ISOMYYRIN OLEMASSAOLO MYYRMÄESSÄ AUKI

13. joulu, 2017

NELJÄ PUHEENVUOROANI VALTUUSTOSSA: VALINNANVAPAUS ALISTAA NAISIA

Kuva: Vierustoverini Säde Tahvanainen otti meistä selfien. Samaan aikaan valtuustosalin naisjärjestöjen edustajat puhuivat järjestönsä köyhyyden vastaisuudesta.

Valtuuston tärkein asia oli kaupungin strategian hyväksyminen neljälle seuraavalle vuodelle. Kolme ensimmäistä puheenvuoroani liittyi siihen, neljännen pidin kaupungin valinnanvapauslausunnon käsittelyn yhteydessä. Strategiasta oli neuvoteltu ryhmien välillä yhteisymmärrys. Varsinaisia muutosesityksiä ei enää valtuustossa tehty. Käydyn keskustelun merkitys oli siinä, että puheenvuorot heijastuvat strategian toimenpideohjelmiin. Esimerkiksi itse olen Vanhusneuvoston puheenjohtajan ominaisuudessa Hyvinvointiohjelmatyöryhmän ja Ikääntyneen väestön hyvinvointisuunnitelma -työryhmän jäsen.

Vanhuus ei ole sairaus

Ensimmäisessä puheenvuorossani kritisoin strategiapaperia siitä, että vanhuus nähdään painotetusti hoivan ja huolenpidon näkökulmasta. Aloitin puheenvuoroni lauseella ”vanhuus ei ole sairaus”, vaan ihmisen normaali ikävaihe. 65-vuoden ikä ei laukaise toimintakyvyttömyyttä, vajavuutta ja sairautta. Ihmiset sairastavat ja menettävät toimintakykyään kaikissa elämänvaiheissa.

Edes tilastot eivät vahvista, että vanhuus lisäisi erityisesti terveys- ja sosiaalimenoja. Kimmo Kiljusen kirjaa ´Eläkeläisten taitettu itsetunto´ lähteenäni käyttäen totesin, että lapset viiteentoista ikävuoteen saakka vievät terveysmenoista 8 %. Seuraavat 50 vuotta, eli aikuisväestö kuluttaa niitä 46 % ja ikääntyneet samat 46 %. Nousu terveysmenoissa asukasta kohden alkaa vasta 80 vuoden iästä eteenpäin.

Tilasto on tilasto. Ym. luvuissa on se kummallisuus, että vanhuutta pidetään sairautena ja vanhusten terveysmenoihin sisällytetään laitoshoidon kustannukset, kotihoidon ja omaishoidon kustannukset jne. Sen sijaan lasten päivähoitoa ei lasketa tilastoissa mukaan, kuten ei myöskään lastensuojelua, vammaispalveluja, päihdehuoltoa ja muita vastaavia lapsuuden ja aikuisiän palveluja.

Toin puheessani esille, että ikääntynyt väestö tulee ottaa huomioon kaikilla kaupungin sektoreilla; sivistys- ja kulttuuritoimen palveluissa, liikuntapalveluissa, asemakaavoja suunniteltaessa, luonnonsuojelutoimissa ja muussa ympäristösuunnittelussa jne.

Köyhyys tappaa

Toisessa puheenvuorossani ihmettelin sitä, että kaupunkilaisten hyvinvoinnin edistämisessä painopiste on tupakoinnin ja alkoholinkäytön vähentämisessä. Vastuu hyvinvoinnin edistämisessä langetetaan ja vastuullistetaan jo entuudestaan alistetuille ihmisille itselleen.

Kuitenkin köyhyys ja yksinäisyys tappavat enemmän kuin tupakka, viina ja huonot ruokailutottumukset.

Kauppalehdessä olleeseen OECD:n tilastoon viitaten toin esille eläkeläisköyhyyden ja erityisesti köyhien naisten suuren määrän. Suomessa yli 65 vuotiaista on 13 % köyhiä, mutta yli 75 vuotiaista köyhiä on jo joka viides.

