ISOMYYRIN OLEMASSAOLO MYYRMÄESSÄ AUKI

15. joulu, 2020

PUHEENI VALTUUSTOSSA SOSIAALI- JA POTILASASIAMIEHEN SELVITYKSESTÄ

14.12.2020
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Sosiaali- ja potilasasiamiehen selvitys vuosilta 2019 ja 2020 on kattava ja tiedoltaan sisältörikas. Kiinnitän huomiota seuraaviin selvityksessä tuotuihin kohtiin:

1.Pandemian aikana on syntynyt valtava hoitovelka. Perussairaudet ovat jääneet odottamaan tulevaa aikaa ja jääneet hoitamatta. Erikoissairaanhoidossa ei ole kyetty noudattamaan hoitotakuun aikarajoja. Tämä panee terveydenhuoltojärjestelmämme koville heti pandemian päätyttyä tilanteessa, jossa hoitajat ja lääkärit ovat jo nyt varsin uupuneita. Tähän tulee ennakoidusti reagoida.

2. Kansaneläkelaitoksella ei ole sosiaali- ja potilasasiamiestä vastaavaa puolueetonta tukea asiakkaille. Kelan asiakkaat joutuvat pohtimaan omaa oikeusturvaansa yksin. Asiamies esittää selvityksessä, että asiakkaat tulisi lainmuutoksella saattaa kunnallisten tai maakunnallisten sosiaaliasiamiesten ja potilasasiamiesten tarjoamien neuvontapalvelujen piiriin.

Kiinnitän valtuutettujen huomiota siihen, että kunta voi tehdä tämän ilman että siitä säädetään laissa. Viittaan valtuustoaloitteeseen, jonka ensimmäinen allekirjoittaja olen, jossa kaupunginhallitusta pyydetään selvittämään nykyiset sosiaali- ja potilasasiamiehen resurssit ja tarvittaessa perustaman toisen viran. Myös sosiaalihuoltolaki edellyttää, että sosiaalityössä annetaan tässä mainittua neuvontaa ja tukea. Ymmärrän, että sen toteuttaminen on nykyisillä voimavaroilla mahdotonta. On siis lisättävä sosiaalityöntekijöiden virkoja.

3. Selvityksessä raportoidaan avartavasti psykoterapiakeskus Vastaamon tietomurrosta. Siitä käy hyvin ilmi, että Vastaamon tapauksessa vastuuseen joutuivat asiakkaat, eivät vastuulliset. Tämä on todella vakava varoitus myös Vantaan sosiaali- ja terveystoimelle mitä voi ulkoistaa ja miten paljon. On parempi huolehtia asiakkaista itse.

Joskus sanattomuus sisältää tärkeän viestin. Tästä ko. selvityksessä on kaksi esimerkkiä.

4. Asiakasmaksulain soveltamisesta ei mainita selvityksessä sanallakaan. Se ei todellakaan tarkoita sitä, että asiakasmaksulakia sovelletaan Vantaalla hyvin. Se tarkoittaa, että Vantaalla asiakasmaksulakia ei sovelleta lainkaan. Asiakasmaksulaissa ja -asetuksessa säädetään, että asiakasmaksut tulee säätää asiakkaan maksukyvyn mukaisiksi tai tarvittaessa olla kokonaan perimättä asiakasmaksu vähävaraiselta henkilöltä. On muistettava, että Suomen perustuslakivaliokunta on kirjannut, ettei henkilön taloudellinen asema saa olla esteenä palveluiden saamiselle.

Silloin kun puhutaan henkilöistä, joilta asiakasmaksua ei tule periä, puhutaan kaupunkilaisista, joilla ei pääsääntöisesti ole resursseja valittaa tilanteesta. He velkaantuvat mukisematta. Tähän on tultava muutos. Toivon, että sosiaali- ja terveydenhuollon apulaiskaupunginjohtaja ottaa tämän vakavana vetoomuksenani.

5. Sosiaalihuoltolaki ja vanhuspalvelulaki edellyttävät kunnan järjestävän iäkkäille henkilöille riittävät ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut. Niiden tulee olla henkilön tarpeisiin nähden oikea-aikaisesti toteutettuja ja määrältään riittäviä.

