24. helmi, 2020

PUHEENI VALTUUSTOSSA: IKÄYSTÄVÄLLINEN VANTAA

PUHEENI VALTUUSTOSSA: IKÄYSTÄVÄLLINEN VANTAA

Kaupunginvaltuusto käsitteli 24. helmikuuta 2020 kaupungin lausuntoa Uusimaa-PKS-Helsinki sote erillisselvitykseen.

Lausunnossa oli mielestäni puutteita. Käytin siitä puheenvuoron.

Puheenvuoroni ensin ja sen jälkeen käsittelyssä ollut lausunto.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Lausuntoesitys sote-erillisselvityksen loppuraportista vastaa vantaalaisten etuja ja tarpeita. Kiinnitän huomiota kuitenkin kahteen asiaan:

Lausunnossa todetaan, että rahoitusjärjestelmä on tarkoitus uudistaa tarvevalikoituihin kriteereihin perustuvaksi. ”On tärkeää, että kriteereissä huomioidaan reaaliaikaisesti väestömuutokset, jotta voimakas väestönkasvun tuottama palvelutarpeen kasvu tulee otetuksi huomioon rahoituksessa.” Edelleen lausunnossa todetaan, että väestönkasvu tulevan kymmenen vuoden aikana on noin 40 000, ”joista noin 80 prosenttia on vieraskielisiä”.

Huomautin, että vieraskielisten näin suuri osuus edellyttää huomattavaa lisäpanostusta palveluihin.

Mielestäni tässä yhteydessä on syytä kiinnittää erityistä huomiota myös vanhusväestön kasvuun ja sen rakenteeseen. Paitsi, että vanhusten määrä kasvaa vielä kaksi vuosikymmentä, niin vanhusten keski-ikä tulee koko ajan nousemaan. Se lisää palvelujen tarvetta.

Toinen palvelujen tarpeen lisääjä on muistisairauksien lisääntyminen. Suomessa on tällä hetkellä 200 000 muistisairasta ja ennusteiden mukaan muistisairaiden määrä kasvaa rajusti vuoteen 2050 mennessä. Nykyisillä palvelurakenteilla ja palvelumenetelmillä tällaista muistisairaiden määrää ei voida mitenkään palvella.

Tässä tilanteessa ympäristön, rakennusten ja asuntojen suunnitteluun tulee kiinnittää erityistä huomiota. Kansainvälisesti mm. Australiassa, Hollannissa ja Britanniassa on saatu hyviä kokemuksia siitä, että muistisairaiden itsenäistä asumista voidaan ympäristösuunnittelulla pitkittää merkittävästi. Maailman terveysjärjestö WHO on vienyt ikä- ja muistiystävällisyyden suunnittelua tuloksellisesti eteenpäin. Suomessa muistiystävällinen ympäristö on toteutettu Lapinjärvellä, myös Keravan keskusta on suunniteltu ikääntyneiden näkökulmasta. Ympäristö- ja asuntopolitiikka tekeekin tässä yhteydessä paluuta osaksi sosiaali- ja terveyspolitiikkaa.

Sotessa ei ole so´ta

Toiseksi. Lausunnossa, kuten raportissakaan, ei ole mitään erillistoteamuksia sosiaalipalveluista. Kun lausunnossa todetaan, että ”kasvu tuo mukanaan kovaa painetta kaupungin investointitasoon”, sillä tarkoitettaneen rakennuksia. Sosiaalitoimen ja terveydenhuollon aito integraatio tulee nielemään valtavasti kustannuksia, jotka on luettava investointikustannuksiksi, mikäli integraatio aiotaan toteuttaa onnistuneesti. Ei riitä, että sosiaalinen ja terveydellinen sijoitettaan samaan rakennukseen. Nuo toiminnot tulee niveltää keskenään ihmisen toimintakykyä ylläpitäviksi ja kohottaviksi toimenpiteiksi

Niiden toiminnot tulee niveltää yhdeksi kokonaisuudeksi siten, että esimerkiksi hoivaketju voi alkaa sekä sosiaalitoimen ja sosiaalityön että terveystoimen ja sairaanhoitajan aloitteesta. Tämä ei todentotta ole helppoa jo syystä, että kumpikaan osapuoli ei ole sisäistänyt kunnolla toimintakyvyn käsitettä, näin rohkenen väittää. Vanhojen rutiinien poisoppiminen on aina vaikeaa.

