21. elo, 2016

KAPINARUNO TIRSKUU JA KIHISEE

RUNO TIRSKUU JA KIHISEE KAPINAA

Työväenkirjaston ystävät ry:n toimesta ilmestyi hiljattain Kapinaruno 1 -niminen teos. Teoksen on toimittanut Jussi Särkelä. Kapinarunoudella on Suomessa pitkät perinteet ja suomalaisen kapinarunouden alku voidaan historiallisesti ajoittaa 1800- ja 1900-lukujen taitteeseen. Seuraavassa Särkelä kertoo näkemyksiään tuoreeseen teokseen sekä yleisesti kapinarunouteen sen historiaan ja nykytilanteeseen liittyen.

Kuinka kaikki alkoi?

Työväenkirjaston ystävät ry käynnisti viime vuonna kapinarunojen keruun, jonka innoittamana kynään tarttui noin 50 runoilijaa, joista lähes kolmenkymmentä sai ikuistettua oman runonsa Kapinaruno -kokoelman ensimmäisen osaan.

– Idea kapinarunoista lähti aikanaan liikkeelle ideastani, jonka esitin Työväenkirjaston ystäville. Kirjan lähtökohtana oli se, että halusimme selvittää, minkälaista kapinarunoutta tämä päivä tuottaa.

– Pohdimme alussa myös sitä, onko kapina käsitteenä liian rankka. Kapina tuntui kuitenkin oikealta ja luontevalta tavalta lähestyä aihetta. Määrittelimme kapinan siten, että se voi olla oikeastaan mitä tahansa, pois lukien sotamyönteiset ja rasistiset runot.

– Keruukohde oli varsin poikkeuksellinen siinä mielessä, että halusimme nimenomaan koota kapinaa kansien väliin. Kapinassa ei kuitenkaan ole mitään ihmeellistä. Yhteiskunnan muutos ja kehitys edellyttävät liikettä. Liikettä saavat puolestaan aikaiseksi erimielisyys ja kapina, silloin kun kapina ymmärretään oikein.

Työväenliikkeen kirjastossa järjestettiin viime marraskuussa – osana Stadin työväenkirjallisuuspäivien ohjelmaa – Kapinaruno-ilta, jossa lähes jokainen kokoelmaan valittu runoilija oli lausumassa yleisölle teokseen päätynyttä runoaan.

– Olemme koonneet kirjaan kaikki illan aikana lausutut runot ja tämän lisäksi siinä on muutama sellainen runo, joita ei Kapinaruno-illassa kuultu. Ihmisten kiinnostuksesta kapinarunoutta kohtaan kertoo se, että runoilta keräsi paikalle yli sata runouden ystävää.

Kapina ja viha

Kapina on käsitteenä hyvin monitulkintainen.

– Kapina on voimavara. Se voi olla tunnetta, tietoisuutta ja toimintaa. Näiden yhdistyessä kapinasta kehkeytyy ihmistä ja yhteiskuntaa vahvistava voima. Myönteisessä mielessä kapina on pitkäjänteistä, epäoikeudenmukaisuuksien poistamiseen tähtäävää toimintaa.

– Myös viha on ihmiselle luonnollinen ja myönteinen tunne silloin, kun se kytkeytyy tietoisuuteen. Tällöin viha ei syö ihmistä itseään, vaan se kohdistuu muun muassa epäoikeudenmukaisiin yhteiskunnallisiin rakenteisiin, jotka aiheuttavat epäkohtia. Jos viha velloo ihmisessä ainoastaan pelkkänä tunteena, niin se saattaa kohdistua epätarkoituksenmukaisella tavalla esimerkiksi tosiin ihmisiin tai yksittäisiin ilmiöihin. Tällöin viha alkaa syödä vihaajaa.

Kapinarunous

Historiallisesti kapinarunous on saanut polttoainetta mm. yhteiskunnallisesta epäoikeudenmukaisuudesta, sorrosta ja vapauden kaipuusta. Mitä kapinarunoudella nykyisin tarkoitetaan ja kuinka se tulee ymmärtää?

