KAPINARUNOJA KERÄTÄÄN JÄLLEEN

Lehdissä on ilmoituksia kapinarunojen keruusta. Työväenkirjaston ystävät ry:n järjestämä runojen keruu jatkuu syyskuun loppuun saakka. Kapinarunoilta järjestetään 3. marraskuuta osana Aatosta jaloa – Marraskuun valoa Stadin työväenkirjallisuuden päiviä.

Kapinarunoiluun osallistuu runoilijoita kaikista ikäryhmistä. Nuorin on ollut kuudentoista ikäinen, vanhimmat lienevät kahdeksankymmenen ikäisiä. Oheisessa kuvassa leike Eläkkeensaaja –lehden 4/2017 numerosta.

– ”Runojeni satiiris-ironinen kapina kohdistuu sellaisia bisneksiä ja trendejä vastaan, joiden näen riistävän ihmistä – yksityiselämää myöten – ja ympäristöä. Ne pyrkivät köyhdyttämään kulttuuria. Niistä hyötyjät ovat hyvin harvalukuisia ja merten takana”, kertoo kapinarunoilija Juhani Kellosalo alla olevassa AIKAMERKKI –lehden artikkelissa.

Kapinaa sanoilla

AIKAMERKKI –lehden toimitus · 12/06/2017

Kapinarunoja kootaan kolmas antologia. Runojen teema on tänä vuonna sata vuotta täyttävä Suomi.

Jussi Särkelä on tietokirjailija ja yksi Kapinarunotapahtuman perustajista.

– Ajatuksena on löytää itsenäisyyteen kansan tarpeita kuvaava näkökulma. Sellainen näkökulma, jota ei välttämättä valtaviestinnässä näy lainkaan, Hän sanoo.

Särkelä on Kapinarunon taiteellinen vastaava.

– Viime vuoden runoissa nousi esille ihmisten turhautuneisuus ja voimattomuus. Yhteiskunnan käytännöt koettiin niin vahvoina, että ei juuri löydetty keinoja sen korjaamiseksi, Särkelä sanoo.

Kapinarunoilta on osa Stadin työväenkirjallisuuden päiviä Aatosta jaloa – Marraskuun valoa. Kapinarunoraati valitsee lähetetyistä runoista 15–25 esitettäväksi Työväenliikkeen kirjastossa Kapinarunoillassa 3. marraskuuta 2017. Raadin muodostavat runoilija, Nihil Interit ry:n aktiivi, luovan kirjoittamisen opettaja Miia Toivio ja kirjallisuudentutkija, Pentti Saarikosken runoudesta väitellyt filosofian tohtori Riikka Ylitalo sekä tietokirjailija Jussi Särkelä.

– Uutuutena tulevassa Kapinarunoillassa on, että siellä esitetään keväällä toteutetun Laulu ottaa kantaa – työpajan lauluja, Särkelä sanoo.

Kantaaottavan laulun työpajan vetäjinä toimivat muusikko/sanoittaja Mikko Perkoila ja räppäri Mondi. Yhteistyötä viritellään nyt runon ja laulujen osalta. Laulu ottaa kantaa -hanke avasi vappuna Työväenlaulu.fi -portaalin.

IRVAILUA KAPULAKIELELLE

Juhani Kellosalo on julkaissut kahdeksan runokokoelmaa. Vuonna 1985 ilmestyi esikoisteos Kaikki palaa maan savuun. Hän on julkaissut myös kolme romaania ja esseekokoelman. Viime vuonna ilmestyi romaani Kaksi miljoonaa. Kellosalo on ammatiltaan lääkäri.

– Minulla oli pieni sarja julkaisemattomia poikkipuolisia runoja, joista kaksi lähetin. Minut kutsuttiin ensimmäiseen kapinarunoiltaan esittämään niistä toinen, Kellosalo sanoo.

Viime vuonna hän lähetti uuden tekstin. Runo on mukana Kapinaruno II -antologiassa.

