13. elo, 2016

TÄMÄN PÄIVÄN KAPINA

TÄMÄN PÄIVÄN KAPINA

Mitä on kapina tänään? Entä kapinaruno? Alla oleva tekstini hieman lyhennettynä on julkaistu johdantona Työväenkirjaston ystävä ry:n julkaisemassa kirjassa Kapinaruno I.

Kapina voi olla tunnetta, tietoisuutta ja toimintaa. Kun nämä yhdistyvät, kapina on yhteiskuntaa ja ihmistä vahvistava voima. Viha on ihmiselle luonnollinen ja siten myös myönteinen tunne. Etenkin nuorille ihmisille on tyypillistä vihata jopa suunnattomasti vääryyttä. Jos vahva viha jää kohdistumaan vääryyden aiheuttaneisiin tai siinä eläviin ihmisiin, alkaa viha syödä itse vihaajaa.

Saavuttaakseen oman sisäisen tasapainonsa, ihmisen tulee kyetä säätelemään kapinamieltään, vihaansa, pahaa oloaan ja turhautuneisuuttaan. Tasapainoinen ihminen osaa suunnata kapinallisen toimintansa, myös vihansa, oman tietoisuutensa lisäämiseen. Se johtaa näkemään epäkohtien rakenteet. Niitä korjaamalla väistyvät myös vääristyneissä rakenteissa toimivat ihmiset. Näin ajatellen viha ja kapina ovat yhteiskunnassa välttämätön muutosvoima.

Kapina on sanakirjan mukaan yleistä vastustusta, vastarintaa, vastahankaa ja oppositiossa toimimista. Se voi olla myös joukkojen toimintaa esivaltaa vastaan. Näin ymmärrettynä kapina on toimintaa asiantilan muuttamiseksi toiseksi, kapinoivien näkökulmasta paremmaksi. Joukossa toimimisen yksi tavoite on osallistujien tietoisuuden vahvistaminen, jotta viha ei kasvaisi ja kohdistuisi yksittäisiin ihmisiin. Suunnittelematon ja kohdistumaton joukkoesiintyminen – esimerkiksi sivullisten autojen polttaminen tai pelkkä porukalla paikalla töllöttäminen – eivät vahvista mitään.

Kapina ja protesti ovat veljeksiä. Molemmat suuntautuvat vastustamaan vallitsevaa yhteiskunnallista tilannetta tai joitakin sen epäkohtia. Kapina painottuu toiminnaksi, protesti jää sanotuksi tai kirjoitetuksi viestiksi. Molemmat voivat myös vesittyä. Protestoiva puolue voi kellahtaa toiselle puolelle, tehdä soinit.

Ihminen voi protestoida myös itseään tai edustamaansa yhteiskuntaluokkaa, sukupuoltaan, etnistä ryhmäänsä tai yleistä yksittäisen ihmisen sosiaalista roolia määrittävää arvomaailmaa vastaan. Silloinkin kun kapina kohdistuu vain tiettyyn ryhmään tai sosiokulttuuriseen käytäntöön, sillä on yhteiskuntaa puhdistava merkitys.

Olennaista kapinassa, ja kapinarunossa on, että se suuntautuu itsestä ulospäin. Kapinarunoilija Kössi Kaatra kirjoittaa sen ulos runossaan ”Muut lauloivat…” ensimmäisessä säkeessä: ”Muut lauloivat laulunsa yksilöille; / runot helkkyvät heitä on ain ihannoineet. / Mut lauluni mun – ei heille ne soineet, / mun virteni joukoille, joukkojen töille.”

Suomalaisen kapinarunouden alku sijoittuu 1800- ja 1900 –lukujen taitteeseen. Se sai voimansa sosiaalisesta epätasa-arvosta ja kamppailusta ihmisten välisen tasavertaisuuden puolesta. Ne olivat aikansa suurimman kansanliikkeen, työväenliikkeen kulttuuria. Perustellusti ensimmäisenä suomalaisena kapinarunoilijana voidaan pitää Kössi Kaatraa (1882–1928). Kaatra oli paitsi periaatteellinen työväenliikkeen ihminen myös omanlaisensa persoona.

Kaatra puolustaa paikkaansa ensimmäisenä kapinarunoilijana myös siksi, että hänen kapinaansa sisältyivät kaikki inhimillisen elämän ulottuvuudet. Runo ”Unilaulu” on vuodelta 1905.

”Yön tähti kimalla kirkas,
kuu varista kultiasi
kallehimman kammiohon,
kun kullan uni tulevi.

Hämyn hengetär hyräile,
vierrä virttä viehkeintä
kaunehimman korvan kuulla,
oman impeni iloksi,
että hän havahtumatta
uinahtaisi yön ilossa.”

Kapinarunous ja –laulut, protestisanoma, ovat ajan myötä muuttuneet ja niiden aiheet myös saaneet toisia kokemuksellisia lähteitä. Tämä on avannut teitä kapinarunojen piiriin myös sellaisille runoilijoille, jotka eivät aiemmin voineet ajatella protestoivansa tai peräti kapinoivansa. Esimerkistä käynee tässäkin naiseudesta lähtevät tämän kirjan runot. Sata vuotta sitten naisten näkökulmasta lähtevässä runoudessa oli luokkaristiriidan lähtökohta, tänään tuodaan enemmän esille ei vain naiseuden, vaan ylipäänsä subjektiivisia sukupuolisuuden kokemuksia ja niissä esiintyviä ristiriitaisuuksia. Kapinarunouden voi kokea omakseen jokainen yhteiskunnalliseen asemaan tai poliittiseen kantaan katsomatta. Samalla kun kapinan kenttä on laajentunut, on se saanut uutta syvyyttä.

Kapinaruno I –kirjaa saa Työväenliikkeen kirjastosta, os. Sörnäisten rantatie 25 tai kirsti.lumiala@gmail.com.