– Kirjassamme kapina ymmärretään hyvin laajassa ja laveassa merkityksessä. Syy siihen, että emme halunneet ryhtyä erikseen määrittelemään tai antamaan keruuseen osallistuneille kirjoittajille ohjeita ja määritelmiä kapinasta, oli se, että halusimme selvittää sitä, miten kapina runoilijoiden teksteissä ilmenee, eli miten he itse ymmärtävät kapinan.

– Pidän suomalaisen kapinarunouden isänä vuosien 1882 – 1928 välisenä aikana elänyttä Kössi Kaatraa. Luin hänen tuotantonsa kokonaan ennen kuin ryhdyimme valitsemaan tekstejä Kapinaruno -teokseen. Hain eräänlaista taustavoimaa toimitustyölleni Kaatran runoista. Kaatran lisäksi Suomesta löytyy muitakin loistavia kapinahenkisiä työläisrunoilijoita kuten esimerkiksi Arvo Turtiainen ja Katri Vala. En kuitenkaan lähtenyt metsästämään Suomen uutta Kaatraa, Turtiaista tai Valaa vaan halusimme tarjota lukijoille yleiskuvan siitä, mitä kapinarunous 2010-luvun Suomessa on ja mitä sillä on sanottavanaan.

Mitä kapinalla runoudessa ja kirjallisuudessa tarkoitetaan?

– Yhteiskunnallisuuden tulee olla teksteissä selkeästi esillä. Kapinakirjallisuudessa kritiikin tulee kohdistua niihin jotka alistavat ihmistä ja ihmisyyttä. Kapina on aina kehitystä eteenpäin vievää, eikä voida esimerkiksi puhua sellaisesta kapinasta, jossa kapinoitaisiin Sipilän hallituksen toteuttaman politiikan puolesta.

Kapinassa ja kapinarunossa on olennaista, että se suuntautuu itsestä ulospäin.

– Silloin kun ihmisen mieli suuntautuu ulospäin, niin samalla se rakentaa itseänsä. Ihminen on sosiaalinen ja yhteiskunnallinen olento, joka saa persoonallisuutensa ja yksilöllisyytensä itsensä ulkopuolelta, eli suhteessa muihin. Suuntautuminen ympäröivää yhteiskuntaa kohtaan on kapinarunoudessa välttämätöntä.

Kirjan sisällöstä

Millaista kapinarunous on nykyään kirjalliselta tyyliltään?

– Kapinaruno -teoksen tekstit ovat älykkäitä, oivaltavia, leikkisiä, osuvia ja sarkastisia. Niistä puuttuu tyystin omaa sisintä syövä viha. Runoissa esiintyy myös ns. tietoista vieraantumista. Vieraantumisilmiö on kapitalismissa todella voimakasta ja monet runoilijat ovat ymmärtäneet sen varsin osuvasti ja sarkastiseen sävyyn.

– Seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset ovat löytäneet tiensä 2010-luvun kapinarunouteen ja osa kirjoittajista on käsitellyt teksteissään omaa seksuaalisuuttaan ja yleisesti seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä, kuten esimerkiksi naiseutta. Esille nousevia teemoja ovat myös muun muassa eläkeläiskysymys ja köyhtyminen. Itselleni tuli yllätyksenä se, ettei rauhaa käsitteleviä runoja lähetetty lainkaan.

Teos on sisällöllisesti varsin monipuolinen.

– Teos ilmentää pienellä epävarmuuden kielellä halukkuutta löytää ihmisiä palveleva viesti, kapina. Kaikki runot eivät ole esteettisesti tai runousopillisesti valmiita, mutta ne ovat varsin mielenkiintoisia siksi, että ne kertovat lukijoille, mitä tämänhetkinen kapinarunous Suomessa on.

