Blogi

24. loka, 2017

III KAPINARUNOILLAN 3.11.2017 OHJELMA

Työväenkirjaston ystävät ry:n puheenjohtaja Pentti Arajärvi avaa III Kapinarunoillan. Esiintymään on kutsuttu kaksikymmentä runoilijaa, joiden joukossa on yksi laulu- ja soittoryhmä sekä kolme viime keväisen yhteiskunnallisen laulun projektin laulajaa. Kapinarunoraadin jäsenet Pentti Saarikosken runoudesta väitellyt Riikka Ylitalo ja kirjallisuuden opettaja, runoilija Miia Toivio luonnehtivat jokaista runoa. Kolmas raadin jäsen Jussi Särkelä toimii illan juontajana. Illan kulku menee näin:

Paikka: Työväenliikkeen kirjasto, Sörnäisten rantatie 25, Helsinki.

klo 17.30 Kapinaruno II -kirjan julkistamistilaisuus

klo 18.00 Kapinaruno III ilta alkaa

Avaus, Pentti Arajärvi, puheenjohtaja, Työväenkirjaston Ystävät ry.
Työväenkirjaston tervehdys, kirjastonjohtaja Tuija Siimes
Yhteiskunnallisen laulun projektin esittely, toiminnanjohtaja Tuomas Finne, TSL Helsingin piiri.

klo 18.15.

Petra Malin, Anna Vuorjoki ja Laura Lintula, Helsinki. Sokeria kahviin. Piano, viulu, laulu.
Matti Laitinen, Helsinki. Uskollisuus
Pirkko Nuutinen, Uudeltamaalta. Eläkeläisen aatoksia
Pirjo Lahdenranta, Pori. Totta totisesti
Lassi H, Hankala, ei tietoa. Hiekanjyvä
Avichai Gontjarov, ei tietoa. Turvapaikka
Veli Huovinen, Kajaani. Sutinaa säppeihin
Jani-Markus Heinola, ei tietoa. Valitut lampaat
Sauli Salomaa, Tampere. Kovasydämisten maailmassa
Oiva Björkbacka, Helsinki. Oravanpyörässä
Kalevi Kalliomäki, Ikaalinen. Näin iskee robotti
Yhteiskunnallinen laulu, Salka Orivuori

Väliaika

Yhteiskunnallinen laulu, Heidi Koskinen-Järvisalo
Erkki Haapalainen, Helsinki. Sokrateen kanssa kauppatorilla
Seppo Ruotsalainen, Espoo. Vanha kapitalisti
Marko Niemi, Hanko. Oi Suomi synnyinmaa
Ruka Toivonen, ei tietoa. Mennään mummon kanssa saunassa taaksepäin
Eija Nissinen, Saija. En ollut aikaisemmin huomannutkaan että,
Lassi Kalleinen, Kello. Kuitti
Riitta Myöhänen, ei tietoa. Valiokoulun oppilas
Pilvi Valtonen, Lappeenranta. Tässä maassa
Kirsi Komulainen, Kouvola. Omaishoitaja
Liisa Mansikkaviita, Vaajakoski. Ikänaisen kapina
Mikael Leinonen, Vantaa. Rauhan hampaat
Yhteiskunnallinen laulu, Mikko Virta
Tilaisuus päättyy

Kapinaruno III -kirja ilmestyy ensi kesänä.
Kuva: Jimi Holmberg lausuu runoaan Nikamat ensimmäisessä kapinarunoillassa marraskuussa 2015.

19. kesä, 2017

KAPINARUNOJA KERÄTÄÄN JÄLLEEN

Lehdissä on ilmoituksia kapinarunojen keruusta. Työväenkirjaston ystävät ry:n järjestämä runojen keruu jatkuu syyskuun loppuun saakka. Kapinarunoilta järjestetään 3. marraskuuta osana Aatosta jaloa – Marraskuun valoa Stadin työväenkirjallisuuden päiviä.

