13. helmi, 2019

MAHDOLLISUUS KAIKILLE

MAHDOLLISUUS KAIKILLE

Säde Tahvanainen esittelee ´Mahdollisuus kaikille´ kirjaa ensimmäisessä julkistamistilaisuudessa Koivukylän kirjastossa Vantaalla 12. helmikuuta.

Suomalaiset ovat marssineet kehitysmaasta sivistysyhteiskunnaksi. Köyhäinhoidosta hyvinvointivaltioksi. Se on tehty määrätietoisella politiikalla.

Niin hirvittävän raaka ja tuhoava kuin 40 –luvun sota –aika oli, sen jälkeinen sotainvalidien huoltotarve kehitti sotainvalidihuollon kautta sosiaalijärjestelmäämme ja sotaorpojen huoltotarve sekä lapsikuolleisuus loi ennaltaehkäisevän sosiaali– ja terveyspolitiikan perustan.

Suomalaisen sivistysyhteiskunnan perustaan taas vaikutti Euroopan ja Suomen talouden kasvu sotien jälkeen. Meille raskaat sotakorvaukset olivat lopulta siunaus metalli –ja puuteknologian kehittymisen kannalta. Se loi pohjan tulevaisuuden teknologiayhteiskunnan osaamisellemme.

Pekka Kuusi sosiaalipolitiikan ja talouden yhdistäjä

Sotien jälkeen Suomi oli yhä maatalousvaltainen maa ja jäljessä Euroopan taloudellisten mahtien sekä Pohjoismaiden kehityksestä. Sosialidemokraattinen ajattelija Pekka Kuusi nosti tämän esille.

Kuusi kirjoitti teoksen 60 –luvun sosiaalipolitiikka, joka oli aikansa bestseller. Teoksesta otettiin viisi painosta. Kysyntä oli valtavaa, sillä sosiaaliset työväen elinolosuhteet olivat yhä kehnot ja sosiaaliturva kehittymätöntä.

Kuusen ansio oli tuoda sosiaalipoliittiseen ajatteluun sosialidemokraateille vielä tänäkin päivänä ominainen ajatus talouden ja sosiaalipolitiikan suhteesta. Oikein hoidettu sosiaalipolitiikka luo talouskasvua ja suhdannepolitiikalla voidaan tasoittaa talouden vaihteluita sekä niiden vaikutuksia yksilöiden elämään.

Mielenkiintoista oli, että Kuusen ajattelun takana ei vielä tuossa vaiheessa ollut perinteinen työväenliike, vaan liikepankit, kuten KOP ja vakuutusyhtiöt. Mauno Koivisto vaikuttui ajattelusta ja Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Waris vaikutti Kuusen näkemyksiin vahvasti. Ay –liike ja työväenliike yhtyivät kuitenkin aika pian tähän ajatteluun.

Haluttiin murtaa kierre ”köyhyys kasautuu köyhille ja rikkaus rikkaille”. Oli tehty havainto, että kansat, jotka olivat toteuttaneet tulontasausta, olivat vaurastuneet. Myös aktiivisesta työllisyyspolitiikasta tuli vahva talouden ja yhteiskuntapolitiikan väline. Naisten rooli työelämässä korostui. Tästä teemasta kirjassamme kirjoittaa työelämäasiantuntija Matti Ahtiainen.

Suhdanteiden tasaaminen

Kausi– ja suhdannetyöttömyys oli yleistä erityisesti rakennusalalla ja maataloudessa. Toki on sitä yhä. Tarvittiin sosiaaliturvaa tasoittamaan taloutta. Muistan 70 –luvulla oman muurari–isäni työllisyys - työttömyysvaihtelut ja taloushuolet. Hän katsoi kaikki uutiset ja aina ilahtui, kun valtio oli päättänyt panostaa rakentamiseen lisää rahaa suhdannetilanteen tasoittamiseksi.