Tiedämme, että käytännössä tämä ei aina toteudu. Osa vanhuksista joutuu selviytymään vajaapalveluilla. Usein syynä on se, että vanhus ei huomaa toimintakykynsä pikkuhiljaa heikentyneen. Hänellä ei välttämättä ole edes riittävää tietoa lain hänelle suomista palveluista.

Huoli-ilmoitus on taikasana, joka pakottaa kaupungin arvioimaan ihmisen palvelutarpeen. Huoli-ilmoituksen tarkoituksena on varmistaa, että iäkäs ihminen saa tarvitsemansa hoidon ja palvelut silloinkin, kun hän ei itse osaa tai ymmärrä niitä pyytää. Kuka tahansa voi tehdä huoli-ilmoituksen. Ilmoittaja voi olla esimerkiksi naapuri tai ystävä.

Mutta kappas kummaa. Kokeilkaapa tehdä huoli-ilmoitus Vantaalla. Täytyy olla melkoinen digimetsästäjä löytääkseen tavan tehdä huoli-ilmoitus. Tästä syystä sosiaali- ja potilasasiamiehen selvityksessä huoli-ilmoituksesta ei puhuta mitään. Sitä ei Vantaalla tunneta. Tähän tarvitaan korjaus.

Kiitos

7. heinä, 2020

IHMISET HALUAVAT LAHOPUITA METSIIN

Vantaan kaupunki on verkkokyselyllä selvittänyt kaupunkilaisten suhtautumista lähi- ja virkistysmetsiin jätettävästä lahopuusta. Kyselyyn vastasi vain 510 henkilöä. Heistä noin 70 prosenttia kertoi liikkuvansa kaupungin metsissä päivittäin tai useita kertoja viikossa.

Kyselyssä tiedusteltiin, miten tärkeäksi vastaajat kokivat sen, että lahopuuta jätetään metsiin lisäämään luonnon monimuotoisuutta. Lisäksi kysyttiin tarkemmin, miten vastaajat suhtautuvat lahopuuhun eri paikoissa: suojelualueilla, lähimetsissä ja ulkoilureittien varrella. Myös näkemyksiä erityyppisistä lahopuista tiedusteltiin.

Noin 90 prosenttia vastaajista koki tärkeäksi tai melko tärkeäksi, että metsiin jätetään lahopuuta monimuotoisuutta lisäämään. Yli 60 prosenttia vastaajista toivoi lahopuun lisäämistä metsäalueilla. Runsaan lahopuumäärän koettiin kuitenkin myös vaikeuttavan liikkumista, suunnistusta ja marjastusta. Lahopuun määrän vähentämistä metsäalueilla toivoi lähes joka kymmenes vastaajista.

Ulkoilureittien varrella olevan lahopuun lisäämistä kannatti hieman alle puolet ja vähentämistä noin 14 prosenttia vastaajista.

Noin 70 prosenttia vastaajista piti sekä kokonaisena luontoon jätettyä puuta että karsittuja rungonosia metsämaisemaan sopivina. Kokonaisena jätettyä lahopuuta pidettiin luonnollisempana maiseman ja luonnon kannalta, mutta karsittu runko nähtiin käytännöllisempänä alueen käyttäjien kannalta.

Kaupungin metsänhoidon parissa työskenteleville kyselyn tuloksista on apua metsänhoidon toteutuksessa, kun mietitään, miten paljon puuta jätetään metsiin lahopuuksi ja missä muodossa. Tulokset antavat tukea mm. yksittäisten tuulen kaatamien tai huonokuntoisena kaadettavien puiden jättämiselle metsään nykyistä käytäntöä enemmän. Lisää tietoja voi kysyä: Kaupunginmetsänhoitaja Sanna Ervasti, 050 302 6421, sanna.ervasti@vantaa.fi.

7. heinä, 2020

VANTAALLE 6,4 MILJOONAA SOTE-VALMISTELUUN

Sosiaali- ja terveysministeriö on myöntänyt Vantaa-Kerava-alueen sote-uudistuksen valmisteluun yhteensä 6,4 miljoonan euron suuruisen valtionavustuksen. Summasta 2 680 000 myönnettiin tulevaisuuden sote-keskus-hankkeeseen ja 3 676 800 euroa sote-rakenneuudistukseen.

Vantaa on vetovastuussa Vantaa-Keravan alueellisesta valmistelusta, ja työ käynnistetään pikaisella aikataululla. Tärkeimpänä päämääränä on asukkaille suunnattujen palveluiden yhdenvertaisen saatavuuden, vaikuttavuuden ja laadun parantaminen.