 

Esitin esillä olleeseen lausuntoon kolme lausetta. Ne on lisättynä alla vahvennettuna.

Vantaan kaupungin lausunto Uusimaa-PKS-Helsinki sote erillisselvityksen loppuraportista

Uusimaa-PKS-Helsinki sote-erillisratkaisua on valmisteltu tilanteessa, jossa valtakunnallisen soteratkaisun yksityiskohtia ei tiedetä. Erillisratkaisun lainvalmistelu tehdään kuitenkin samanaikaisesti valtakunnallisen sote-uudistuksen lainsäädännön valmistelun kanssa ja käsitellään samaan aikaan eduskunnassa. Loppuraportissa esitetty erillisratkaisu sisältää ehdotuksen Uudenmaan aluejaosta neljään itsehallintoalueeseen ja Helsingin kaupunkiin, jolle annettaisiin samat tehtävät kuin itsehallintoalueille. Ehdotus ei sisällä esimerkiksi esitystä itsehallintoalueiden organisoinnista, rahoituksesta tai suhteesta valtioon ja kuntiin. Siten tässä vaiheessa lausunnossa pystytään ottamaan kantaa ainoastaan Uudellemaalle esitettyyn aluejakoon.

Vantaan lähtökohta uudistukselle on ollut kuntapohjainen malli. Olisi ollut toivottavaa, että Uudenmaan kuntien esittämää kuntapohjaista ratkaisua oltaisiin aidosti ja perusteellisesti selvitetty yhtenä organisoinnin vaihtoehtona. Kuntapohjaisessa ratkaisussa olisi pystytty paremmin varmistamaan ja turvaamaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden integrointi esimerkiksi terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen, kasvatuksen ja oppimisen, kaupunkiympäristön suunnittelun ja rakentamisen, työllisyyden sekä valmiussuunnittelun palveluihin. Kuntapohjaisessa mallissa olisi myös pystytty hyödyntämään jo olemassa olevia paikallisen demokratian päätöksentekorakenteita. Kuntia suurempien itsehallintoalueiden riskinä on, että päätöksenteko etääntyy äänestäjistä entisestään. Nykyisten laskevien äänestysaktiivisuuskehitysten aikana uudet vaalit eivät välttämättä houkuttele äänestäjiä. Vaarana on myös, että pinta-alaltaan suurissa itsehallintoalueissa tai maakunnissa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut eivät enää jatkossa ole yhtä laajasti lähipalveluita.

Suurin kysymysmerkki ja merkittävä riskitekijä on talous. Uudistuksen taloudellisia vaikutuksia ei ole selvitetty eikä ole tiedossa, mitä malli tarkoittaa itsehallintoalueiden taloudelle, alueen kuntien taloudelle tai veronmaksajille. Loppuraportissa todetaan, että erillisratkaisun rahoituksellinen perusratkaisu olisi lähtökohdiltaan sama kuin muuallakin maassa. Maakuntien ja itsehallinnollisten alueiden rahoitus perustuu siten pääosin valtion rahoitukseen. Niiden rahoitusjärjestelmä on tarkoitus uudistaa tarvevakioituihin kriteereihin perustuvaksi. On tärkeää, että kriteereissä huomioidaan mahdollisimman reaaliaikaisesti alueiden väliset väestömuutokset, jotta Uudenmaan ja erityisesti pääkaupunkiseudun voimakkaan väestönkasvun tuottama palvelutarpeen kasvu huomioidaan tulevien maakuntien ja itsehallinnollisten alueiden rahoituksessa ajantasaisesti.

