Blogi

1. tammi, 2019

Vaalivuosi starttaa

Vuosi 2019 on politiikan supervuosi; keväällä eduskuntavaalit ja europarlamenttivaalit, syksyllä kenties vielä maakuntavaalit. 

Eduskuntavaaleissa ratkaistaan Suomen suunta, valitaan pääministeripuolue. Mutta muuttuuko suunta vai annetaanko valta entisille hartioille?

Ihmisten poliittinen muisti on noin kolme kuukautta. Eli tammikuun lopulla näemme miten kilpajuoksun asetelma alkaa julkisuudessa muotoutua - kuinka kiiltokuvatehtaat saavat suollettua kauniita ja kivoja ajatuksia ihmisten mieliin vaalipäiväksi. 

Niin. Ihmiset äänestävät yleensä tunteillaan. Se, joka tunteet saa puolelleen vaalipäivää edeltävinä viikkoina, on voittaja. 

Tutkimuksen, faktan ja järjen ääni ovat yhteiskunnassa korkealle arvostettuja seikkoja. Vaaliväittelyissä niiden paras asiantuntija ei välttämättä pärjää. Trumpismi, ylimielinen tunteellinen populismi, näyttää purevan paremmin. Olipa asiat hoidettu vaikka kuinka päin himpulaa, voittajana saattaa vaalipäivänä keikistellä sama vastuunkantaja, joka sai kaikesta kuonasta huolimatta hurmattua kansan hetkeksi vaalialttarilla. 

Kuinka siis faktaorientoitunut politiikan peruspuurtaja voi näissä pidoissa keväällä pärjätä? Faktoilla. Asiantuntemus, osaaminen ja järki ovat kaikesta huolimatta vaaliuurnilla parhaat eväät. 

Valistunut äänestäjä haluaa tulla vakuuttuneeksi siitä, että edustaja hoitaa osaavasti asioita ja tekee sydämellään työtä arvojensa puolesta. Mutta tämäkin päätös tehdään tunnepohjaisesti, nimittäin tunteella siitä, että ”ehdokas on asiantunteva ja osaa hoitaa yhteisiä asioita”. Kampanjan tulee voittaa nämä tunteet puolelleen.

- Ehkäpä Sipilän hallituksen hapuilevan kauden jälkeen tahdotaan puikkoihin taas faktoihin nojaavaa politiikkaa. Oikeudenmukaisuuden puolesta toimivia edustajia. 

Omalta osaltani kampanjoin asiaosaamisen puolesta. Toivon, että ihmiset arvostavat jälleen huolellista valmistelua ja tylsältäkin tuntuvaa paperinmakuista lainsäätämisprosessia. Myyvillä lehtiotsikoilla voi lämmittää saunan, mutta perhettä sillä ei ruokita. 

Politiikassakin tarvitaan sitä valiokunnassa puurtavaa rivikansanedustajaa, joka oikeasti perehtyy esityksiin ja joka hoitaa pienen ihminen asioita, kun nämä ottavat yhteyttä. 

Omalta osaltani tarjoan noin 30 vuoden politiikan osaamiseni käyttöön ensi keväänä. Olen päättäjänä nuoruusvuosia kokeneempi ja tehokkaampi vaikuttaja. Lama -aikaan 22 -vuotiaana edustajaksi tultuani opin arvostamaan pitkäjänteistä valmistelua. Työskentelin sivistysvaliokunnassa 12 vuotta, ympäristövaliokunnassa 8 vuotta, toimin puolueen johtotehtävissä ja eri järjestöissä.

Nyt 46 -vuotiaana erityisluokanopettajana katselen maailmaa myös tavallisen arjen tasolta, olen saanut paljon eväitä vaikuttamistyöhön. Vantaan kaupunginhallituksen varapuheenjohtajan roolissa olen työni rinnalla hoitanut paikallisesti tärkeitä asioita ja neuvotteluja eteenpäin.

Työtä ja sitkeyttä politiikka vaatii. Sen panoksen lupaan antaa kansanedustajan tehtävään. Vaalipäivä 12.4.2019 on jo ovella.