”Saamme merkittävää etua niin yhteistyöstä Keravan kanssa kuin Vantaan muiden toimialojen kanssa. Esimerkiksi varhaiskasvatuksen ja vapaa-ajan palveluiden kanssa toteutettava yhteistyö tuottaa uudenlaisia ja parempia palveluita tukemaan asukkaidemme hyvinvointia”, valottaa sosiaali- ja terveydenhuollon toimialan apulaiskaupunginjohtaja Timo Aronkytö.

Tällä hetkellä käynnissä ovat jo hanketoimiston perustaminen, hankepäällikön rekrytointi ja asiantuntijapalveluiden hankintojen kilpailuttaminen.

”Samanaikaisesti valmistelemme vastuullista lausuntoa hallituksen sote- ja maakuntalakiluonnoksista”, Aronkytö kertoo.

Vantaan kaupungin lausunto hyväksytään valtuustossa syyskuussa.

Tulevaisuuden sote-keskus -hanke jatkuu vuoden 2022 loppuun ja rakenneuudistus vuoden 2021 loppuun asti. (Vantaan kaupungin tiedote 1.7.20)

24. helmi, 2020

PUHEENI VALTUUSTOSSA: IKÄYSTÄVÄLLINEN VANTAA

Kaupunginvaltuusto käsitteli 24. helmikuuta 2020 kaupungin lausuntoa Uusimaa-PKS-Helsinki sote erillisselvitykseen.

Lausunnossa oli mielestäni puutteita. Käytin siitä puheenvuoron.

Puheenvuoroni ensin ja sen jälkeen käsittelyssä ollut lausunto.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Lausuntoesitys sote-erillisselvityksen loppuraportista vastaa vantaalaisten etuja ja tarpeita. Kiinnitän huomiota kuitenkin kahteen asiaan:

Lausunnossa todetaan, että rahoitusjärjestelmä on tarkoitus uudistaa tarvevalikoituihin kriteereihin perustuvaksi. ”On tärkeää, että kriteereissä huomioidaan reaaliaikaisesti väestömuutokset, jotta voimakas väestönkasvun tuottama palvelutarpeen kasvu tulee otetuksi huomioon rahoituksessa.” Edelleen lausunnossa todetaan, että väestönkasvu tulevan kymmenen vuoden aikana on noin 40 000, ”joista noin 80 prosenttia on vieraskielisiä”.

Huomautin, että vieraskielisten näin suuri osuus edellyttää huomattavaa lisäpanostusta palveluihin.

Mielestäni tässä yhteydessä on syytä kiinnittää erityistä huomiota myös vanhusväestön kasvuun ja sen rakenteeseen. Paitsi, että vanhusten määrä kasvaa vielä kaksi vuosikymmentä, niin vanhusten keski-ikä tulee koko ajan nousemaan. Se lisää palvelujen tarvetta.

Toinen palvelujen tarpeen lisääjä on muistisairauksien lisääntyminen. Suomessa on tällä hetkellä 200 000 muistisairasta ja ennusteiden mukaan muistisairaiden määrä kasvaa rajusti vuoteen 2050 mennessä. Nykyisillä palvelurakenteilla ja palvelumenetelmillä tällaista muistisairaiden määrää ei voida mitenkään palvella.

Tässä tilanteessa ympäristön, rakennusten ja asuntojen suunnitteluun tulee kiinnittää erityistä huomiota. Kansainvälisesti mm. Australiassa, Hollannissa ja Britanniassa on saatu hyviä kokemuksia siitä, että muistisairaiden itsenäistä asumista voidaan ympäristösuunnittelulla pitkittää merkittävästi. Maailman terveysjärjestö WHO on vienyt ikä- ja muistiystävällisyyden suunnittelua tuloksellisesti eteenpäin. Suomessa muistiystävällinen ympäristö on toteutettu Lapinjärvellä, myös Keravan keskusta on suunniteltu ikääntyneiden näkökulmasta. Ympäristö- ja asuntopolitiikka tekeekin tässä yhteydessä paluuta osaksi sosiaali- ja terveyspolitiikkaa.

