Blogi

4. syys, 2020

KAPINARUNOT TYÖVÄEN ARKISTOON

Kuvassa ojennan kapinarunot Työväen Arkiston johtajalle Petri Tanskaselle.

3. syyskuuta julkistettiin Kapinaruno V -kirja Työväenliikkeen kirjastossa järjestetyssä tilaisuudessa. Hetki oli minulle lämmin ja koskettava, oloni levollinen. Olin saanut Työväenkirjaston Ystävät ry:n nimissä ja tuella toteuttaa ideaani kerätä ihmisten tuntoja tästä ajasta runojen muodossa.

Työtäni jatkaa runoilija, opettaja Mia Toivio ja FT, tutkija Riikka Ylitalo. Heidän kanssaan runoja on arvioimassa erinomainen runoilija Sanni Purhonen. Kapinarunojen keräys jatkuu siten entistä vankemmalla pohjalla.

Tilaisuudessa luovutin kerätyt runot Työväen Arkiston johtaja Petri Tanskaselle.

Kiitospuheeni:

Viisi vuotta on kulunut.

Kiitos kaikille. Erityisesti runoilijoille, mutta täällä hallinnon päässä kiitän erityisesti Työväenkirjaston ystävien puheenjohtaja Pentti Arajärveä ja koko hallitusta, Kirsti Lumialaa ja Tuija Siimestä, Teija Norvantoa ja koko kirjaston henkilökuntaa. Oman erityisen kiitokseni osoitan myös Stadin kirjallisuuspäivien suunnitteluryhmän jokaiselle jäsenelle. Aivan erityisen lämmin kiitos kapinarunoraadin jäsenille Marja-Leena Mikkola-Piriselle, Miia Toiviolle ja Riikka Ylitalolle.

Tiedän, että joku luettelostani nyt unohtuu, mutta tiedän myös että he sydämessään tuntevat kiitokseni lämmön.

Viisi kierrosta ja viisi kirjaa ja noin 650 runoa, tasan 170 runoilijaa, joista tasan 100 esiintyi viidessä kapinarunokirjassa. Mielenkiintoisesti sattuivat nuo tasaluvut.

Näistä runoilijoista yhdeksän kymmenestä osallistui ensimmäistä kertaa runokeräykseen ja yhtä suuri osuus esiintyi ensimmäistä kertaa runoilijana yleisön edessä. Näistä koostui minulle valtavan hieno ja tunnepitoinen kokemus, jota en etukäteen voinut ennakoida.

Kapinarunoilu ei ole jäänyt näiden seinien sisälle. Kapinarunoilijoita on kutsuttu tilaisuuksiin Helsingissä ja muissa kaupungeissa. Kotikaupungissani Vantaalla lukiolaisten työpajoissa kirjoitetaan kapinarunoja ja mikäli projekti onnistuu, se siirrettäneen syrjäytyneiden nuorten keinoksi ilmaista itseään. Minut itseni on pyydetty alustamaan useisiin tilaisuuksiin kapinarunoudesta ja kerättyjen runojen sadosta. Pääsinpä esiintymään myös rautatietorille Sipilän hallituksen vastaiseen mielenosoitukseen. Arvostan sitä suuresti. Toivon, että tiiviisti sanomisen idealle löytyy edelleen uusia väyliä.

Saapuneet kapinarunot voidaan jakaa kolmeen osaan:
-henkilökohtaiseen kokemukseen perustuva kapinointi,
-yleisiin epäkohtiin kohdistuva kapinointi ja
-itseen tai omaan identiteettiin perustuva kapinointi joko omakohtaisesti koettuna tai kyseisen ryhmän näkökulmasta. Lisäksi oli hyviä ja esittämiskelpoisia runoja, joista ei kuitenkaan hyvällä tahdollakaan löytynyt kapinaa. Myös ne päätyvät Työväen Arkistoon.

Mietin tätä kirjoittaessani, että minkä runon minä haluaisin täällä lukea. Päädyin Markku Huhdan runoon, jossa on huumoria, sarkasmia, pettymystä ja kapinaa. Huhta valittiin kapinarunoiltaan vuonna 2016. Hänen runonsa nimi on leija.

Onnelliset ihimiset
lennättää aina leijaa.
Piäni poika narun pääs.
Isä pitää häntää.

Mun leijani osas
vaan purota.
Apulantasäkki
ja kaks lahua rimaa ristis.

Hilian
löyrin komian
kotkan näköösen leijan.

Ostin sen
ja kattelin sitä kauan.
Tuvas.

Orotin tuulta.

Oikialla hetkellä
menin pihalle.
Ja verin leijan
oksasilippurista läpitte.

Olokohon tämä
mun
piäni erävoittoni.
Elämästä.