Kapinarunoiluun osallistuu runoilijoita kaikista ikäryhmistä. Nuorin on ollut kuudentoista ikäinen, vanhimmat lienevät kahdeksankymmenen ikäisiä. Oheisessa kuvassa leike Eläkkeensaaja –lehden 4/2017 numerosta.

– ”Runojeni satiiris-ironinen kapina kohdistuu sellaisia bisneksiä ja trendejä vastaan, joiden näen riistävän ihmistä – yksityiselämää myöten – ja ympäristöä. Ne pyrkivät köyhdyttämään kulttuuria. Niistä hyötyjät ovat hyvin harvalukuisia ja merten takana”, kertoo kapinarunoilija Juhani Kellosalo alla olevassa AIKAMERKKI –lehden artikkelissa.

Kapinaa sanoilla

AIKAMERKKI –lehden toimitus · 12/06/2017

Kapinarunoja kootaan kolmas antologia. Runojen teema on tänä vuonna sata vuotta täyttävä Suomi.

Jussi Särkelä on tietokirjailija ja yksi Kapinarunotapahtuman perustajista.

– Ajatuksena on löytää itsenäisyyteen kansan tarpeita kuvaava näkökulma. Sellainen näkökulma, jota ei välttämättä valtaviestinnässä näy lainkaan, Hän sanoo.

Särkelä on Kapinarunon taiteellinen vastaava.

– Viime vuoden runoissa nousi esille ihmisten turhautuneisuus ja voimattomuus. Yhteiskunnan käytännöt koettiin niin vahvoina, että ei juuri löydetty keinoja sen korjaamiseksi, Särkelä sanoo.

Kapinarunoilta on osa Stadin työväenkirjallisuuden päiviä Aatosta jaloa – Marraskuun valoa. Kapinarunoraati valitsee lähetetyistä runoista 15–25 esitettäväksi Työväenliikkeen kirjastossa Kapinarunoillassa 3. marraskuuta 2017. Raadin muodostavat runoilija, Nihil Interit ry:n aktiivi, luovan kirjoittamisen opettaja Miia Toivio ja kirjallisuudentutkija, Pentti Saarikosken runoudesta väitellyt filosofian tohtori Riikka Ylitalo sekä tietokirjailija Jussi Särkelä.

– Uutuutena tulevassa Kapinarunoillassa on, että siellä esitetään keväällä toteutetun Laulu ottaa kantaa – työpajan lauluja, Särkelä sanoo.

Kantaaottavan laulun työpajan vetäjinä toimivat muusikko/sanoittaja Mikko Perkoila ja räppäri Mondi. Yhteistyötä viritellään nyt runon ja laulujen osalta. Laulu ottaa kantaa -hanke avasi vappuna Työväenlaulu.fi -portaalin.

IRVAILUA KAPULAKIELELLE

Juhani Kellosalo on julkaissut kahdeksan runokokoelmaa. Vuonna 1985 ilmestyi esikoisteos Kaikki palaa maan savuun. Hän on julkaissut myös kolme romaania ja esseekokoelman. Viime vuonna ilmestyi romaani Kaksi miljoonaa. Kellosalo on ammatiltaan lääkäri.

– Minulla oli pieni sarja julkaisemattomia poikkipuolisia runoja, joista kaksi lähetin. Minut kutsuttiin ensimmäiseen kapinarunoiltaan esittämään niistä toinen, Kellosalo sanoo.

Viime vuonna hän lähetti uuden tekstin. Runo on mukana Kapinaruno II -antologiassa.

– Runojeni satiiris-ironinen kapina kohdistuu sellaisia bisneksiä ja trendejä vastaan, joiden näen riistävän ihmistä – yksityiselämää myöten – ja ympäristöä. Ne pyrkivät köyhdyttämään kulttuuria. Niistä hyötyjät ovat hyvin harvalukuisia ja merten takana, Kellosalo sanoo.