Köyhyys on arkipäivää erityisesti yksinasuvien yli 65 vuotiaiden naisten keskuudessa. Koko maassa heistä peräti 28 % on köyhiä. Luku on suurin koko Euroopassa. Vain yritysten ja kapitalismin esimerkkimaassa Yhdysvalloissa köyhiä yksinasuvia eläkeläisnaisia on enemmän, peräti 41 %.

Kummastelin erityisesti sitä, että tämä ei ole aiheuttanut häpeää feministien ja naisjärjestöjen piirissä. Miten ne voivat puhua tasa-arvossa samaan aikaan, kun ne eivät puutu näin räikeään epäkohtaan?

Tämän sanottuani neljä naisvaltuutettua pyysi puheenvuoron. Ensimmäisenä kokoomuksen Carita Orlando nousi vakuuttamaan, että kokoomusnaiset ovat tehneet paljon naisten köyhyyden vastaista työtä. Tämän jälkeen Kristillisten naisten liiton puheenjohtaja, Tiina Tuomela, joka tunnetusti on köyhyyden vastaisen toiminnan aktiivi, kertoi järjestönsä toimivat naisten köyhyyttä vastaan. Tähän yhtyi keskustanaisten edustaja ja demarinaisten toimintaa esitteli valtuutettu Tarja Eklund. Huvittuneisuutta salissa herätti kokoomuksen Orlandon minulle esittämä kutsu tulla tutustumaan Kokoomuksen naisten toimintaan. Kutsuun yhtyivät toiset naiset. Kiitin saamistani kutsuista.

Itsemääräämisoikeus

Kolmannessa puheenvuorossani valittelin, että strategiassa ei puhuta itsemääräämisoikeudesta kaupunkilaisten hyvinvoinnin edistämistä käsiteltäessä. Erityistä huolta kannoin vammaisten itsemääräämisoikeudesta.

”Täällä salissa ei ole yhtään vammaista, enkä ole huomannut strategiaohjelmaa tehtäessä, että yhtään ainoaa kertaa olisi kuultu vammaisten näkemyksiä.” Tämän sanottuani havaitsin valtuutetuissa hämmennystä. Ilmeisesti esille tuomani näkökulma oli heille aivan outo ja uusi.

Lisäsin, että kaupungin tulee omalla toiminnallaan tukea vammaisten ihmisten omatoimisuutta, voimaantumista. ”Itse asiassa vammaisten ihmisten itsemääräämisoikeuden toteutuminen on keskeinen mittari kaikkien kaupunkilaisten hyvinvointia arvioitaessa.”

Jätin sanomatta havaintoni, että kaupungin Vammaisneuvosto ei ollut lausunut taloussuunnitelmasta seuraavalle neljälle vuodelle, ensi vuoden talousarviosta ja strategiasta yhtään mitään. Vammaisneuvosto on syyskaudella pitänyt yhden kokouksen. En halunnut julkituoda ihmetystäni. Sitä paitsi mikä minä olen arvioimaan Vantaan vammaisjärjestöjen vaikuttamisen aktiivisuutta. En tunne tilannetta. Voi hyvinkin olla, että vammaisjärjestöjen vaikuttamisen kanavat omiin asioihinsa ovat toimivia.

Tunnustan, että tämän puheenvuoron jälkeen minulla oli surullinen mieli. Teinhän lähes koko työurani vammais- ja potilasjärjestöissä ja olin mukana jo Kansainvälisen Vammaisten vuoden 1981 ohjelmia toteuttamassa. Hetken tuntui, että mikään ei ole parantunut. No – se tunne on sentään väärä.

Naisista suuryritysten alihankkijoita

Aloitin neljännen puheenvuoroni hymyssä suin sanoen: Huomaan, että tämä ilta on kummallinen. Näyttää näet siltä, että olen salissa ainoa, joka on huolestunut naisten asemasta. Salissa hyväntahtoista naurua.

Uumoilin, että Sote ja esillä oleva valinnanvapaus heikentävät erityisesti naistyöntekijöiden asemaa.

Suuri sosiaali- ja terveydenhuollon valtionapu-uudistus VALTAVA vuoden 1983 alusta vapautti sosiaalialan markkinat yrittäjille. Monet sairaanhoitajat ja vastaavan koulutuksen saaneet henkilöt perustivat hoitokoteja mielenterveyskuntoutujille, kehitysvammaisille ja vanhuksille. Tosiasiallisesti yrityksiä perustaneiden naisten työmarkkinallinen asema heikkeni.