– Runojeni satiiris-ironinen kapina kohdistuu sellaisia bisneksiä ja trendejä vastaan, joiden näen riistävän ihmistä – yksityiselämää myöten – ja ympäristöä. Ne pyrkivät köyhdyttämään kulttuuria. Niistä hyötyjät ovat hyvin harvalukuisia ja merten takana, Kellosalo sanoo.

Viime vuoden kapinarunossaan Kehityskeskustelu (luova luokka) Juhani Kellosalo irvailee sanojensa mukaan manipuloivaa, maanista, kapula- ja sekakielistä jargonia.

– Tämä ponnistaa muiden muassa aivotutkimuksen tulosten väärinkäsityksistä. Kielenkäyttö naamioi hyväksikäytön mahdollisuudeksi olla luova ja positiivinen ja toteuttaa itseään täysimääräisesti, Kellosalo sanoo.

KAPINAA SANAN VOIMALLA

Riitta Myöhänen kertoo kirjoittaneensa aina. Hän on ollut toimittajana sekä äidinkielen ja viestinnän opettajana. Hän on käynyt useita kirjoittajakursseja ja toimii kirjoittajayhdistyksessä.  Myöhäsen tekstejä on julkaistu antologioissa.

– Ajatus kapinarunorunosta herätti heti. Tehtävää voi käsitellä moni tavoin, mutta juuri nyt tällainen historiallis-yhteiskunnallinen näkökulma tuntui omimmalta, Riitta Myöhänen sanoo.

Myöhäsen runo Mihin kansaa tarvitaan julkaistaan myös Kapinaruno II:ssa. Hän luokittelee runonsa tyyliltään perinteiseksi ja viljelee sanaleikkejä. Hän tuntee myös historian omaksi alakseen ja se näkyy runossa.

– Nykyisin harrastetaan vähän tällaista runoutta, paitsi rock- ja rap-teksteinä. Kalevala, historian tapahtumat on omittu kansalliseksi omaisuudeksi aika yläluokkaisesti, kansaa arvostamatta, Riitta Myöhänen pohtii.

Myöhäsen mielestä teemoja voi olla monenlaisia, mutta käsittelyn näkökulma on alhaalta ylöspäin, pakosta vapauteen. Hän muistelee Jevgeni Jevtushenkon säkeitä Runo / ei ole rukous/ runo on sotaa.

– Ei rukouksessa mitään vikaa ole, mutta se ei aina riitä kirjoittamisen syyksi. Sotia voi jonkin puolesta. Sitä sotaa on käytävänä monilla rintamilla, monissa yhteyksissä – sanan voimalla. Rakkausrunokin voi samalla olla kapinaruno, Riitta Myöhänen sanoo.

Uusia kapinarunoja etsitään parhaillaan. Runoja voi lähettää 30. syyskuuta 2017 mennessä Kapinarunoraadille, mieluiten sähköisesti osoitteeseen matias.sarke@gmail.com. Printatut ja käsinkirjoitetut runot lähetetään osoitteeseen Työväenliikkeen kirjasto, Sörnäisten rantatie 25, 00500 Helsinki, kuoreen merkintä ”Kapinaruno”. Runojen pitää olla uusia. Lisätietoja ttp://www.tyovaenperinne.fi/ .

Kehityskeskustelu (luova luokka)

Julkaisija toimitus2 · 12/06/2017

Sä näet edessäs sun tien ja sun haasteet.
Ei vaikeuksia, ei ongelmia. Oikein!
Sä olet kehittänyt itseäs väsymättä, sun henkilökohtaisia ominaisuuksia.
Jess! Jess!
Mä coachaan sua, miten sä suoritat sun tekemistä.

Sä kehityt ja pääset siihen, että sun suorittimen teho ja nopeus on huima,
sun kiintolevy on timankirkas ja kova ja erittää dopamiinia
ja serotoniinia tai mitä vain tarvitaan, jess!
mikä saa aikaan sen, että 24/7 sä olet loputtoman muutosmyönteinen
ja positiivisimmista positiivisimmin positiivinen.
Sä paahdat, sä paahdat, sä olet hyytävästi liekeissä
24/7.