Viime vuoden kapinarunossaan Kehityskeskustelu (luova luokka) Juhani Kellosalo irvailee sanojensa mukaan manipuloivaa, maanista, kapula- ja sekakielistä jargonia.

– Tämä ponnistaa muiden muassa aivotutkimuksen tulosten väärinkäsityksistä. Kielenkäyttö naamioi hyväksikäytön mahdollisuudeksi olla luova ja positiivinen ja toteuttaa itseään täysimääräisesti, Kellosalo sanoo.

KAPINAA SANAN VOIMALLA

Riitta Myöhänen kertoo kirjoittaneensa aina. Hän on ollut toimittajana sekä äidinkielen ja viestinnän opettajana. Hän on käynyt useita kirjoittajakursseja ja toimii kirjoittajayhdistyksessä.  Myöhäsen tekstejä on julkaistu antologioissa.

– Ajatus kapinarunorunosta herätti heti. Tehtävää voi käsitellä moni tavoin, mutta juuri nyt tällainen historiallis-yhteiskunnallinen näkökulma tuntui omimmalta, Riitta Myöhänen sanoo.

Myöhäsen runo Mihin kansaa tarvitaan julkaistaan myös Kapinaruno II:ssa. Hän luokittelee runonsa tyyliltään perinteiseksi ja viljelee sanaleikkejä. Hän tuntee myös historian omaksi alakseen ja se näkyy runossa.

– Nykyisin harrastetaan vähän tällaista runoutta, paitsi rock- ja rap-teksteinä. Kalevala, historian tapahtumat on omittu kansalliseksi omaisuudeksi aika yläluokkaisesti, kansaa arvostamatta, Riitta Myöhänen pohtii.

Myöhäsen mielestä teemoja voi olla monenlaisia, mutta käsittelyn näkökulma on alhaalta ylöspäin, pakosta vapauteen. Hän muistelee Jevgeni Jevtushenkon säkeitä Runo / ei ole rukous/ runo on sotaa.

– Ei rukouksessa mitään vikaa ole, mutta se ei aina riitä kirjoittamisen syyksi. Sotia voi jonkin puolesta. Sitä sotaa on käytävänä monilla rintamilla, monissa yhteyksissä – sanan voimalla. Rakkausrunokin voi samalla olla kapinaruno, Riitta Myöhänen sanoo.

Uusia kapinarunoja etsitään parhaillaan. Runoja voi lähettää 30. syyskuuta 2017 mennessä Kapinarunoraadille, mieluiten sähköisesti osoitteeseen matias.sarke@gmail.com. Printatut ja käsinkirjoitetut runot lähetetään osoitteeseen Työväenliikkeen kirjasto, Sörnäisten rantatie 25, 00500 Helsinki, kuoreen merkintä ”Kapinaruno”. Runojen pitää olla uusia. Lisätietoja ttp://www.tyovaenperinne.fi/ .

Kehityskeskustelu (luova luokka)

Julkaisija toimitus2 · 12/06/2017

Sä näet edessäs sun tien ja sun haasteet.
Ei vaikeuksia, ei ongelmia. Oikein!
Sä olet kehittänyt itseäs väsymättä, sun henkilökohtaisia ominaisuuksia.
Jess! Jess!
Mä coachaan sua, miten sä suoritat sun tekemistä.

Sä kehityt ja pääset siihen, että sun suorittimen teho ja nopeus on huima,
sun kiintolevy on timankirkas ja kova ja erittää dopamiinia
ja serotoniinia tai mitä vain tarvitaan, jess!
mikä saa aikaan sen, että 24/7 sä olet loputtoman muutosmyönteinen
ja positiivisimmista positiivisimmin positiivinen.
Sä paahdat, sä paahdat, sä olet hyytävästi liekeissä
24/7.