Suhdannepolitiikasta tulikin vuosikymmeniksi suomalaisen talouden perusprinsiippi. Kuten muistamme, se ei aina toiminut ideaalisti, 1990 –luvun romahdus osoitti, kuinka sitä edeltävä rahamarkkinoiden vapauttaminen hoidettiin epäonnistuneesti.

Paluuta devalvaatiokauteen ei meistä kukaan varmaan haikaile, mutta on syytä kysyä: ”Harrastetaanko enää aidosti suhdannepolitiikkaa?” Kuinka monien vaalien alla olette kuulleet valtionvarainministeriön ”riippumattomien” virkamiesten sanovan: ”Nyt on laskusuhdanne, annetaan valtion hiukan velkaantua ja tasoittaa suhdannetta?”

Suhdannepolitiikan ja hyvinvointivaltion yhteydestä kirjassamme lisää kansanedustaja Erkki Tuomiojan kirjoittamana.

Miten suomalaiset voivat

Voimme keskimäärin hyvin. Olemme keskiverto kansa, keskiverto tuloinemme ja keskiverto elämäntapoinemme. Emme halua eriarvoisuuden kasvavan ja maksamme mielellämme keskivertoa korkeampaa veroakin, jos saamme sille riittävästi vastiketta. Viime aikojen vanhuspalvelukohu lienee vahvistanut tätä hyvinvointivaltion huolta kantavaa näkemystä. Emme halua jättää ihmisiä heitteille.

Köyhyydestä puhutaan paljon. Köyhyys liittyy pärjäämiseen yhteiskunnassa, on mahdollisuuksien tasa–arvon rajoittumista kulttuuristen tai yhteiskunnallisten rakenteiden vuoksi. Köyhyydessä on myös kyse rahasta, paljonko sillä hyödykkeitä tai palveluita saa.

Eriarvoisuuden käsite liittyy tasavertaisuuden periaatteen rikkoutumiseen. Eriarvoisuutta siedetään paremmin kuin köyhyyttä. Köyhä on länsimaissa henkilö, jonka tulot ovat alle 60 keskimmäisestä tulosta.

Suomalaisista lapsista noin 90 % kokee pärjäävänsä hyvin. Suomi on korkealla hyvinvointia mittaavissa kansainvälisissä vertailuissa. Huono–osaisuuden lisääntymistä selittää hyvinvoinnin lisääntyminen, josta kaikki eivät ole päässeet osalliseksi. On syntynyt periytyvää sukupolvista köyhyyttä.

Eläkkeensaajista noin puolet kokee jonkinlaisia tulovaikeuksia ja 10 prosentilla on vakavampia vaikeuksia. Noin 12 prosenttia on joutunut tinkimään lääke- ja terveysmenoista.

Köyhyysongelmiin on puututtava. Juho Saaren eriarvoisuustyöryhmän raportti on hyvä pohja seuraavan hallitusohjelman laadinnalle, siihen on saatava köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen keskeiseksi politiikka –ohjelmaksi.

Mielestäni kunnianhimon tasoa on nostettava. Ilman rahaa ei köyhyys poistu, tarvitaan merkittävä korotus eläkkeisiin, ostovoiman turvaaminen mm. verotuksen keventämisen kautta sekä panostuksia niin köyhien lapsiperheiden palveluihin kuin vanhuspalveluihin. Kirjassamme eläkeläisköyhyydestä kirjoittaa sosiaalineuvos Veikko Simpanen ja ikäihmisten sosiaalisen pääoman merkityksestä yhteiskunnallemme kirjoittaa toinen kirjamme toimittaja Jussi Särkelä. Euroopan sosiaalisesta ulottuvuudesta kirjassa puhuu europarlamentaarikko Miapetra Kumpula –Natri.