Juuri noihin aikoihin sairaanhoitajien ja terveydenhoitajien työmarkkinallinen asema oli saatu kuntoon. Vasta tuolloin tunnustettiin, että hoitotyö ei ole vain auttamistyötä, vaan palkkatyötä, josta tulee maksaa säällinen palkka. Niin eikö samaan aikaan osa sairaanhoitajista perustanut yrityksen, jossa heillä ei ollut työaikaa eikä mitään niitä etuja, joita sairaanhoitajien ammattijärjestöt olivat saaneet aikaan.

Sosiaaliyritysten omistajina sairaanhoitajat joutuivat tekemään ylipitkiä päiviä seitsemänä päivänä viikossa ja silti ansio jäi usein aikaisempaa pienemmäksi, ei ollut mahdollisuutta jäädä sairastamaan, ei ollut lomia jne.

Nyt tilanne vain pahenee. Maassamme on tuhansia pieniä naisten perustamia sosiaali- ja terveysalan yrityksiä. Sote ja valinnanvapaus johtaa siihen, että näistä yrityksistä tulee väistämättä suurten terveysyritysten alihankkijoita. Tällöin naiset kilpailevat keskenään, ketkä pääsevät alihankkijan asemaan. Kilpailu tapahtuu laskemalla hintaa eli omaa palkkaa.

29. marras, 2017

KUNNALLISJÄRJESTÖN HALLITUKSEEN

Yhteisten asioiden hoito ja sosialidemokraattisten linjausten tekeminen ja toteuttaminen edellyttävät erittäin tiivistä yhteistyötä valtuustoryhmän, hallitusryhmän, lautakuntaryhmien, alueellisten kehittämistoimikuntien jäsenten, kunnallisjärjestön, puolueosastojen ja kansalaisten välillä. Tämän järjestäminen on kunnallisjärjestön keskeinen tehtävä.

Sosialidemokraattinen kunnallisjärjestön edustajiston syyskokouksessa 29.11.2017 kunnallisjärjestön hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Taina Ala-Nikkola ja varapuheenjohtajaksi Tarmo Parviainen. Seitsemänhenkiseen hallitukseen valittiin Jussi Särkelä Kia Koskelin, Riitta Salasto, Terhi Pokki, Jyrki Huovinen, Jouko Suvensalo ja Erkki Vuorenmaa.

1. marras, 2017

VANTAALLA ALKANEE VANHUSTEN PERHEHOITO

(Kuva: sosiaali- ja terveydenhuollon apulaiskaupunginjohtaja Jukka T. Salminen)

Tein budjetin käsittelyn yhteydessä kaupunginjohtajistolle kysymyksen koskien vanhusten perhehoitoa. Kiinnostukseni perhehoitoon juontuu lähes kahden vuosikymmenen takaa, jolloin toimin Perhehoitoliiton puheenjohtajana. Saimme tuolloin Raha-automaattiyhdistykseltä projektirahan. Sen avulla selvitimme kuntien kiinnostusta vanhusten perhehoitoon. Olimme ajastamme edellä, sillä toimeksiantosuhteinen perhehoito tekee nyt tuloaan. Toimeksiantosuhteisessa perhehoidossa on 1-4 hoidettavaa. Tämä tekee palvelumuodosta erityisen lämminhenkisen.

Kysymykseni:

Vanhusten määrä nousee jatkuvasti. Erityisesti yli 75 vuotiaiden hoitoa tarvitsevien määrän kasvu edellyttää vanhuspalveluiden kehittämiseltä erityistä herkkyyttä kohdata palvelutarpeet. Onko suunnitelmissa ottaa käyttöön perhehoito vanhusten kotipalvelujen tueksi ja sitä täydentämään?

Hyvin toimiva perhehoito tarvitsee tuekseen perheneuvolatyyppisiä tukipisteitä, mutta niiden apu on tarpeen myös itsenäisesti pärjääville ikääntyneille. Onko Vantaan keskipitkän ajan suunnitelmissa aloittaa vanhusten perhehoito ja perustaa perheneuvoloita? Yhteisöllisyys on voimavara, joka ylläpitää toimintakykyä ja tukee kuntoutuksen tavoitteita. Joustava palvelumix luo hyvän pohjan myös yhteisöllisyydelle.