Sä luot tuotteita ja innovaatioita jotka hakkaa kilpailijat,
ne on käänteentekeviä,
ne on äärimmäisen edelläkäyviä,
ne on musertavan ylivoimaisia,
ne on megasuperfantastisia, ne on…
tässä loppuu sanat.
Sanalla sanoen,
sä olet äärimmäisen luova ja tehokas,
sä olet voittaja,
ja sut palkitaan ennennäkemättömillä tavoilla,
sanalla sanoen: sä menestyt, menestyt, menestyt.

Jess! Vain dollarilla vuodessa sä jatkat,
sä kehität sun henkilökohtaisia ominaisuuksia yhä pitemmälle,
forever and ever, ja sä pääset siihen,
että sä käännät minkä tahansa haasteen voitokses.
Ja sä nautit joka hetkestä.

Mä toistan: Sä käännät minkä tahansa haasteen voitokses.
– Kuolema? Vau, mikä haaste!
Tällä kohtaa sun polulla sun positiivisuus ja muutosmyönteisyys todella punnitaan.
Sun prosessori ja kovalevy!
Susta näyttää, että sä olet kanveesissa.
Mutta meidän henkilökohtaisilla ominaisuuksilla ei siellä kauaa viihdytä,
me ei voida olla down,
me janotaan voittoa.
Jess! Jess!
Mä coachaan sua, mä sparraan
miten sä suoritat sun tekemistä.
Sä selätät tämänkin haasteen,
sä jumppaat itses taas kuntoon ja menestykseen!
Ja nautit joka hetkestä!

Juhani Kellosalo

 

Mihin kansaa tarvitaan

Julkaisija toimitus2 · 12/06/2017

Kansaa tarvitaan
kun luodaan kansakunta

paavoja petun kiskontaan
jusseja kuokan varteen
dufvat siltaa puolustamaan

soi kannel kaikui kalevala
konserttisaleihin kirjankansiin
kansa saatiin mahtumaan

isänmaata äidinkieltä
aseita ja aapisia
marssilauluja virrenveisuuta
kutsuntoja kinkereitä
nälästä nälkään sodasta sotaan
kehityksen orjajoukot
rautateitä rakentaa
siitä saivat ratapenkkaan
osattomat oman maan

kansakunnalla isänmaalla
rajat railoina aukeaa
ristilippujen hulmutessa
aseet kädessä aseet vastassa
ei muuta kunniaa
ristien alle yhteen riviin
samaksi maaksi maatumaan

Kun yhden kerran kansa
erehtyy sijoiltaan
se lahdataan Tampereen katuojaan
suolataan sorakuopan seinämään
tuomitaan vankina nääntymään
yhdeksi kansaksi kääntymään.

Siitä se viimeisin voimin
hakkaa metsät paketoi pellot
työntyy tehtaisiin kansoittaa kadut
nai synnyttää ruokkii ja kasvattaa
siihen aikaan, se kansakunta.

Mutta kun kansa
on työnsä tehnyt
se muuttuu tarpeettomaksi

se panttaa lapsilisät ruokatiliä vastaan
rantautuu lahden taakse
maatuu mökkien nurkkiin
piileksii betonikennoissa
viedään siirtotyömaan parakkeihin
hiessä nälässä nääntymään.

Ja siinä on kansa nyt:
se pummaa tupakan
nojaa baaritiskiin

sammuu kadulle
hiipii leipäjonoon
räyhää soskussa
jos vielä jaksaa

ei osaa ei osallistu
ei kuole ajoissa
jää kulueränä kitumaan
eikä hyvinvoinnin resurssointi
koskaan osu
kansan kannalta oikeaan

mutta jos sen kädessä
viimeisin voimin
puukko heilahtaa
se perkele hetken ajaksi
huomataan.

Kun kansakunta on saatu
ei kansalle jää mitään
ei kansasta ole mihinkään

se rahvasta oli alkujaan
se rahvaaksi jälleen saneerataan.

Riitta Myöhänen

15. syys, 2016

Runo sopii kapinan välineeksi

Julkaisija TSL / AIKAMERKKI · 15/09/2016

Runon kirjoittaminen on hyvä kanava purkaa viha muutokseksi. Tätä mieltä on Kapinarunoillan isä Jussi Särkelä.