Hyvää Uutta Vuotta!

Vantaalla 1.1.2019
Säde Tahvanainen

-osaaja-

3. loka, 2018

Sanelulla lapsi ärtyy -niin myös ay -liike

Erityisluokanopettajana joudun päivittäin pohtimaan keinoja ratkaista huonosti käyttäytyvän nuoren käytösongelmia. Ymmärtävä ote, neuvottelu ja toisaalta sopivan napakka tyyli puree. Sanelu sen sijaan sytyttää ison roihun. 

Sama psykologinen reaktio pätee työelämässä. Kuka tahtoo niellä vaikeat asiat pakolla ja sanelulla? Kuka tahtoo johtajan vain määräilevän työpaikalla? 

Ymmärrettävästi ay -liike on ollut hallituksen sanelupolitiikasta takajaloillaan. Irtisanomissuojaa halutaan heikentää kuuntelematta työntekijäpuolen näkemyksiä. Myös monet pienyrittäjät ovat ihmeissään eivätkä tue esitystä. 

Vaikutusarviot vaikuttavat epämääräisiltä. Erikoiselta kuulostaa mm. väite, että irtisanomissuojan heikennyksellä ”luotaisiin jopa 20 000 työpaikkaa”. Pullahtaako ”piilevä työvoimatarve” pintaan vain siten, että työntekijän voi irtisanoa nykyistä heiveröisemmin perustein?

Työmarkkina -asiantuntijat ja tutkijat ovat myös ymmällään. Kuuntelin radiosta kuinka työoikeuden professori totesi ”vasta vuosien päästä saatavan uuden irtisanomiskynnyksen oikeudellinen tulkinta, oikeudenkäyntien seurauksena”. 

OMG sanoisin nuorison termein. Todellako tätä yksityisyrittäjät ja työnantajat tahtovat? Tuskinpa. Työelämän selkeät pelisäännöt ovat kaikkien meidän etu. Ne ovat luoneet vakautta ja suojaa.

Maan hallitus on perunut kuluneella vaalikaudella ison tukun kehnoksi todettuja esityksiä. Nyt olisi aika perua myös tämä. Yritys muuttaa esitys hyväksyttävämmäksi supistamalla rajaa 20 hengen yrityksistä alle 10 henkeä työllistyviin, ei tilannetta paranna. Kaikella järjellä ajatelle tästä muutoksesta ei ole myöskään suurta hyötyä. 

Pienillä yrityksillä ei ole resursseja lähteä laajoihin ja riskialttiisiin selvityksiin ”mahdollisen irtisanomiskynnyksen täyttymisestä”. Työntekijä taas ei uskalla noin pienissä yrityksissä käyttää nytkään kovin innokkaasti ”liiton apua”. Onhan työnantajaa kohtaa tunnettu tunnetason lojaliteetti sitä suurempi mitä pienempi yritys on. 

Sovitaanko, että hallitus peruu kehnon esityksensä, istuu työelämäasioissa neuvottelupöytään ja kuulee eri osapuolia. Vuoropuhelun kautta syntyy ongelmiin parhaiten ratkaisuja!

Säde Tahvanainen

- osaaja

http://sadetahvanainen72.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261973-sanelulla-lapsi-artyy-niin-myos-ay-liike

27. elo, 2018

Opettajan arkea

8.8.2018 21:54 Säde Tahvanainen

Uusi Suomi, blogi

Koulut alkavat. Tämän open työ alkoi veso -päivien merkeissä ja myös rätti kädessä sekä pulpetteja nostellen. Puunasimme kiireellä paikkoja kuntoon. Pieniä ja isompia koululaisia kirmaa torstaina taloon.

Koulumme oli muuttokuvioiden vuoksi lähes kaoottisessa tilassa kahta päivää ennen oppilaiden tuloa. Opettajien säntillisyydellä saatiin kaikki valmiiksi viime hetkellä. Tottakai opetusta on hyvän aikaa valmisteltu syksyä varten muutoinkin, kukin oppilaidensa tarpeiden mukaisesti.