Sosiaali- ja terveydenhuollon toimialan (apulaiskaupunginjohtaja Jukka T. Salminen) vastaus:

Hallituksen I&O Kärkihankkeessa (2016-2018) on pääpaino ikäihmisten kotihoidon kehittämisessä sekä kaikenikäisten omaishoidon vahvistamisessa. Tästä syystä ikäihmisten perhehoitoa käynnistetään sekä kehitetään tällä hetkellä useissa Suomen kunnissa ja asia on herättänyt kiinnostusta myös muissa Pohjoismaissa.

Vantaan kaupunki käynnisti ikäihmisten perhehoitajien rekrytoinnin elokuussa 2017 ja saimme muutaman viikon sisällä toistasataa yhteydenottoa asian tiimoilta. Yhteydenottajissa oli perhehoitajiksi ryhtymisestä kiinnostuneita henkilöitä mutta myös useita henkilöitä, jotka olivat pelkästään kiinnostuneita uudesta palvelusta.

Elokuun aikana haastateltiin perhehoitajuudesta kiinnostuneita sekä ennakkovalmennukseen hakeneita henkilöitä ja perhehoidon työryhmä valitsi heistä (31.8.) yhteensä 18 henkilöä 7.9. käynnistyneeseen ennakkovalmennukseen. (Suositus ryhmän koosta alle 20 hlöä/Perhehoitoliitto ry).

Perhehoitajien ennakkovalmennus on niin kutsuttu ennakkovaihe (pre-vaihe), jossa perhehoitajaksi ryhtyvä saa rauhassa pohtia omia valmiuksiaan toimia perhehoitajana. Kouluttajien tehtävänä on antaa mahdollisimman paljon tietoa toimeksiantosuhteisesta perhehoidosta, jotta ennakkovalmennukseen osallistuva voi tehdä tietoisen päätöksen perhehoitajaksi ryhtymisestä.

Perhehoitolaki 263/2015 6 § edellyttää, että perhehoitajaksi ryhtyvä tulee ennakkovalmentaa perhehoitajan tehtävään. Perhehoitajaksi voidaan hyväksyä henkilö, joka koulutuksensa, kokemuksensa tai henkilökohtaisten ominaisuuksiensa perusteella on sopiva antamaan perhehoitoa.

Erityisasumisen asiantuntijat ovat kartoittaneet menneen kevään sekä syksyn aikana Tuusulan-, Oulun-, Pirkanmaan- sekä Varsinais-Suomen kuntien tapoja toimia ikäihmisten perhehoidon palvelun tarjoajina ja he ovat myös vertailleet eri kuntien korvauksia sekä toimeksiantosuhteisten perhehoitajien saamaa tukea.

Tavoitteena on, että asiakkaan palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä tullaan tulevaisuudessa tarjoamaan toimeksiantosuhteista perhehoitoa yhtenä vaihtoehtona tai kotona asumisen tuen lisänä, mikäli asiakas haluaa edelleen asua omassa kodissaan ja/tai hänen palveluntarpeensa kohtaa perhehoitopalvelun kanssa. Tämä edellyttää kuitenkin, että ennakkovalmennuksen käyneillä henkilöillä on valmiudet sekä kiinnostusta ryhtyä toimeksiantosuhteisiksi perhehoitajiksi.

Kotona asumista tuettaisiin sekä turvattaisiin tulevaisuudessa perhehoidon käynneillä. Tilanteessa, jossa asiakkaalla on jo kotihoidon käyntejä, ei perhehoidolla korvata jo olemassa olevaa palvelua. Perhehoito on tällöin kotihoidon täydentävä palvelu. Perhehoitopalvelulla voidaan tukea sekä vahvistaa myös omaishoitajien vapaan toteutumisia. Hoidettavaa ei tarvitse siirtää hoitoyksikköön vaan ennakkovalmennettu perhehoitaja tulee hoidettavan kotiin omaishoitajan vapaan ajaksi.