Mielenterveysalalla pitkään työskennellyt Jussi Särkelä on huolissaan ihmisistä, jotka kanavoivat vihansa sosiaaliseen mediaan.

– Huuto, karjunta ja viha syövät ihmistä sisältäpäin, Särkelä sanoo.

Vihaa on opittava säätelemään. Sille täytyy löytää sopivia kanavia. Hän uskoo, että viha on kanavoitavissa muutokseksi.

Jussi Särkelä on aktiivinen bloggaaja. Hän on aina kirjoittanut. Parhaillaan hän odottaa kirjapainosta Arjen ooppera -kirjaansa, jossa käsitellään muun muassa kirjailija Jack Londonia ja työmies Veikko Niemistöä.

Runo on Särkelästä hienostunut kanava purkaa aggressiot muutokseksi. Hän mainitsee esimerkkinä vankilarunot. Suljetussa tilassa vanki purkaa patoutuneet tunteensa runoiksi. Kapinarunoilla onkin Suomessa pitkä perinne.

– Runossa sanottava on kiteytettävä lyhyesti ja esteettisesti korkeatasoisesti. Runoja kirjoittaessa kehittää samalla omaa psyykettään, Särkelä arvioi.

Vihan vastapainoksi hän nostaa rakkauden. Molemmat ovat luonnollisia tunteita. Rakkauskin tunteena muuttuu ja arkipäiväistyy alkuroihun jälkeen.

TOISEN KERRAN KAPINAA PAPERILLE

Jussi Särkelä esitti ajatuksen kapinarunoillasta Työväenliikkeen kirjaston pitkäaikaiselle johtajalle Kirsti Lumialalle, joka heti innostui teemasta. Aluksi Särkelä epäröi kapina-sanan käyttämistä.

Kirsti ja kirjaston ystävien puheenjohtaja Pentti Arajärvi vakuuttivat, että kapinaruno on toimiva, Särkelä kertoo.

Ensimmäinen kapinarunotilaisuus järjestettiin viime vuonna. Viisikymmentä runoilijaa lähetti satakymmenen runoa. Antologia julkistettiin tänä kesänä Valkeakoskella Työväen Musiikkitapahtuman yhteydessä.

Parhaillaan runokilpailun jury odottelee uusia runoja, joita voi lähettää syyskuun loppuun 2016 saakka. Seuraava kapinarunoilta järjestetään Stadin työväenkirjallisuuspäivien aikana marraskuun alussa. Sinne kutsutaan runoja lähettäneitä lukemaan oman runonsa.

RUNO ON JÄSENTÄMISTÄ

Mistä tämän päivän kapinaruno kertoo? Järjestäjien määritelmän mukaan runo voi kapinoida miestä, naista, omistajia tai poliitikkoja vastaan. Myös elämän näköalattomuus tai pessimismi voi olla aiheena.

Runon tyylillä ei ole väliä. Se voi olla perinteinen yleisen käsityksen mukaisesti, mutta se voi olla myös vaikka räppi.

– Runojen kirjoittaminen on parhaimmillaan jäsentämistä, Särkelä sanoo.

Jäsentämisellä hän tarkoittaa kirjoittajan oman elämän palasten yhteensovittamista tai yhteiskunnallisten ilmiöiden hahmottamista.

Marraskuun kapinarunoiltaan Jussi Särkelä odottaa tekstejä sellaisiltakin kirjoittajilta, jotka eivät ole aiemmin ajatelleet kapinoivansa. Runolla voi kapinoida.

Teksti: Merja Leskinen
Kuva: Riitta Särkelä

 

6. syys, 2016

Kapinaruno I -kirja tilattavissa osoitteessa, kirsti.lumiala@gmail.com tai suoraan Työväenliikkeen kirjastosta Sörnäisistä.