Sotessa ei ole so´ta

Toiseksi. Lausunnossa, kuten raportissakaan, ei ole mitään erillistoteamuksia sosiaalipalveluista. Kun lausunnossa todetaan, että ”kasvu tuo mukanaan kovaa painetta kaupungin investointitasoon”, sillä tarkoitettaneen rakennuksia. Sosiaalitoimen ja terveydenhuollon aito integraatio tulee nielemään valtavasti kustannuksia, jotka on luettava investointikustannuksiksi, mikäli integraatio aiotaan toteuttaa onnistuneesti. Ei riitä, että sosiaalinen ja terveydellinen sijoitettaan samaan rakennukseen. Nuo toiminnot tulee niveltää keskenään ihmisen toimintakykyä ylläpitäviksi ja kohottaviksi toimenpiteiksi

Niiden toiminnot tulee niveltää yhdeksi kokonaisuudeksi siten, että esimerkiksi hoivaketju voi alkaa sekä sosiaalitoimen ja sosiaalityön että terveystoimen ja sairaanhoitajan aloitteesta. Tämä ei todentotta ole helppoa jo syystä, että kumpikaan osapuoli ei ole sisäistänyt kunnolla toimintakyvyn käsitettä, näin rohkenen väittää. Vanhojen rutiinien poisoppiminen on aina vaikeaa.

 

Esitin esillä olleeseen lausuntoon kolme lausetta. Ne on lisättynä alla vahvennettuna.

Vantaan kaupungin lausunto Uusimaa-PKS-Helsinki sote erillisselvityksen loppuraportista

Uusimaa-PKS-Helsinki sote-erillisratkaisua on valmisteltu tilanteessa, jossa valtakunnallisen soteratkaisun yksityiskohtia ei tiedetä. Erillisratkaisun lainvalmistelu tehdään kuitenkin samanaikaisesti valtakunnallisen sote-uudistuksen lainsäädännön valmistelun kanssa ja käsitellään samaan aikaan eduskunnassa. Loppuraportissa esitetty erillisratkaisu sisältää ehdotuksen Uudenmaan aluejaosta neljään itsehallintoalueeseen ja Helsingin kaupunkiin, jolle annettaisiin samat tehtävät kuin itsehallintoalueille. Ehdotus ei sisällä esimerkiksi esitystä itsehallintoalueiden organisoinnista, rahoituksesta tai suhteesta valtioon ja kuntiin. Siten tässä vaiheessa lausunnossa pystytään ottamaan kantaa ainoastaan Uudellemaalle esitettyyn aluejakoon.

Vantaan lähtökohta uudistukselle on ollut kuntapohjainen malli. Olisi ollut toivottavaa, että Uudenmaan kuntien esittämää kuntapohjaista ratkaisua oltaisiin aidosti ja perusteellisesti selvitetty yhtenä organisoinnin vaihtoehtona. Kuntapohjaisessa ratkaisussa olisi pystytty paremmin varmistamaan ja turvaamaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden integrointi esimerkiksi terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen, kasvatuksen ja oppimisen, kaupunkiympäristön suunnittelun ja rakentamisen, työllisyyden sekä valmiussuunnittelun palveluihin. Kuntapohjaisessa mallissa olisi myös pystytty hyödyntämään jo olemassa olevia paikallisen demokratian päätöksentekorakenteita. Kuntia suurempien itsehallintoalueiden riskinä on, että päätöksenteko etääntyy äänestäjistä entisestään. Nykyisten laskevien äänestysaktiivisuuskehitysten aikana uudet vaalit eivät välttämättä houkuttele äänestäjiä. Vaarana on myös, että pinta-alaltaan suurissa itsehallintoalueissa tai maakunnissa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut eivät enää jatkossa ole yhtä laajasti lähipalveluita.

Suurin kysymysmerkki ja merkittävä riskitekijä on talous. Uudistuksen taloudellisia vaikutuksia ei ole selvitetty eikä ole tiedossa, mitä malli tarkoittaa itsehallintoalueiden taloudelle, alueen kuntien taloudelle tai veronmaksajille. Loppuraportissa todetaan, että erillisratkaisun rahoituksellinen perusratkaisu olisi lähtökohdiltaan sama kuin muuallakin maassa. Maakuntien ja itsehallinnollisten alueiden rahoitus perustuu siten pääosin valtion rahoitukseen. Niiden rahoitusjärjestelmä on tarkoitus uudistaa tarvevakioituihin kriteereihin perustuvaksi. On tärkeää, että kriteereissä huomioidaan mahdollisimman reaaliaikaisesti alueiden väliset väestömuutokset, jotta Uudenmaan ja erityisesti pääkaupunkiseudun voimakkaan väestönkasvun tuottama palvelutarpeen kasvu huomioidaan tulevien maakuntien ja itsehallinnollisten alueiden rahoituksessa ajantasaisesti.

