itseään koskeviin ratkaisuihin.”

Hankintalaki ei sinänsä estä asiakkaiden tarpeiden ja vaikuttamismahdollisuuksien huomioimista. Ehkä tehokkain keino on palvelusuunnitelman kehittäminen ja sen merkityksen vahvistaminen toteutettaessa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. ”Kun palvelun käyttäjä on mukana palvelun ostajan ja palvelun tuottajan välisessä vuoropuhelussa ennen hankinnan käynnistämistä, hankintalain säännökset eivät rajoita palvelunkäyttäjän vaikuttamismahdollisuuksien vahvistamista.” Näin teoriassa. Tosiasiassa vanhuksella asiakkaan ei tuossa elämäntilanteessa juuri ole resursseja osallistua ostopalvelun suunnitteluun. Myös omaisten resurssit ovat usein riittämättömät. Tässä voisi kuvaan tulla eläkeläisjärjestöt tai kunnallisen vanhusneuvoston palkatut työntekijät.

Karvonen-Kälkäjä esittää, että oikeusturvaa kehitetään ennakollisesti siten, että vanhuksen vaikuttamismahdollisuus ja osallisuus omiin palveluihinsa turvataan jo ennen palvelujen antamista koskevaa päätöksentekoa.

22. touko, 2017

Puheeni tasavuosijuhlassa 22.5.2017

HYVÄT SYNTYMÄPÄIVÄSANKARIT

Hyvät tasavuosia alkuvuonna täyttäneet. On hienoa, että olette saapuneet näin suurilukuisena tänne kerhoomme juhlittaviksi.

Ikääntyminen ihmisen yhtenä elämänvaiheena on kiinnostanut ajattelijoita aina. Viime vuonna Antti Eskola kirjoitti hienon kirjan vanhuudesta nimeltä Vanhuus ja vähän aikaisemmin Vappu Taipaleelta tuli vanhuutta käsittelevä kirja nimeltä Vanha ja vireä. Mutta vanhuudesta on kirjoitettu heti, kun ihminen oppi kirjoittamaan.

Marcus Tullius Cicero, joka syntyi 2223 vuotta sitten (106-43 eaa), kirjoitti saavutettuaan vanhuuden: ”Olen suuresti kiitollinen vanhuudelleni, joka on lisännyt minussa halua keskustelemiseen, mutta poistanut minusta syömisen ja juomisen himot.”

Hänen mielestään vanhus on kokenut riittävästi elämää, jotta hän kykenee suhtautumaan asioihin ja toisiin ihmisiin tasapainoisesti ja arvokkaasti, ristiriitoja välttäen ja kohtuuteen pyrkien.

Cicero kirjoitti miten ihminen vanhetessa menettää fyysisiä voimiaan, mutta viisauttaan hän ei menetä. Hyvää elämää vaaliessaan ihmisen viisaus lisääntyy koko elämän ajan. Hän kirjoitti: ”Suuria ei saada aikaan ruumiinvoimilla eikä vikkelyydellä, vaan vaikutusvallalla ja harkinnalla.”

Täällä Eläkkeensaajien yhdistyksessä me muistamme tämän. Me järjestämme hyvää toimintaa toinen toisillemme harkinnalla ja toisia kuuntelemalla. Eläkkeensaajien asian huomioimista yhteiskunnassa viemme eteenpäin harkinnalla, sopuisasti, mutta samalla porukalla pidämme huolen siitä, että yhteiskunnassa meitä kunnioitetaan ja kuunnellaan. Tämä onnistuu, kun huolehdimme siitä, että vaalimme yhteistä ymmärrystämme keskeisistä asioista ja toimimalla yhteistyössä. Kun me Ciceron mainitsemalla harkinnalla pitäydymme meitä yhdistävissä asioissa, vältymme nuoruuteen liittyvältä kinastelulta. Näin säilytämme mielenrauhamme.

Tässä iässä meillä on mahdollisuus ja upea oikeus nauttia elämästämme. Purkaessani tilasto-ohjelmaan teidän vastauksianne huhtikuussa toteutetun yhdistyksen hallituksen järjestämästä jäsenkyselystä, olen saanut lukea miten moni meistä pitää elämää hyvänä siitä syystä, että meillä on hyvät suhteet lapsiimme ja lastenlapsiimme. He ovat olemassa, koska me olemme olemassa.

Toivotan teille Myyrmäen Eläkkeensaajien hallituksen puolesta runsaat onnittelumme ja toivotan teille jokaiselle aurinkoista ja sielulle lämmintä kesää.

22. touko, 2017

ÄIDEILLE
Puheeni Myyrmäen Eläkkeensaajat ry:n Äitienpäiväjuhlassa 15.5.2017

Tänään muistamme äitejä. Täällä eläkkeensaajien kerhossa äidit ovat usein myös isoäitejä tai mummoja – miten kussakin suku- ja perhekulttuurissa isovanhemmuutta sitten kutsutaankin. Moni on myös isoisoäiti. Parhaimmillaan äitiys ja isovanhemmuus ovat parasta elämän täyttymystä.

Omassa perheessäni juhlittiin kahden sukupolven äitienpäivää. Minulle tuottaa merkillistä mielihyvää seurata äitejä tyttärineen, jotka kaikki ovat äitejä.  Samalla tulee mieleen aikaisemmat vuodet, jolloin oma äiti ja anoppi olivat paikalla juhlittavina. Äitienpäivänä näkee ja kokee miten sukupolvien ketju etenee äidiltä äidille.

Äitienpäivä on mitä hienointa perinteen vaalimista ja naisten elämäntyön kunnioittamista. Äitiys ei ole pelkkä ihmisoikeus. Äitiys on yksi ihmisarvon toteutumisen keskeisimmistä edellytyksistä. Jokaisella äidillä on oikeus kantaa äitiyttään itsetietoisena ja ylpeänä. Kun näin toteutunut ihmisarvo siirtyy äidistä lapsiin, tulee lapsista yhteiskunnallisesti tietoisia toimijoita, uusia hyvän tekijöitä. Äitiys elää aina.

On hyvä muistaa, että äitiys voi olla myös muuta ja enemmän kuin aikuisen naisen ja lapsen välinen biologinen suhde. Monen äidin kohdalla äitiys toteutuu mitä parhaimmalla tavalla ilman, että itse on fyysisesti äiti. Ajatelkaamme meille kaikille tuttua Miina Sillanpäätä, joka teki hurjan tärkeän työn, jotta jokaisen äidin ja lapsen ihmisarvo toteutuisi. Miina itse oli lapseton. Hänelle jokainen maamme lapsi oli oma lapsi.

Toivotan Myyrmäen Eläkkeensaajien hallituksen puolesta jokaiselle täällä olevalle äidille mitä parhainta onnea ja tulevaa kesää.