6. syys, 2016

Kapinan tarkoitus, ikävän karkoitus?

6.9.2016 Artikkelit / http://www.vasenkaista.fi/2016/09/kapinan-tarkoitus-ikavan-karkoitus/

Teksti: ANNE SOIMAJÄRVI, kuvat: ARTO LEINO

Kuvassa vasemmalta Anne Nyman, Anne Soimajärvi ja Anna-Hintikka

Suomirockin legenda Eppu Normaali runoili  vuonna 1979 kappaleessaan Pidetään ikävää:

“Suomalaiset ovat hyvin harrasta kansaa
Ne kirkonmenot aina aikaan saa
Oli seurat, sirkus taikka huumoria hurttia
On naamat kuin ois syöty yoghurttia.“

Kansalla lienee nykyään tilaus mielennostatukseen. Keskellä jatkuvaa negatiivisten uutisten virtaa tarvitaan vastapainoksi voimaannuttavaa toimintaa ja positiivisia irtiottoja.

Laman lamaannuttava vaikutus ajaa helposti suohon. Kun pää painuu alas, on vaikea kohta edes jaksaa havaita, mitä ympärillä tapahtuu. Muun muassa siksi osa kansasta vaelsi lauantaina pääkaupunkiin halki maan.

Kaksi kapinaa

Joukkovoima-kansanliikkeen mielenosoituksen Rautatientorin puheet aloittaneen Jussi Särkelän analyysin mukaan yhteiskunnassamme on käynnissä kaksi kapinaa: yhtäällä hallituksen kapina hyvinvointivaltiota ja ihmistä vastaan, toisaalla suuremman joukon, Suomen kansan enemmistön, kapina hallituksen harjoittamaa kurjistavaa politiikkaa vastaan.

Ensimmäinen kapina saa aikaan toisen. Kun kansalaisilta viedään oikeudet opiskeluun, työntekoon ja turvalliseen elämään, ei jää muuta mahdollisuutta kuin nousta ylös kertomaan, ettei näin voi edetä.

Särkelä muistuttaa historiallisesta aspektista – rakentavat, uutta luomaan pyrkivät voimat vievät lopulta voiton. Kansalaisten kapinalla on eheyttävä vaikutus sekä yksittäiseen ihmiseen että joukkoihin.

Joukkovoiman kolmas maanlaajuinen mielenosoitus viime lauantaina oli aiempaa enemmän puurtajien juhlaa. Kun joukko oli aikaisempiin mielenilmauksiin verraten pienempi, alle 5000 henkeä (elokuussa 2015 12000), paikalle ehtivät he, jotka olivat paikalla jälleen eli joilla oli kokemusta kansanliikkeen taipaleelta.

Mukana oli silti myös uusia aktiiveja. Tunnelmaa ei marssin alkuvaiheilla alkanut sadekaan latistanut, joskin kulkue  hieman supistui sään mukaisen asustuksen puuttumisen vuoksi. Ne, jotka päättivät joukossa jatkaa, eivät sään armoilla oloa koe sen kummemmaksi kuin hallituksen armoilla oloa, päinvastoin.

Kokoontuessaan Rautatientorille ihmiset etsivät aiemmissa tapahtumissa kohtaamiaan ystäviä, eri paikkakuntien tuttavia, verkosta tuttuja kasvoja ja tyystin uusia juttukumppaneita. Puheita kuunneltiin ja saatiin niistä voimaa, ajatuksia jaettiin keskustellen. Yhteinen asia yhdistää ja luo turvaa. Monelle mielenosoitus on pidemmän ajan kohokohta – paikka, jossa voi puhua, kuulla ja olla osa jotakin merkittävää. Vaikka asia, jonka vuoksi oltiin liikkeellä, on vakava, ilmeet eivät olleet pelkästään sitä. Ei, koska yhdessä jakaen saa voimaa ja intoa.