Kirjoittajien käsittelemät teemat nousevat omista elämänkokemuksista ja omasta elinpiiristä.

– Kapinaruno -teoksen kirjoittajista suurin osa on sosiaaliselta asemaltaan työväenluokkaista. Tämä kertoo osaltaan siitä, että kapinallista tekstiä syntyy työväenluokan keskuudessa huomattavasti luontevammin kuin kokoomuksen seurusteluhuoneessa.

Kirjoittajan luokka-asema ja suhde työväenliikkeeseen

Voiko yhteiskunnallisesti hyvässä asemassa oleva ja hyvin toimeentuleva mielestäsi kirjoittaa vakuuttavaa kapinahenkistä runoutta ja kirjallisuutta?

– Kyllä voi. Työväenliikkeestä löytyy historiallisia esimerkkejä siitä, että hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa olevat ovat kirjoittaneet yhteiskuntakriittisiä tekstejä ja kehittäneet kirjoituksillaan myös teoreettista puolta. Tärkeää on kuitenkin ymmärtää se, että he ovat olleet vuorovaikutteisessa suhteessa kohteeseensa, eli proletariaattiin. Näinhän oli esimerkiksi Karl Marxin kohdalla.

– Olisi äärimmäisen vaikea kuvitella tilannetta, että henkilö kykenisi kirjoittamaan yhteiskuntakriittisiä tekstejä ilman kosketuspintaa todellisuuteen ja sen epäkohtiin ainoastaan tutkijan kammiosta käsin. Jos yhteyttä työväenliikkeeseen ei ole, niin on kovin vaikea tehdä analyyseja, jotka auttaisivat sitä kamppailuissa tasa-arvoisemman yhteiskunnan puolesta

– Esimerkiksi runoilija Kössi Kaatralla oli vahva side työväenliikkeeseen jo oman ammattinsa takia. Hän oli lehtimies ja työskenteli työväenlehdessä toimittajana.

Millainen asema runoudella on mielestäsi ollut työväenliikkeen keskuudessa?

– Mielestäni runouden asemaa, merkitystä ja potentiaalia ei työväenliikkeen keskuudessa ole koskaan täysin ymmärretty, vaan se on aina tullut marginaalissa. Totuus on kuitenkin se, että 15 prosenttia suomalaisista kirjoittaa runoja jossakin vaiheessa elämää. Se on varsin suuri luku.

– Kapinaruno -kirjaa kootessani havaitsin, että runot huokuvat ihmisten kokemuksia, tuntemuksia ja toiveita tulevaisuuteen liittyen. Runot tavoittavat kielellisesti jotakin sellaista, mistä poliittisessa jargoniassa voidaan ainoastaan haaveilla. Tämä olisi tärkeätä ymmärtää myös poliitikkojen keskuudessa, joiden tulisi kuunnella kansaa huomattavasti nykyistä enemmän. Yksi keino tähän olisi se, että he lukisivat kansalaisten kirjoittamaa kapinarunoutta, joista kuuluu kansan ääni.

Kapinaruno -teoksesta tulossa toinen osa

Stadin työväenkirjallisuuspäivien yhteydessä järjestetään 4.11. toinen Kapinaruno-ilta.

– Minulla on sellainen kutina, että tänä vuonna meille lähetetään 50 prosenttia enemmän runoja kuin viime vuonna. En pane ollenkaan pahitteeksi sitä, mikäli osallistujamäärä kasvaa, koska Työväenliikkeen kapinarunoprojektin tavoitteena on kasvattaa ja laajentaa kapinarunouden kenttää.

Minkälaisista tekijöistä syntyy hyvä, koskettava ja iskevä kapinaruno?

– Sen pitää olla tiivis, iskevä, teräväsanainen, havahduttava, kriittinen ja yllätyksellinen, eikä huumoristakaan haittaa ole, Särkelä päättää.

Tiedonantaja 19.8.2016
MARKO NIEMI