Omaishoidon vapaita voidaan toteuttaa myös perhehoitajan kodissa, mikäli hänen kotinsa on perhehoitoon sopiva (Perhehoitolaki 263/2015, 5 § Perhekodin tulee myös rakenteeltaan, tiloiltaan ja varustetasoltaan olla siellä annettavalle hoidolle sopiva). Perhehoitoa toteutetaan asiakkaan palvelusuunnitelman mukaisesti ja asiakkaan palvelusuunnitelma peilaa suhteessa perhehoitajan toimeksiantosopimukseen. Mikäli Vantaalla käynnistyy ikäihmisten perhehoitopalvelu perhehoitajan kodissa, on kysymyksessä tilanne, jossa ikäihminen muuttaa perhehoitajan kotiin. Tästä on jo saatu hyviä asiakas- sekä omaiskokemuksia useissa kunnissa kuin myös lyhytaikaisesta omaishoidon vapaan perhehoidosta.

On totta, kuten toitte esiin, että hyvin toimiva perhehoito tarvitsee tuekseen perheneuvolatyyppisiä tukipisteitä. Suomessa on jo pitkään käyty keskusteluja siitä, että tulisi perustaa maakunnallista omais- ja perhehoidon yksiköitä, jonne asettuisi kaiken ikäisten hoidettavien perhehoito sekä omaishoidon palvelut. Maakunnalliset omais- ja perhehoidon yksiköt turvaisivat omais- sekä perhehoidon asiantuntijuuden keskittymisen sekä tasavertaisen kohtelun niin hoidettavalle kuin perhehoitajalle.

Vantaan suunnitelmissa on käynnistää ikäihmisten perhehoito maltillisesti sekä laadukkaasti ja siten, että palvelu on joustavasti siirrettävissä mahdolliseen tulevaan maakunnalliseen toimijuuteen.

Valtakunnallisilla ikäihmisten perhehoidon päivillä 27–28.9.17 saimme kuulla, että I&O Kärkihankkeen OSSI -hankkeessa on jo työstetty maakunnallista perhehoidon toimintaohjetta, joka on luvattu Vantaan kaupungille toimitettavaksi siten, että pystyisimme arvioimaan sen käyttöönottamista alkaen 1.1.2018. Ikäihmisten perhehoito palveluna käynnistyisi pilottikokeiluna aikaisintaan 1.1.2018, mikäli ennakkovalmennuksessa olevia tämä kiinnostaa. Ilman perhehoitajuudesta kiinnostuneita perhehoitajia ei kunnalla ole kysymyksessä olevaa palvelua. Ikäihmisten perhehoitaja ja -perhekoti tulee nähdä ikään kuin kunnan omana pienenä yksikkönä, josta tulee pitää huolta Perhehoitolain 263/2015 pykälien mukaisesti.

Entinen Vantaan kaupungin vammaispalvelujen yksikkö (nykyinen vanhus- ja vammaispalvelujen erityisasuminen) on järjestänyt perhehoitoa kehitysvammaisille ja vammaisille lapsille, nuorille ja aikuisille jo kymmeniä vuosia, joten toimeksiantosuhteinen perhehoito on palveluna jo juurtunutta ja hyväksi havaittua kodinomaista palvelua Vantaalla. Perhehoidolla turvataan asiakkaan osallisuus sekä torjutaan myös yksinäisyydestä aiheutuvia problematiikkoja.

28. loka, 2017

ISOMYYRIN OLEMASSAOLO MYYRMÄESSÄ AUKI

Myyrmäen Eläkkeensaajat ry. on huolissaan tulevista toimintatiloistaan. Pidetään varmana, että Isomyyri puretaan, jossa toimintatilat tällä hetkellä sijaitsevat. Eläkkeensaajat on nuorisotoimen jälkeen suurin nykyisten tilojen käyttäjä, mutta Isomyyrissä kokoontuu sata eri toimijaa. Kysymys on suuresta kansalaistoiminnan keskuksesta.

Tein osana kaupungin Taloussuunnitelman 2018-2021 käsittelyä kirjallisen kysymyksen asiasta kaupungin johtajistolle. Sain kaksi vastausta.