Kapinarunoudesta puhuneen Särkelän mukaan vastarinnan tunteen, tietoisuuden ja toiminnan yhdistyessä kapina vahvistaa. Tietoisen suunnan myötä päästään päämäärään, kohti yhteisvastuun ja yhteishengen yhteiskuntaa. Yhdessä toimien kapina on positiivisesti muuttava voima.

Minulla ei ole muuta kieltä
kuin runous
lyriikan kieli
vastavoimana aikamme kivikielelle
kuvattomalle maisemalle
jossa lintukin lentää kaavan mukaan.

Nokastaan on kadonnut lehvä
hengen symboli.

Siivissä painavat
tulosten taakat.

Minulla on runo
valon kielellä kirjoitettu
on elinvoima
ja sana.

(Sinikka Haapanen)

Mitä yhteisvastuu tarkoittaa?

Joukkovoima-liikkeen ihmisille yhteisvastuun ja solidaarisuuden käsitteet ovat tuttuja, jokapäiväisiä, elämässä todeksi tulevia asioita. Mielenosoitukseen ei lähdetä oman itsen tai perheen vuoksi vaan jokaisen kansalaisen takia, poislukien ne, joiden puolesta ei tarvitse ääntä pitää – ne, joilla ilman aktiivisuutta on jo elämään tarvittavat resurssit hallussa nyt ja huomenna.

Hallitus ja sitä lähellä olevat tahot tuntuvat unohtaneen tyystin yhteisvastuun, solidaarisuuden ja yhteishengen määritelmät* ja tarkoituksen niiden takana. Hallitus ottaa ja antaa. Saajina ovat poikkeuksetta ne, joilla on jo ennalta paljon ja leikkausten kohteina ne, joilla ei ole juuri mitään. Kannanotoissaan hallitus syyllistää kansalaisiaan ja luo vastakkainasettelua eri kansanryhmien välille. Tämän kaltaisen toiminnan joukkovoimalainen kokee vääryytenä kansaa vastaan. Marssilla näkyi monia kylttejä, joiden sanoma oli pettymys maan hallitusta kohtaan.

Yhteinen pyrkimys

Mielenosoituksessa "kaupantäti" ei ole paikalla, jotta saisi pitää sunnuntailisänsä – hän on paikalla, jotta jokainen kanssakulkija säilyttäisi mahdollisuudet ihmisarvoiseen elämään, opiskeluun, ruokaan, asumiseen, liikkumiseen, lääkkeiden ostoon ynnä muihin arkisen elon tarpeisiin niin, ettei mistään välttämättömyyksistä tarvitsisi enää enempää tinkiä. Kukaan joukossa ei kysele toisen motiiveja, koska ei tarvitse, ne tiedetään kyllä.

Minä olen joukkovoima, sinä olet joukkovoima, me olemme joukkovoima. Yhdessä olemme enemmän kuin yksin. Siksi he olivat paikalla.

Joukkovoima-kansanliike kutsuu jatkossakin leikkauksien kohteiksi joutuneita mukaan keskusteluun ja toimintaan. Liikkeen mukaan vastakkainasettelun on loputtava. Päämääränä on yhteiskunta, jossa pidetään kaikista huolta. Yhdenvertaista ja kestävää tulevaisuutta ei liikkeen mukaan rakenneta lyhytnäköisillä hätäratkaisuilla.

Se, että hallitus on jo tehnyt päätöksiä ja pannut niitä täytäntöön, ei tarkoita, että Joukkovoiman aika olisi ohi, että se olisi hävinnyt. Työtä oikeudenmukaisemman yhteiskunnan eteen täytyy jatkaa, samoin kuin hallitus jatkaa omia linjauksiaan, jotka ovat kaukana siitä, mitä kansalaiset tarvitsevat. Hallitus tekee koko ajan uusia aluevaltauksia ja päätöksiä ja pyörtää entisiä. Vaikea on löytää punaista lankaa, ellei sellaisena pidä ainoastaan pienituloisilta ottamista. Samaan aikaan varoja riittää kuitenkin muualle.

