15. joulu, 2020

KAPINARUNOILIJAT VAIHTUIVAT NUOREMMIKSI

KAPINARUNOILIJAT VAIHTUIVAT NUOREMMIKSI

Teksti Risto Kolanen

Stadin työväenkirjallisuuspäivien VI Kapinarunoiltaan tuli ennätysmäärä, yli 200 runoa. Esitettyjä runoja raati valitsi 20, joista vajaa kymmenkunta kuultiin paikanpäällä, yksi videolta ja muut luettiin raadin toimesta.

Valitsijoita olivat raadin uusi puheenjohtaja, runoilija Pentti Saarikoskesta ja tuoreimpana Arvo Salosta kirjan tehnyt Riikka Ylitalo, Työväen akatemian opettaja, runoilija Miia Toivio ja runoilija Sanni Purhonen.

xxx

Kokonaisuutena nyt valittujen joukko oli silmiinpistävän nuori. Uusia kasvoja oli paljon eli kysyntää tapahtumalle on paljon. Moni on varmaan harjaantunut Open Mic – runoilloissa baareissa ja ravintoloissa.

Aeeda Ahmadi, koululainen Herttoniemestä, luki omakohtaisen ensirunonsa ”Maailmalainen tyttö” vastauksena kliseiselle vakiopuheelle ”maahanmuuttajista”: – Afganistanilainen tyttö, kuulin, kun mämmiä mullaksi luulin. / Suomalainen tyttö, sanoin ja katseet itseeni kannoin./ Mitä minä sille voin, että nimeni Malalai on. Mitä sille voin, että tuoksuni masalainen on. / Tarvitsin vain ruokarahaa mutten saanut aspapaikkaa. Kysyin, miksi sitten hän. Vailla vastausta jäin. / Minäkin olen pallon kansalainen, vaikka syrjinnästä riippuvainen. / Mitä väliä sillä on, mistä äitini kotoisin on. / Olenhan maailmalainen tyttö.

xxx

Heikki Niska oli harvoja aiemmin osallistuneilta. Väkevä aateruno ”Kyynelkalliolla” kertoo proosallisesti historiassa ja nykyhetkessä tapahtuneita ihmisten vainoamisia Natsi-Saksassa, sodissa, Irakissa, Afganistanissa, Tsetsenissa.

Toisto alleviivaa: – Afganistanissa olin kunniamurhan uhri, kun häpäisin suvun, / mutta minä taistelen, me taistelemme / mutta minä taistelen, me taistelemme / aina auringon loppuun! / aina auringon loppuun!

Soile Näpin mainion huumorintajuinen ”Lähestymiskielto” kertoo elämästämme karanteenissa:

– Ohita naapuri rappukäytävässä / hiha seinää viistäen / käännä pää, katso pois, / katso seinää / Älä nyt ainakaan hengitä sitä kohti / Puhelin soi, se on aina myyjä / Pannaanko kanavapaketit kuntoon? / Tuplataanko netin nopeus?

Mirjami Rautio luki ajatuksella ulkoa rauhallisesti pitkän ilmastotietoisen runonsa ”Jäätikön alla palava turve”:

– Olen tämän ekosysteemin pahin vihollinen / se on sietämätön totuus / En saa unta / en pysty nukkumaan / ruumiini on muuttunut / palavaksi hiilikaivokseksi. / Olen luolasto täynnä savua / ja tulta. / Ja räjähdykset sortavat solukäytäviäni.

Hienovaraisen ironinen oli myös Samuli Lahtisen ”Kaukainen kiitos” -proosaruno eritasoisista maailmantapahtumista. Kapinarunot ilmestyvät aina myös kirjana seuraavan vuonna. Mukaan mahtuu esitettyjä useampi runo.

Järjestäjä on Työväenkirjaston ystävät ry.