Uudenmaan erityispiirteenä on voimakas väestönkasvu, nopea kansainvälistyminen sekä kansallisestikin merkittävä taloudellinen toimeliaisuus, mikä edellyttää, että alueen kunnilla on riittävästi investointikykyä ja elinvoimaa. Kuten loppuraportissa todetaan, on jatkotarkastelussa tärkeää huomioida rahoitusmallin sote-palvelujen järjestämiseen kohdistuvien vaikutusten lisäksi yleisemmät vaikutukset kuntien talouteen ja pitkän aikavälin kestävän kasvun edellytyksiin Uudellamaalla ja koko maassa. On tärkeää, että varmistetaan myös sote-ratkaisun jälkeen jäävän kaupungin toimintakyky ja rahoituksellinen asema.

Vantaa korostaakin ohjausryhmän näkemystä siitä, että rahoitusratkaisun valmistelussa tulee ottaa huomioon ja arvioida mallin vaikutuksia kasvavien kaupunkien ja kuntien elinvoimaan, investointikykyyn ja -tarpeisiin nähden pitkällä aikavälillä. Kasvavien kaupunkien ja kuntien vuosittaiset investoinnit ylittävät usein merkittävästi vuosittaiset poistot, minkä vuoksi kuntien talouden tasapainoa tarkasteltaessa olisi tarkoituksenmukaista tarkastella taloudellisia vaikutuksia myös rahoituslaskelman toiminnan ja investointien rahavirran kautta eikä pelkästään arvioimalla vuosikatteen riittävyyttä poistoihin.

Vantaan kaupungin kasvuvauhti on kova ja Vantaa onkin ollut viimeisenä kahtena vuonna Suomen suhteellisesti nopeimmin kasvanut kaupunki. Asukasluku oli viime vuoden lopussa 233 560. Viimeisen viiden vuoden aikana Vantaalle on muuttanut yli 22 000 uutta asukasta ja ennusteiden mukaan väestönkasvu on tulevan kymmenen vuoden aikana noin 40 000 uutta asukasta, joista noin 80 prosenttia on vieraskielisiä. Kasvu tuo mukanaan kovaa painetta kaupungin investointitasoon. Arvioiden mukaan seuraavan kymmenen vuoden aikana varhaiskasvatuspaikkoja tarvitaan lisää noin 14-16 ison päiväkodin verran ja perusopetuspaikkoja noin 1 140 uudelle oppilaalle eli noin 1,5 suurehkon yhtenäiskoulun verran. Vanhusväestön lisääntyminen ja keski-iän kasvu sekä muistisairauksien yleistyminen edellyttävät huomattavia aineellisia ja aineettomia investointeja. Sosiaalitoimen yleensä ja sosiaalipalvelujen erityisesti nivominen osaksi sosiaali- ja terveystoimen kokonaisuutta edellyttää suurta koulutuksellista ja työnohjauksellista panostusta koko sosiaali- ja terveystoimen henkilökunnalle. Tämä tulee ottaa täysimittaisesti huomioon kustannustekijänä. Suuren kaupungin näkökulmasta onkin erittäin tärkeää, että uudistuksessa tunnustetaan kasvavien kaupunkien rooli ja turvataan kaupunkien edellytykset vastata tällaiseen palvelutarpeen kasvuun.

Uudistuksen toteuttamisen kannalta on olennaista, että erillisratkaisun mallin pohjaksi on otettu Uudenmaan kuntien keväällä 2019 esittämä Uudenmaan jakaminen viiteen alueeseen. Esitetty neljän itsehallinnollisen alueen ja Helsingin kaupungin muodostama Uudenmaan erillisratkaisumalli on alueelle parempi kuin yhden Uudenmaan maakunnan malli. Esitetyllä aluejolla sote-uudistuksen toteuttaminen olisi helpommin hallittavissa ja riskittömämmin toteutettavissa kuin 1,7 miljoonan asukkaan maakunnan rakentaminen.