Nyt julkaistava Kapinaruno V jatkaa edellisten linjaa
-siinä julkaistaan kapinarunoiltaan valitut runot
-sen lisäksi toinen mokoma minun itseni valitsemia runoja. Niiden valinnan perusteena kaikissa runokirjoissa on ollut, että ko. runot eivät mahtuneet ajan puutteen vuoksi kapinarunoillan ohjelmaan
-ne ovat olleet sisällöltään toimittajan eli minun mielestäni mukavan kapinallisia, vaikka ne eivät ole aina saavuttaneet kohtuullista runomuotoa.

Kapinaruno IV:ssa toisena toimittajan oli Riikka Ylitalo. Hänen ansiokas artikkelinsa ”neljä vuotta kapinaa runomuodossa” on näiden runokirjojen hienoa antia. Kapinaruno V:ssa Miia Toivio avaa artikkelillaan ”Katso uusin silmin ja kirjoita” kapinarunon teoreettista puolta. Miian artikkeli kiteyttää hienosti sen, mistä me nyt puhumme. Kapinasta. Ilman kapinamieltä ei ole yhteiskunnallista uudistumista.

6. loka, 2019

KAPINARUNOILUN SUOSIO SÄILYY

Tänä vuonna kapinarunokeräykseen lähetettiin tasan sata runoa neljältäkymmeneltäyhdeltä runoilijalta. Joka viides runo valitaan esitettäväksi kapinarunoillassa, joka pidetään perjantaina 22. marraskuuta klo 18-21. Ilta pidetään Työväenliikkeen kirjastossa, Sörnäisten rantatie 25.

”Tänään mieleni on täysin myrtynyt.
Suoraan sanoen:
Elämä on yhtä paskaa!
Mutta siitä sinä viis välität.

Olet niin kauniin ja viattoman sininen
                hattaroinesi
lammauslaumasi kanssa.

Plääh!”

24. touko, 2019

VIIDES KAPINARUNOKERÄYS

V KAPINARUNOJEN KERÄYS

VOIT KAPINOIDA VAIKKA OMAN SIELUSI MAAN MAJOILLE

Työväenkirjaston Ystävät ry. järjestää viidennen kapinarunojen keräämisen ja siihen liittyvän Kapinarunoillan. Kapinan kohteena voi olla mies tai nainen, omistaja, poliitikko, yhteiskunnalliset rakenteet tai mikä tahansa epäkohta tai epäkohdan poistamista estävä toimija. Voit kapinoida vaikka omaa sieluasi vastaan.  

ELÄMÄ ON LIIKETTÄ. KAPINAMIELI UUDISTAA.

Lähetä runosi 30. syyskuuta mennessä Kapinarunoraadille osoitteeseen matias.sarke@gmail.com. Printatut ja käsinkirjoitetut runot lähetetään osoitteeseen Työväenliikkeen kirjasto, Sörnäisten rantatie 25, 00500 Helsinki, kuoreen merkintä ”Kapinaruno”. Runojen pitää olla uusia. Lähettämällä runosi annat suostumuksesi, että runosi voidaan julkaista Kapinaruno V –kirjassa.

Raati valitsee runoista 15–25 esitettäväksi Työväenliikkeen kirjastossa Kapinarunoillassa 22. marraskuuta 2019. Lähettämällä runosi keräykseen varaudut samalla esiintymään illassa. Kapinarunoilta on osa Aatosta jaloa – Marraskuun valoa Stadin työväenkirjallisuuden päiviä.

Kapinarunoraadin muodostavat runoilija, luovan kirjoittamisen opettaja Miia Toivio ja kirjallisuudentutkija, Pentti Saarikosken runoudesta väitellyt filosofian tohtori Riikka Ylitalo sekä tietokirjailija Jussi Särkelä. Raati kutsuu runoilijat Kapinarunoiltaan viimeistään lokakuun loppuun mennessä.

Runoista, niiden esittämisestä Kapinarunoillassa ja julkaisemisesta Kapinaruno V -kirjassa ei makseta palkkiota. Kapinarunoiltaan pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tuleville korvataan matkakustannukset yleisten kulkuneuvojen taksojen mukaisesti sekä maksetaan päiväraha. Jokainen Kapinaruno V -kirjaan valittu runoilija saa kirjan maksutta.

Tervetuloa luomaan uutta runoutta.

Työväenkirjaston Ystävät ry.

Piirros: Jyrki Nykänen

Tarkemmat tiedot: matias.sarke@gmail.com

Jaathan tätä viestiä kaikkialle, missä arvelet olevan kapinallisen runollista mieltä.

31. joulu, 2018

RAUHA ON ENEMMÄN KUIN SODAN POISSAOLO
Pentti Arajärvi

Tämänkertainen Kapinarunojen teemana on kapina – rauha – demokratia. Noinhan se parhaimmillaan menee. Pahimmillaan se on jotain aivan muuta: vaikkapa kapina – kosto – katkeruus. Suomen 1918 sisällissodassa oli molemmat elementit.