Kysymykseni: Myyrmäen uutta asemakaavaa ruvetaan toteuttamaan rakentamisella jo ensi vuonna. Isomyyrin kohtalo on auki. Melko varmana pidetään, että se puretaan 2020-luvun alussa. Miten konkreettisia ovat suunnitelmat uusien tilojen saamiseksi järjestöjen käyttöön. Esimerkiksi Myyrmäen Eläkkeensaajat ry. tarvitsee tilan, jonne mahtuu 150 ihmistä.

KONSERNI- JA ASUKASPALVELUIDEN TOIMIALAN VASTAUS
(Apulaiskaupunginjohtaja Martti Lipponen)

Vastaus: Myyrmäen kaavatyön edistymisen myötä on kaupunkisuunnittelun johdolla kuluneen vuoden aikana selvitetty laajasti eri toimijoiden tulevaisuuden tilatarpeita. Keskustelussa ovat olleet mukana kaikki Vantaan kaupungin toimialat sekä Myyrmäen toimijoista mm. MYYRMÄKI -liike, Vantaankosken seurakunta, kauppakeskus Citycon ja Työeläkeyhtiö ELO/Colosseum.

Isoille ryhmille tiloja on tällä hetkellä nuorisotalo Arkissa ja kuntalaispalveluiden asukastila Myyringissä, jotka sijaitsevat Iso -Myyrin kauppakeskuksessa Vantaan kaupungin omistamissa tiloissa.

Keskusteluissa on ollut esillä niin mahdolliset väistötilat purku- ja rakentamistöiden ajalla kuin tarvittavat uudet tilat. Niiden osalta tärkeimpinä on nähty tilojen yhteiskäytön mahdollisuus, palveluiden järkevä ja sujuva yhdistäminen samoihin paikkoihin, esteettömyys ja riittävän suurten kokoontumistilojen tarve.

MAANKÄYTÖN, RAKENTAMISEN JA YMPÄRISTÖN TOIMIALAN VASTAUS
(apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilä)

Vastaus samaan kysymykseeni: Asemakaavayksikkö laatii parhaillaan Myyrmäen kaavarunkoa. On todennäköistä, että tuleva kaavarunko mahdollistaa Isomyyrin purkamisen. Tilalle kaavoitettaisiin ja rakennettaisiin uusi rakennus. Tulevasta kaavan sisällöstä ei ole vielä tietoa. Kaavarungon laatijan käsityksen mukaan Isomyyrin tilalle rakennettavaan rakennukseen voitaisiin sijoittaa kaupungin tiloja, mikäli niin halutaan. Kyseessä olevista järjestötiloista ei ole tehty tarveselvitystä eikä erillistä järjestötilahanketta ole investointiohjelmissa.

12. loka, 2017

SOSIAALITYÖN TILANNE VANTAALLA

Tein Vantaan kaupunginvaltuustossa talousarviota vuodelle 2018 ja taloussuunnitelmaa vv. 2018-2021 käsiteltäessä suullisen kysymyksen apulaiskaupunginjohtaja Jukka T. Salmiselle.

Arvoisa puheenjohtaja, arvoisa apulaiskaupunginjohtaja Jukka T. Salminen. Toimeentulotuen siirto kansaneläkelaitokselle vapautti sosiaalityön resursseja, etenkin sosiaalityöntekijöiden resursseja muuhun sosiaalityöhön. Miten tämä on vaikuttanut sosiaalityöhön Vantaalla.

Tiedämme, että kautta aikain ennaltaehkäisevä sosiaalityö on jäänyt liian vähälle ja erityisesti etsivää sosiaalityötä on tuskin ollut lainkaan. Tiedämme, että esimerkiksi yksinäisyys on vakava ongelma kaikissa ikäryhmissä, vanhuksista kouluikäisiin. Eikö nyt olisi aika etsivän sosiaalityön kehittämiselle Vantaalla?

Entä ennaltaehkäisevän toimeentulotuen rooli ja määrä tässä uudessa tilanteessa. Mitkä seikat huomioon ottaen ennaltaehkäisevän toimeentulotuen menot on talousarvioon laskettu?

Apulaiskaupunginjohtaja Jukka T. Salmisen vastaus ilahdutti minua, koska hän muisti yhteiset toiminta-areenamme vuosien mittaan.