Uudenmaan erityispiirteenä on voimakas väestönkasvu, nopea kansainvälistyminen sekä kansallisestikin merkittävä taloudellinen toimeliaisuus, mikä edellyttää, että alueen kunnilla on riittävästi investointikykyä ja elinvoimaa. Kuten loppuraportissa todetaan, on jatkotarkastelussa tärkeää huomioida rahoitusmallin sote-palvelujen järjestämiseen kohdistuvien vaikutusten lisäksi yleisemmät vaikutukset kuntien talouteen ja pitkän aikavälin kestävän kasvun edellytyksiin Uudellamaalla ja koko maassa. On tärkeää, että varmistetaan myös sote-ratkaisun jälkeen jäävän kaupungin toimintakyky ja rahoituksellinen asema.

Vantaa korostaakin ohjausryhmän näkemystä siitä, että rahoitusratkaisun valmistelussa tulee ottaa huomioon ja arvioida mallin vaikutuksia kasvavien kaupunkien ja kuntien elinvoimaan, investointikykyyn ja -tarpeisiin nähden pitkällä aikavälillä. Kasvavien kaupunkien ja kuntien vuosittaiset investoinnit ylittävät usein merkittävästi vuosittaiset poistot, minkä vuoksi kuntien talouden tasapainoa tarkasteltaessa olisi tarkoituksenmukaista tarkastella taloudellisia vaikutuksia myös rahoituslaskelman toiminnan ja investointien rahavirran kautta eikä pelkästään arvioimalla vuosikatteen riittävyyttä poistoihin.

Vantaan kaupungin kasvuvauhti on kova ja Vantaa onkin ollut viimeisenä kahtena vuonna Suomen suhteellisesti nopeimmin kasvanut kaupunki. Asukasluku oli viime vuoden lopussa 233 560. Viimeisen viiden vuoden aikana Vantaalle on muuttanut yli 22 000 uutta asukasta ja ennusteiden mukaan väestönkasvu on tulevan kymmenen vuoden aikana noin 40 000 uutta asukasta, joista noin 80 prosenttia on vieraskielisiä. Kasvu tuo mukanaan kovaa painetta kaupungin investointitasoon. Arvioiden mukaan seuraavan kymmenen vuoden aikana varhaiskasvatuspaikkoja tarvitaan lisää noin 14-16 ison päiväkodin verran ja perusopetuspaikkoja noin 1 140 uudelle oppilaalle eli noin 1,5 suurehkon yhtenäiskoulun verran. Vanhusväestön lisääntyminen ja keski-iän kasvu sekä muistisairauksien yleistyminen edellyttävät huomattavia aineellisia ja aineettomia investointeja. Sosiaalitoimen yleensä ja sosiaalipalvelujen erityisesti nivominen osaksi sosiaali- ja terveystoimen kokonaisuutta edellyttää suurta koulutuksellista ja työnohjauksellista panostusta koko sosiaali- ja terveystoimen henkilökunnalle. Tämä tulee ottaa täysimittaisesti huomioon kustannustekijänä. Suuren kaupungin näkökulmasta onkin erittäin tärkeää, että uudistuksessa tunnustetaan kasvavien kaupunkien rooli ja turvataan kaupunkien edellytykset vastata tällaiseen palvelutarpeen kasvuun.

Uudistuksen toteuttamisen kannalta on olennaista, että erillisratkaisun mallin pohjaksi on otettu Uudenmaan kuntien keväällä 2019 esittämä Uudenmaan jakaminen viiteen alueeseen. Esitetty neljän itsehallinnollisen alueen ja Helsingin kaupungin muodostama Uudenmaan erillisratkaisumalli on alueelle parempi kuin yhden Uudenmaan maakunnan malli. Esitetyllä aluejolla sote-uudistuksen toteuttaminen olisi helpommin hallittavissa ja riskittömämmin toteutettavissa kuin 1,7 miljoonan asukkaan maakunnan rakentaminen.