Esitettynä itsehallintoalueena Vantaan ja Keravan kaupunkien yhdessä muodostama itsehallintoalue on asiallinen ratkaisu. Kaupunkien yhteenlaskettu asukasmäärä on tällä hetkellä noin 270 000 asukasta ja väestöennusteen mukaan vuonna 2035 Vantaan ja Keravan muodostaman itsehallintoalueen asukasmäärä olisi noin 312 300. Vantaa ja Kerava tekevät jo nyt yhteistyötä ja käyttöön on tulossa yhteinen potilastietojärjestelmä Apotti. Myös erinomaiset kulkuyhteydet, kuten molempia kaupunkeja halkova päärata, takaavat sen, että palvelut ovat itsehallintoalueella hyvin saavutettavissa.

Loppuraportissa todetaan pelastustoimen osalta, että ”lähtökohtaisesti pelastustoimialueiden jako noudattaisi kaavailtua itsehallinnollisten alueiden aluejakoa sillä muutoksella, että nykyinen pelastustoimen Keski-Uudenmaan alue jaettaisiin kahtia eli Vantaa-Keravaan ja muuhun Keski-Uusimaahan. Lainsäädännöllä tulee turvata pelastustoimen mahdollisuus tehdä itsehallinnollisten alueiden välistä yhteistyötä ainakin ensihoidon osalta. Itsehallinnollisten alueiden päätöksellä Vantaa-Kerava ja Keski-Uusimaa voisivat näin hoitaa pelastustoimen palvelut yhteistyössä”. Vantaan kaupungin näkökulmasta Keski-Uudenmaan pelastustoimen liikelaitos on toiminut erinomaisen hyvin. Lainsäädännöllä pitää turvata itsehallintoalueiden yhteistyön mahdollisuus ensihoidon lisäksi myös pelastustoimen osalta. Siten Vantaa-Keravan alue voisi tuottaa myös pelastustoimen palvelut Keski-Uudenmaan alueelle esimerkiksi isäntämaakuntamallilla.

Loppuraportissa esitetty erillisen työryhmän ehdotus Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) asemasta erillisratkaisussa on kannatettava eikä merkittävästi muuta nykytilannetta.

Loppuraportin kielellisten näkökulmien tarkastelussa kiinnitetään erityistä huomiota Vantaan ja Keravan itsehallintoalueen ruotsinkielisiin palveluihin ja ruotsinkielisen henkilöstön rekrytointiin. Näkökulma on tärkeä. Vantaalla ruotsia äidinkielenään puhuvia on noin 5 500 eli noin 2,4 % väestöstä. Esitetyllä itsehallintoalueella prosenttiosuus ei merkittävästi muutu, mutta mahdollistaa sen, että keravalaiset voivat käyttää Vantaan ruotsinkielisiä palveluita. Vantaa pitää myös mahdollisena maakuntien välistä yhteistyötä ruotsinkielisissä palveluissa. Uudenmaan jako viiteen alueeseen on paras vaihtoehto myös kielellisten oikeuksien toteutumisen kannalta.

Lukuisia uudistuksen toteutumisen kannalta keskeisiä asioita on auki ja arvioimatta. Lainsäädäntöä tulee kaikilta osin valmistella tiiviissä yhteistyössä kuntien, kaupunkien ja kuntayhtymien kanssa. Uudistuksen seurauksena noin 200 000 julkisen sektorin työntekijää vaihtaa organisaatiota ja kaikkien kaupunkien ja kuntien toiminta ja taloudellinen asema muuttuvat olennaisesti. Koska kyseessä on poikkeuksellisen suuri, Suomen itsenäisyyden ajan suurin hallintorakenteiden muutos, on valmistelun oltava huolellista ja myös maakuntamallin vaikutukset arvioitava riittävän tarkasti.

17. joulu, 2019

RATIKKAPUHEENI

 

Kaupunginvaltuustossa käsiteltiin 16.12.2019 Vantaan ratikkaa. Tehtiin päätös suunnittelun aloittamisesta äänin 45-22. Ratikan suunnittelun takana olivat demarit, vasemmistoliitto sekä vihreät ja osa kokoomusta. Varsinainen päätös ratikan rakentamisesta tehdään kolmen tai neljän vuoden kuluttua.

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kun tehdään tulevaisuusinvestointeja, pitää nähdä tämän hetken ja yksittäiskysymysten yli.