Hän aloitti vastauksensa: ”Särkelän kysymys on erittäin hyvä. Olemme Särkelän kanssa puhuneet ennaltaehkäisevän sosiaalityön merkityksestä vuosikausia.”

Ja jatkoi: Kyllä. Sosiaalityön siirtyminen kansaneläkelaitokselle pitää näkyä sosiaalityössä. Painopiste tulee siirtymään ennaltaehkäisevää työn. Pidän tärkeänä sosiaalityöntekijöiden jalkautumista asiakkaiden luo.

Sen sijaan ennaltaehkäisevän toimeentulotuen rahalliseen resursoimiseen en saanut vastausta. En tehnyt tästä lisäkysymystä, koska kokous oli jo siinä vaiheessa kestänyt viisi tuntia. Palaan asiaan myöhemmin.

KIRJALLISET KYSYMYKSET

Olen jättänyt Vantaan kaupungin johtajistolle kolme kirjallista kysymystä liittyen Talousarvioon 2018 ja Taloussuunnitelmaan 2018-2021:

Kysymys 1.

Myyrmäen uutta asemakaavaa ruvetaan toteuttamaan rakentamisella jo ensi vuonna. Isomyyrin kohtalo on auki. Melko varmana pidetään, että se puretaan 2020-luvun alussa. Miten konkreettisia ovat suunnitelmat uusien tilojen saamiseksi järjestöjen käyttöön. Esimerkiksi Myyrmäen Eläkkeensaajat ry. tarvitsee tilan, jonne mahtuu 150 ihmistä.

Kysymys 2.

Vanhusten määrä nousee jatkuvasti. Erityisesti yli 75 vuotiaiden hoitoa tarvitsevien määrän kasvu edellyttää vanhuspalveluiden kehittämiseltä erityistä herkkyyttä kohdata palvelutarpeet. Onko suunnitelmissa ottaa käyttöön perhehoito vanhusten kotipalvelujen tueksi ja sitä täydentämään? Hyvin toimiva perhehoito tarvitsee tuekseen perheneuvolatyyppisiä tukipisteitä, mutta niiden apu on tarpeen myös itsenäisesti pärjääville ikääntyneille. Onko Vantaan keskipitkän ajan suunnitelmissa aloittaa vanhusten perhehoito ja perustaa perheneuvoloita? Yhteisöllisyys on voimavara, joka ylläpitää toimintakykyä ja tukee kuntoutuksen tavoitteita. Joustava palvelumix luo hyvän pohjan myös yhteisöllisyydelle.

Kysymys 3.

Ihmisellä on oikeus hyvään kuolemaan. Kaikilla ei ole läheisiä vierellä elämän viimeisillä hetkillä. Maan hallituksen esityksestä ensi vuoden talousarvioon on tulossa pieni yhden miljoonan määräraha saattohoidon kehittämiseksi. Määräraha on tärkeä askel eteenpäin.

Vantaalla on järjestetty vapaaehtoisten saattohoitoa jo usean vuoden ajan. Kaupungin vanhus- ja vammaisosasto on yhteistyössä Vantaan seurakuntien sairaalasielunhoidon kanssa kouluttanut vapaaehtoisia. Saattohoidon vapaaehtoistoiminta on kuitenkin käytännössä ontunut, eräissä tapauksissa loppunut kokonaan, vaikka siihen on panostettu melko paljon. Vaikeuksien syinä ovat a) vaikka hoitohenkilökunta asennetasolla suhtautuu saattohoidon vapaaehtoistyöhön myönteisesti, ei heillä ole aikaa eikä aina edes tiedollistaidollisia valmiuksia luoda vapaaehtoisten tarvitsemia toimintaedellytyksiä hoitopisteissä ja b) vapaaehtoisilla ei ole välineitä kohdata heidän palveluaan tarvitsemia potilaita.

Onnistuakseen saattohoidon vapaaehtoistoiminta tarvitsee tuekseen organisaattorin ja riittävää työnohjausta. Onko kaupungilla suunnitelmia saattohoidon kehittämiseksi taloussuunnitelman 2018-2021 -kaudella?