Esitettynä itsehallintoalueena Vantaan ja Keravan kaupunkien yhdessä muodostama itsehallintoalue on asiallinen ratkaisu. Kaupunkien yhteenlaskettu asukasmäärä on tällä hetkellä noin 270 000 asukasta ja väestöennusteen mukaan vuonna 2035 Vantaan ja Keravan muodostaman itsehallintoalueen asukasmäärä olisi noin 312 300. Vantaa ja Kerava tekevät jo nyt yhteistyötä ja käyttöön on tulossa yhteinen potilastietojärjestelmä Apotti. Myös erinomaiset kulkuyhteydet, kuten molempia kaupunkeja halkova päärata, takaavat sen, että palvelut ovat itsehallintoalueella hyvin saavutettavissa.

Loppuraportissa todetaan pelastustoimen osalta, että ”lähtökohtaisesti pelastustoimialueiden jako noudattaisi kaavailtua itsehallinnollisten alueiden aluejakoa sillä muutoksella, että nykyinen pelastustoimen Keski-Uudenmaan alue jaettaisiin kahtia eli Vantaa-Keravaan ja muuhun Keski-Uusimaahan. Lainsäädännöllä tulee turvata pelastustoimen mahdollisuus tehdä itsehallinnollisten alueiden välistä yhteistyötä ainakin ensihoidon osalta. Itsehallinnollisten alueiden päätöksellä Vantaa-Kerava ja Keski-Uusimaa voisivat näin hoitaa pelastustoimen palvelut yhteistyössä”. Vantaan kaupungin näkökulmasta Keski-Uudenmaan pelastustoimen liikelaitos on toiminut erinomaisen hyvin. Lainsäädännöllä pitää turvata itsehallintoalueiden yhteistyön mahdollisuus ensihoidon lisäksi myös pelastustoimen osalta. Siten Vantaa-Keravan alue voisi tuottaa myös pelastustoimen palvelut Keski-Uudenmaan alueelle esimerkiksi isäntämaakuntamallilla.

Loppuraportissa esitetty erillisen työryhmän ehdotus Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) asemasta erillisratkaisussa on kannatettava eikä merkittävästi muuta nykytilannetta.

Loppuraportin kielellisten näkökulmien tarkastelussa kiinnitetään erityistä huomiota Vantaan ja Keravan itsehallintoalueen ruotsinkielisiin palveluihin ja ruotsinkielisen henkilöstön rekrytointiin. Näkökulma on tärkeä. Vantaalla ruotsia äidinkielenään puhuvia on noin 5 500 eli noin 2,4 % väestöstä. Esitetyllä itsehallintoalueella prosenttiosuus ei merkittävästi muutu, mutta mahdollistaa sen, että keravalaiset voivat käyttää Vantaan ruotsinkielisiä palveluita. Vantaa pitää myös mahdollisena maakuntien välistä yhteistyötä ruotsinkielisissä palveluissa. Uudenmaan jako viiteen alueeseen on paras vaihtoehto myös kielellisten oikeuksien toteutumisen kannalta.

Lukuisia uudistuksen toteutumisen kannalta keskeisiä asioita on auki ja arvioimatta. Lainsäädäntöä tulee kaikilta osin valmistella tiiviissä yhteistyössä kuntien, kaupunkien ja kuntayhtymien kanssa. Uudistuksen seurauksena noin 200 000 julkisen sektorin työntekijää vaihtaa organisaatiota ja kaikkien kaupunkien ja kuntien toiminta ja taloudellinen asema muuttuvat olennaisesti. Koska kyseessä on poikkeuksellisen suuri, Suomen itsenäisyyden ajan suurin hallintorakenteiden muutos, on valmistelun oltava huolellista ja myös maakuntamallin vaikutukset arvioitava riittävän tarkasti.