Onnellisuus ja hyvinvointi

Arvostettu sosiaalipolitiikan professori Juho Saari on tutkinut köyhyyttä, sosiaaliturvan ja eriarvoisuuden yhteyttä toisiinsa. Ne korreloivat voimakkaasti. Turvatulla toimeentulolla ihminen tuntee itsensä onnellisemmaksi. Tämän osoitti juuri myös perustulokokeilu. Työllistymistä se ei edistänyt, mutta hetken huokaisu sosiaaliturvaviidakossa kahlaamisesta sai tuntemaan olon onnellisemmaksi.

Sosialidemokraatit kannattavat sosiaaliturvan yksinkertaistamista. En mene syvällisemmin malliin, sillä voitte lukea sen tästä kirjasta entisen Sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikön, nykyisen Merimieseläkekassan toimitusjohtaja Kari Välimäen kirjoittamana.

Opetus avain mahdollisuuksien tasa -arvoon

Olemme ylpeitä suomalaisesta koulutuksesta. Kuten hyvinvointivaltion isäksi voitaisiin nimetä sosialidemokraatti Pekka Kuusi, suomalaisen peruskoulun isä on itseoikeutetusti R. H. Oittinen, myös sosialidemokraatti. Hän toimi pitkään kouluhallituksen pääjohtajana ja sosialidemokraattisen opetuspolitiikan muotoilijana.

Oittisen unelma oli luoda tasa-arvoinen peruskoulu. Hänen johtamansa kouluohjelmakomitea ehdotti jo 1958 yhtenäiskoulua. Suuren vastustuksen vuoksi tavoite kuitenkin toteutui vasta 1972. Tosin paljon pidemmälle edenneellä mallilla, jossa ei enää ollut niin voimakasta linjajakoa.

Peruskoulu on ponnistanut säätelyn ajasta liberalisoinnin kautta digiloikka –aikaan. Opetussuunnitelmauudistuksiin, jotka jakavat opetusväen mielipiteet vahvasti. Erityisen tuen tarpeen lisääntyminen ja integraatio kuohuttaa yleisopetuksen puolella.

Puolueet kinastelevat oikeista keinoista tukea lapsia ja nuoria: aikaistetaanko esikoulua vai laajennetaanko oppivelvollisuutta?

Minusta voidaan tehdä både och. Mutta tämä ei riitä. Ei lapsi ole sen kypsempi oppimaan aikaistamalla varhaiskasvatusta. Lapsi on kypsä oppimaan, kun oma kehitys on siinä vaiheessa. Pojilla monesti vuoden–kaksi myöhemmin. Pelkällä oppivelvollisuuden pidennyksellä ei myöskään korjata tilannetta. Tarvitaan aikaa kypsyä. Kypsyttämö esi –ja alkuopetusvaiheeseen, jossa voisi olla yksilöllisesti riittävän pitkään oppimassa perusasiat hyvin. Hankkimassa hyvä itsetunto koululaisena. Lisäksi voisi olla 4 -9- luokkalaisten oma nivel, jossa yhdistettäisiin aineenopettajien ja luokanopettajien osaaminen tiimityöksi nykyistä paremmin. Erityisopetusta koskevan ns. kolmiportaisen tuen byrokratiaa tulisi myös purkaa.

Arvoisa yleisö

Kestävä kehitys ja ilmasto on myös kuuma yhteiskunnallinen kysymys. On päivänselvää, että sosialidemokraatit tukevat ilmastomyönteistä politiikkaa. Kestävän kehityksen teemoista kirjoittaa Kaarin Taipale ja puolustuspuheenvuoron ilmastopolitiikalle olen kirjoittanut itse.

Asuminen on ihmisen elämän kannalta tärkeä teema, kuten myös järjestöjen rooli yhteiskunnassa. Näistä teemoista ovat kirjoittaneet maaherra Pirjo Ala –Kapee ja ensi– ja turvakotien liiton pääsihteeri Riitta Särkelä. He puhuvat täällä tänään.

Tervetuloa tilaisuuteemme. Toivon, että kirja kuluu mahdollisimman monien käsissä. Hyvinvointivaltiota ei ole kirjallisesti päivitetty pitkään aikaan. Me olemme sen nyt tehneet.