Sä luot tuotteita ja innovaatioita jotka hakkaa kilpailijat,
ne on käänteentekeviä,
ne on äärimmäisen edelläkäyviä,
ne on musertavan ylivoimaisia,
ne on megasuperfantastisia, ne on…
tässä loppuu sanat.
Sanalla sanoen,
sä olet äärimmäisen luova ja tehokas,
sä olet voittaja,
ja sut palkitaan ennennäkemättömillä tavoilla,
sanalla sanoen: sä menestyt, menestyt, menestyt.

Jess! Vain dollarilla vuodessa sä jatkat,
sä kehität sun henkilökohtaisia ominaisuuksia yhä pitemmälle,
forever and ever, ja sä pääset siihen,
että sä käännät minkä tahansa haasteen voitokses.
Ja sä nautit joka hetkestä.

Mä toistan: Sä käännät minkä tahansa haasteen voitokses.
– Kuolema? Vau, mikä haaste!
Tällä kohtaa sun polulla sun positiivisuus ja muutosmyönteisyys todella punnitaan.
Sun prosessori ja kovalevy!
Susta näyttää, että sä olet kanveesissa.
Mutta meidän henkilökohtaisilla ominaisuuksilla ei siellä kauaa viihdytä,
me ei voida olla down,
me janotaan voittoa.
Jess! Jess!
Mä coachaan sua, mä sparraan
miten sä suoritat sun tekemistä.
Sä selätät tämänkin haasteen,
sä jumppaat itses taas kuntoon ja menestykseen!
Ja nautit joka hetkestä!

Juhani Kellosalo

Mihin kansaa tarvitaan

Julkaisija toimitus2 · 12/06/2017

Kansaa tarvitaan
kun luodaan kansakunta

paavoja petun kiskontaan
jusseja kuokan varteen
dufvat siltaa puolustamaan

soi kannel kaikui kalevala
konserttisaleihin kirjankansiin
kansa saatiin mahtumaan

isänmaata äidinkieltä
aseita ja aapisia
marssilauluja virrenveisuuta
kutsuntoja kinkereitä
nälästä nälkään sodasta sotaan
kehityksen orjajoukot
rautateitä rakentaa
siitä saivat ratapenkkaan
osattomat oman maan

kansakunnalla isänmaalla
rajat railoina aukeaa
ristilippujen hulmutessa
aseet kädessä aseet vastassa
ei muuta kunniaa
ristien alle yhteen riviin
samaksi maaksi maatumaan

Kun yhden kerran kansa
erehtyy sijoiltaan
se lahdataan Tampereen katuojaan
suolataan sorakuopan seinämään
tuomitaan vankina nääntymään
yhdeksi kansaksi kääntymään.

Siitä se viimeisin voimin
hakkaa metsät paketoi pellot
työntyy tehtaisiin kansoittaa kadut
nai synnyttää ruokkii ja kasvattaa
siihen aikaan, se kansakunta.

Mutta kun kansa
on työnsä tehnyt
se muuttuu tarpeettomaksi

se panttaa lapsilisät ruokatiliä vastaan
rantautuu lahden taakse
maatuu mökkien nurkkiin
piileksii betonikennoissa
viedään siirtotyömaan parakkeihin
hiessä nälässä nääntymään.

Ja siinä on kansa nyt:
se pummaa tupakan
nojaa baaritiskiin

sammuu kadulle
hiipii leipäjonoon
räyhää soskussa
jos vielä jaksaa

ei osaa ei osallistu
ei kuole ajoissa
jää kulueränä kitumaan
eikä hyvinvoinnin resurssointi
koskaan osu
kansan kannalta oikeaan

mutta jos sen kädessä
viimeisin voimin
puukko heilahtaa
se perkele hetken ajaksi
huomataan.

Kun kansakunta on saatu
ei kansalle jää mitään
ei kansasta ole mihinkään

se rahvasta oli alkujaan
se rahvaaksi jälleen saneerataan.

Riitta Myöhänen