Kaupungistuminen on vääjäämätöntä. Enemmistö tulevaisuudentutkijoista on sitä mieltä, että kahdeksankymmenen vuoden kuluttua yhdeksänkymmentä prosenttia maailman väestöstä elää kaupungeissa. On selvää, että myös Suomessa väestö keskittyy kaupunkeihin, halusimme me sitä tai ei.

Myös me täällä Vantaalla päätämme, tapahtuuko kaupungistuminen hallitutusti vai hallitsemattomasti. Nyt puheena oleva raitiovaunulinja on mitä parhain keino ohjata kaupunkirakennetta siten, että Vantaa rakentuu hallitusti.

Kiinnitän tässä puheenvuorossani huomiota kahteen asiaan:

Ensinnä: Toivon kovasti, että osana raitiolinjan suunnittelua tehdään tieteellisin metodein laaja sosiaalisten vaikutusten arviointi. Määritelmän mukaan sosiaalisella vaikutuksella tarkoitetaan hankkeen yhteisöjen ja ihmisten hyvinvoinnille, siis vaurauteen ja terveydentilaan koituvaa hyötyä tai haittaa.

Toivon tehtävän nimenomaan laajaa arviointia. Tällä tarkoitan suunnitelmia, miten paljon ja mihin rakennetaan hyvät asumisen puitteet esimerkiksi vanhuksille, lapsille ja lapsiperheille, maahanmuuttajille, yksin eläville aikuisille jne. Entä millaisille ihmisryhmille on mielekästä rakentaa korkeita asuntoja, suuria ja pieniä huoneistoja, entä millaiset ihmisryhmät tarvitsevat omistusasuntoja ja ketkä vuokra-asuntoja.

Koska rakentajayhtiöillä ei ole riittävää yhteiskuntavastuuta toteuttaa esimerkiksi vuokra-asuntoja sosiaalisesta näkökulmasta, vaan ne myyvät vuokra-asunnoiksi tarkoitetut asunnot sijoittajille, jolloin vuokra nousee kohtuuttomaksi, tulee tämä ottaa myös huomioon sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa. Olisiko suunnittelussa tarkoituksenmukaista tehdä yhteistyötä kaupungin oman yhtiön, VAV Asunnot Oy:n kanssa pyrkien mahdollisimman suureen ARA-tuotantoon.

Lisäksi sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa tulee mielestäni kiinnittää huomiota siihen,

-mitkä hyvinvointikeskukset ja hyvinvointipalvelut sijoittuvat raitioradan varteen ja miten,
-että kulttuuripalveluja ripotellaan radan varteen kaupunkilaisten ja kulttuurituottajien tarpeista ja lähtökohdista. Kulttuuri on tärkeä osa ihmisten ja yhteisöjen kokonaishyvinvointia. Olisiko osana kokonaissuunnitelmaa syytä tehdä Vantaan kulttuuripoliittinen ohjelma ja sen osana raitioradan kulttuuripoliittinen suunnitelma?
-vielä: laajaan sosiaalisten vaikutusten arviointiin sisältyy myös konkreettinen suunnitelma pienmyymälöiden ja ns. putiikkien sekä erityisesti monimuotoisten asukastilojen rakentuminen raitioradan varteen rakentuviin asukaskeskittymiin.

Toiseksi: Hanke on syytä toteuttaa taloudellisesti mahdollisimman mielekkäällä tavalla. Tärkeää on, miten toteutetaan hankkeen rahoitus.

Raitiolinjan rakentaminen ei missään tapauksessa saa viivyttää niitä välttämättömiä investointeja, jotka jo nyt on todettu sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä sivistystoimessa ensisijaisesti koulujen rapistumisen osalta.

Kun raitiotiehankkeen kustannukset jaetaan neljällekymmenelle vuodelle ja velan takaisinmaksu toteutetaan niin, että lainaa lyhennetään painotetusti tai jopa kokonaan vasta lainakauden loppupäässä, niin hanke ei vaaranna tärkeitä hyvinvointi-investointeja. Viimeistään hankkeen puolivälissä tulot kasvaneesta asukasmäärästä ja virinneestä yritystoiminnasta peittävät hankkeen kustannukset.

Hyvät valtuutetut. Vantaa on hyvä paikka asua ja elää, myös tulevaisuudessa. Kannatan ratikan suunnittelun aloittamista.