Voitettu kapina on vallankumous ja hävityn kapinan tekijät ovat valtiopetoksen tekijöitä. Välittömästi sisällissodan jälkeen vallalla oli kosto ja seurauksena katkeruus. Suomi kuitenkin selvisi hyvin, koska pidemmällä aikavälillä ja viimeistään nyt voidaan sanoa rauhan ja demokratian vallitsevan tuonkin sodan jäljiltä. Välillä kylläkin käytiin diktatuurin partaalla, mutta demokratia ja hieman horjahdellen rauhakin kestivät.

Tässä tilaisuudessa on kylläkin otettava sana kapina muissakin kuin aseellisten taistelujen merkityksessä. Meillä on vaikkapa käsite läskikapina, joka sai nimensä joko elintarvikeryöstöstä tai läskilaatikosta, jonka päältä kapinajulistus luettiin. Konikapina sai alkunsa heikossa kunnossa olevan Hilppa-tamman teurastusmääräyksestä. Isäkapinassa pyristellään irti auktoriteetista ja usein tehdään sellainen sanakauheus kuin isänmurha. Rauhallisempiakin kapinoita on olemassa.

Voitetun vapaussodan soturit ovat vapaustaistelijoita, hävityn sodan maanpettureita. Tässä on korostettava vuoden 1918 sodan luonnetta. Itsenäinen maa ei käy vapaussotaa. Antero Jyränki on ansiokkaassa kirjassaan ”Kansa kahtia – henki halpaa” analysoinut perusteellisesti sodan nimeä ja päätynyt sisällissotaan. Kun kansa itseään vastaan taitelee, niin kuka siinä voittaa?

Rauha on jotain enemmän kuin sodan poissaolo. Sanalla on ainakin kaksi ulottuvuutta. Rauha valtiollisessa ja yhteiskunnallisessa mielessä, jolloin se on aika lähellä sodan vastakohtaa, ja rauha sovinnon ja häiriintymättömyyden tilana, harmoniana. Ruotsinkielessä on erikseen sanat fred ja frid. Elämme sovussa toistemme kanssa tai nautimme ruokarauhasta. Birger-jaarli sääti jo 1200-luvulla kirkko-, koti-, käräjä-, ja naisrauhan.

Tällä kaikella koetan vain todistaa, että tämän päivän runoilla on laaja skaala. Eläköön kapina.

27. huhti, 2018

NELJÄS KAPINARUNOKERÄYS AVATTU

         IV KAPINARUNOJEN KERÄYS

Työväenkirjaston Ystävät ry. järjestää neljännen kapinarunojen keräämisen ja siihen liittyvän tapahtuman. Tarttuu tukkasi sitten tähtiin tai kulkevat jalkasi tukevasti maassa, voit runoilla itsesi Kapinarunojen maailmaan. Edellisten vuosien tapaan kapinan kohteena voi olla mies tai nainen, omistaja, poliitikko, yhteiskunnalliset rakenteet tai mikä tahansa epäkohta tai epäkohdan poistamista estävä toimija. Tänä vuonna teemana on Kapina - Rauha - Demokratia.

          ELÄMÄ ON LIIKETTÄ. KAPINAMIELI UUDISTAA.

Lähetä runosi 30. syyskuuta mennessä Kapinarunoraadille osoitteeseen matias.sarke@gmail.com. Printatut ja käsinkirjoitetut runot lähetetään osoitteeseen Työväenliikkeen kirjasto, Sörnäisten rantatie 25, 00500 Helsinki, kuoreen merkintä ”Kapinaruno”. Runojen pitää olla uusia. Raati voi silti valita runon, mikäli se on riittävän tuore edustamaan tämän päivän kapinallisuutta.  Lähettämällä runosi annat suostumuksesi, että runosi voidaan julkaista Kapinaruno IV –kirjassa.

Raati valitsee runoista 15–25 esitettäväksi Työväenliikkeen kirjastossa Kapinarunoillassa 9. marraskuuta 2018. Runojen valinnassa painotetaan vuoden teemaa. Kapinarunoilta on osa Aatosta jaloa – Marraskuun valoa Stadin työväenkirjallisuuden päiviä.

Kapinarunoraadin muodostavat runoilija, luovan kirjoittamisen opettaja Miia Toivio ja kirjallisuudentutkija, Pentti Saarikosken runoudesta väitellyt filosofian tohtori Riikka Ylitalo sekä tietokirjailija Jussi Särkelä. Raati kutsuu runoilijat Kapinarunoiltaan 25. lokakuuta mennessä.

Runoista, niiden esittämisestä Kapinarunoillassa ja julkaisemisesta Kapinaruno IV -kirjassa ei makseta palkkiota. Kapinarunoiltaan pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tuleville korvataan matkakustannukset yleisten kulkuneuvojen taksojen mukaisesti sekä maksetaan päiväraha. Jokainen Kapinaruno IV -kirjaan valittu runoilija saa kirjan maksutta.

Tervetuloa luomaan uutta runoutta.
Työväenkirjaston Ystävät ry.
Piirros: Jyrki Nykänen
Tarkemmat tiedot: matias.sarke@gmail.com
Jaathan tätä viestiä kaikkialle, missä arvelet olevan kapinallisen runollista mieltä.