Joukkovoima on kansanliike, joka pyrkii aktiivisesti keskustelemalla, mieltä osoittamalla, tapahtumia järjestämällä, sekä vetoomuksia, kirjeitä, blogeja, sähköposteja kirjoittamalla ja jakamalla tuomaan kaikkien tietoisuuteen sen, että hallituksen politiikalla on vaihtoehtoja ja yhdessä toimien laivan suunnan voi kääntää. Sen vähin aikaansaannos ei liene se, että ihmisillä on paikka, missä puhua hartioita painavista huolista, joita nykypolitiikka aiheuttaa.

Yhteisöllisyyttä kaivataan ja tänään sitä voi löytää myös kansanliikkeestä, jolla on vilkas keskustelupalsta yötä päivää auki internetissä. Joukkovoiman alueelliset alaryhmät järjestävät kokoontumisia ja toimintaa suurten mielenosoitusten välissä. Kokoontumisiin ja palavereihin on tervetullut kuka vain, jota nämä asiat kiinnostavat. Kun tähän joukkoon astuu, ei ole maan matonen, huonompi, tyhmä tai kurja, vaan aiheen aito ja paras asiantuntija heti ensi hetkestä alkaen.

Mielenosoittajien seassa kulkiessa kuuli pohdintoja siitä, kuinka mukaan saataisiin enemmän väkeä. Kuinka rohkaista ja innostaa toisia? "Täytyy pitää meteliä, ääntä! Täytyy tulla maan kolosta pois, muidenkin."

Jokin pitää kansan maassa, hiljaisena. Kahlittuna nykyiseen. Pelkoko? Työpaikasta, naapurin ajatuksista, siitä, ettei itsellä ole, mitä antaa. Median ylläpitämä kuva siitä, että maassa ei enää ole varaa turvata ihmisten perustoimeentuloa eikä kohta maksaa kenellekään palkkaakaan tehdystä työstä on julmaa propagandaa.

Pelko on turha, sanoo joukkovoimalainen. Jokainen pystyy olemaan oma itsensä ja muuta ei tarvita.

Marssijan suussa "Joukko on voimaa". Jokainen yksittäinen aktiivi on voima, joka tullessaan toisten voimien yhteyteen saa ajan kuluessa, joukon kasvaessa, aikaan hyökyaallon, jota ei mikään muuri pitele

Vapise, hallitus, vapise Elinkeinoelämän keskusliitto. Joukkovoima on täällä, Joukkovoima tulee ja jyrää.

Kerta kerran jälkeen nousee joukosta huuto "Soini, Orpo, Sipilä, emme alistu ikinä!" Nimet vaihtuvat, joukon yksittäiset osallistujat vaihtuvat, mutta marssijoita riittää.

 

* Kielitoimiston sanakirjan mukaan yhteisvastuu on yhtä kuin  yhteinen vastuu, yhdessä vastaaminen. Esimerkkeinä Vanhempien yhteisvastuu lasten kasvatuksesta. Usean velallisen yhteisvastuu saamisen suorituksesta.

 

Wikipedian mukaan Solidaarisuus (lat. in solidum) tarkoittaa yhteisvastuullisuutta, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja myötämielisyyttä kanssaihmisiä kohtaan. Käsite ei rajoitu ainoastaan toistensa lähellä oleviin ihmisiin, vaan sillä voidaan tarkoittaa jopa maailmanlaajuista kunnioitusta toisia ihmisiä kohtaan.

Yhteishengellä tarkoitetaan Sivistyssanakirjan mukaan yhteenkuuluvuutta, yhteistyötä ylläpitävää henkeä. esimerkiksi Seurassa vallitseva lämmin yhteishenki. Yhteishengen puuttuminen työpaikalta.

Yhteiskunta taas on kansa, tai muu sellainen ihmisyhteisö, sosiaalisena, (valtioksi, kunniksi ym.) järjestyneenä kokonaisuutena.