Meille opettajille kaoottinen työn aloitus muistuttaa kuinka niukkuuden jakaminen on perusopetuksen arkea. Toki varmasti myös muilla työpaikoilla. Avatakseni opettajan työn arkea ajattelin kuitenkin kertoa muutaman esimerkin resursseista, varsinkin, kun kikyn varjolla ”paisuvaa julkista sektoria” syytetään paisumisesta.

Rättisulkeiset meillä oli, koska luokkahuoneen muutoksen vuoksi syntyvän kaappien ja lokerikkojen siivoustarpeen hoitaa opettaja itse; saa taikoa jostain pesuaineetkin. Siivooja ei voinut luovuttaa tilkkaakaan, kemikaaliasetus kuulemma kieltää. Siivousluutun sain sentään kerjättyä talon puolesta. Onneksi kotitalousopelta löytyi lopulta pullo yleispesuainetta.

Toimistotarvikkeet on myös menokohta, jota ei oikeasti koulujen budjetissa ole. Hajonneen nitojan tilalle ei löydy uutta, joten ehkä tuon kotoa. Parempi tuoda myös vanhoja muovitaskuja ja klemmareita, sillä ne ovat luksuhyödykkeitä. Tosin varsin tarpeellisia asiapapereiden säilyttämisen kannalta.

Lyijykyniä on tunnetusti aina mitoitettu yksi per oppilas. Jotta selviäisin erityisluokan arkityön aineellisista tarpeista hamstraan kymmenen ylimääräistä lyijykynää pahan päivän varalle. Emme anna kyniä kotiin, jonne ne unohtuisivat. Antamalla kynät päivän aluksi ja keräämällä ne päivän päätteeksi pois säästyy kyniä ja kumeja pitkälle talveen. Talven mittaan tällä setillä pärjätään, jos ei satu kovin monta ”pahaa päivää”, jolloin kynä katkeaa raivonpuuskassa. Sen verran oli kouluun ostettu myös muita kirjoitusvälineitä, että uskallan lisäksi ottaa pari mustekynää ja muutaman muistilehtiön.

Entäs kirjat ja muut aineistot? Enimmäkseen on tultava toimeen pyhällä hengellä. Jos aineistohankintojen arvo liikkuu noin 300 eurossa (10 oppilaalle), niin siitä voi vetää johtopäätöksiä oppimateriaalien tuoreudesta. Pystymme hankkimaan fysiikkaan, kemiaan ja matematiikkaan työkirjat, lisäksi sain uskonnon digiaineiston lisenssin. Eipä erityisopetuksessa aivan joka työkirjaa voisi käyttääkään, useimmat ovat liian moniselkoisia. Mielellään sitä kuitenkin hankkisi laadukkaita digimateriaaleja ja oppimisympäristöjä, jos vain määrärahoja olisi. Monet oppikirjat ovat todella vanhoja.

Eli tänäkin lukuvuonna saan käyttää luovuutta ja pärrätä illat netissä aineiston metsästyksessä. Onneksi sieltä löytyy paljon materiaalia, josta voi muokata sopivaa. Vaatii perslihaksia saa silmät väsyneenä katsomaan kieroon, mutta oppii myös itse paljon. Onneksi on myös hyvä työyhteisö ja mukavat kollegat, niillä eväillä jaksaa pitkälle.

Hyvää kouluvuoden aloitusta niin oppilaille kuin opettajille!

Säde Tahvanainen

ps. Niukkuutta jaetaan myös ammatillisessa koulutuksessa, josta hallitus on leikannut 220 miljoonaa. Opettajia on irtisanottu kohtuuton määrä ja koulutusreformia toimeenpannaan työpaikoilla. Nyt hallitus osoittaa ”armollisuudessaan” peräti 15 miljoonaa lisärahaa reformin toimeenpanoon. Kyllä huolestuttaa opetuksen laadun tulevaisuus.

27. elo, 2018