Blogi

15. syys, 2016

Runo sopii kapinan välineeksi

Julkaisija TSL / AIKAMERKKI · 15/09/2016

Runon kirjoittaminen on hyvä kanava purkaa viha muutokseksi. Tätä mieltä on Kapinarunoillan isä Jussi Särkelä.

Mielenterveysalalla pitkään työskennellyt Jussi Särkelä on huolissaan ihmisistä, jotka kanavoivat vihansa sosiaaliseen mediaan.

– Huuto, karjunta ja viha syövät ihmistä sisältäpäin, Särkelä sanoo.

Vihaa on opittava säätelemään. Sille täytyy löytää sopivia kanavia. Hän uskoo, että viha on kanavoitavissa muutokseksi.

Jussi Särkelä on aktiivinen bloggaaja. Hän on aina kirjoittanut. Parhaillaan hän odottaa kirjapainosta Arjen ooppera -kirjaansa, jossa käsitellään muun muassa kirjailija Jack Londonia ja työmies Veikko Niemistöä.

Runo on Särkelästä hienostunut kanava purkaa aggressiot muutokseksi. Hän mainitsee esimerkkinä vankilarunot. Suljetussa tilassa vanki purkaa patoutuneet tunteensa runoiksi. Kapinarunoilla onkin Suomessa pitkä perinne.

– Runossa sanottava on kiteytettävä lyhyesti ja esteettisesti korkeatasoisesti. Runoja kirjoittaessa kehittää samalla omaa psyykettään, Särkelä arvioi.

Vihan vastapainoksi hän nostaa rakkauden. Molemmat ovat luonnollisia tunteita. Rakkauskin tunteena muuttuu ja arkipäiväistyy alkuroihun jälkeen.

TOISEN KERRAN KAPINAA PAPERILLE

Jussi Särkelä esitti ajatuksen kapinarunoillasta Työväenliikkeen kirjaston pitkäaikaiselle johtajalle Kirsti Lumialalle, joka heti innostui teemasta. Aluksi Särkelä epäröi kapina-sanan käyttämistä.

Kirsti ja kirjaston ystävien puheenjohtaja Pentti Arajärvi vakuuttivat, että kapinaruno on toimiva, Särkelä kertoo.

Ensimmäinen kapinarunotilaisuus järjestettiin viime vuonna. Viisikymmentä runoilijaa lähetti satakymmenen runoa. Antologia julkistettiin tänä kesänä Valkeakoskella Työväen Musiikkitapahtuman yhteydessä.

Parhaillaan runokilpailun jury odottelee uusia runoja, joita voi lähettää syyskuun loppuun 2016 saakka. Seuraava kapinarunoilta järjestetään Stadin työväenkirjallisuuspäivien aikana marraskuun alussa. Sinne kutsutaan runoja lähettäneitä lukemaan oman runonsa.

RUNO ON JÄSENTÄMISTÄ

Mistä tämän päivän kapinaruno kertoo? Järjestäjien määritelmän mukaan runo voi kapinoida miestä, naista, omistajia tai poliitikkoja vastaan. Myös elämän näköalattomuus tai pessimismi voi olla aiheena.

Runon tyylillä ei ole väliä. Se voi olla perinteinen yleisen käsityksen mukaisesti, mutta se voi olla myös vaikka räppi.

– Runojen kirjoittaminen on parhaimmillaan jäsentämistä, Särkelä sanoo.

Jäsentämisellä hän tarkoittaa kirjoittajan oman elämän palasten yhteensovittamista tai yhteiskunnallisten ilmiöiden hahmottamista.

Marraskuun kapinarunoiltaan Jussi Särkelä odottaa tekstejä sellaisiltakin kirjoittajilta, jotka eivät ole aiemmin ajatelleet kapinoivansa. Runolla voi kapinoida.

Teksti: Merja Leskinen
Kuva: Riitta Särkelä

 

6. syys, 2016

Kapinaruno I -kirja tilattavissa osoitteessa, kirsti.lumiala@gmail.com tai suoraan Työväenliikkeen kirjastosta Sörnäisistä.

6. syys, 2016

Kapinan tarkoitus, ikävän karkoitus?

6.9.2016 Artikkelit / http://www.vasenkaista.fi/2016/09/kapinan-tarkoitus-ikavan-karkoitus/

Teksti: ANNE SOIMAJÄRVI, kuvat: ARTO LEINO

Kuvassa vasemmalta Anne Nyman, Anne Soimajärvi ja Anna-Hintikka

Suomirockin legenda Eppu Normaali runoili  vuonna 1979 kappaleessaan Pidetään ikävää:

“Suomalaiset ovat hyvin harrasta kansaa
Ne kirkonmenot aina aikaan saa
Oli seurat, sirkus taikka huumoria hurttia
On naamat kuin ois syöty yoghurttia.“

Kansalla lienee nykyään tilaus mielennostatukseen. Keskellä jatkuvaa negatiivisten uutisten virtaa tarvitaan vastapainoksi voimaannuttavaa toimintaa ja positiivisia irtiottoja.

Laman lamaannuttava vaikutus ajaa helposti suohon. Kun pää painuu alas, on vaikea kohta edes jaksaa havaita, mitä ympärillä tapahtuu. Muun muassa siksi osa kansasta vaelsi lauantaina pääkaupunkiin halki maan.

Kaksi kapinaa

Joukkovoima-kansanliikkeen mielenosoituksen Rautatientorin puheet aloittaneen Jussi Särkelän analyysin mukaan yhteiskunnassamme on käynnissä kaksi kapinaa: yhtäällä hallituksen kapina hyvinvointivaltiota ja ihmistä vastaan, toisaalla suuremman joukon, Suomen kansan enemmistön, kapina hallituksen harjoittamaa kurjistavaa politiikkaa vastaan.

Ensimmäinen kapina saa aikaan toisen. Kun kansalaisilta viedään oikeudet opiskeluun, työntekoon ja turvalliseen elämään, ei jää muuta mahdollisuutta kuin nousta ylös kertomaan, ettei näin voi edetä.

Särkelä muistuttaa historiallisesta aspektista – rakentavat, uutta luomaan pyrkivät voimat vievät lopulta voiton. Kansalaisten kapinalla on eheyttävä vaikutus sekä yksittäiseen ihmiseen että joukkoihin.

Joukkovoiman kolmas maanlaajuinen mielenosoitus viime lauantaina oli aiempaa enemmän puurtajien juhlaa. Kun joukko oli aikaisempiin mielenilmauksiin verraten pienempi, alle 5000 henkeä (elokuussa 2015 12000), paikalle ehtivät he, jotka olivat paikalla jälleen eli joilla oli kokemusta kansanliikkeen taipaleelta.

Mukana oli silti myös uusia aktiiveja. Tunnelmaa ei marssin alkuvaiheilla alkanut sadekaan latistanut, joskin kulkue  hieman supistui sään mukaisen asustuksen puuttumisen vuoksi. Ne, jotka päättivät joukossa jatkaa, eivät sään armoilla oloa koe sen kummemmaksi kuin hallituksen armoilla oloa, päinvastoin.

Kokoontuessaan Rautatientorille ihmiset etsivät aiemmissa tapahtumissa kohtaamiaan ystäviä, eri paikkakuntien tuttavia, verkosta tuttuja kasvoja ja tyystin uusia juttukumppaneita. Puheita kuunneltiin ja saatiin niistä voimaa, ajatuksia jaettiin keskustellen. Yhteinen asia yhdistää ja luo turvaa. Monelle mielenosoitus on pidemmän ajan kohokohta – paikka, jossa voi puhua, kuulla ja olla osa jotakin merkittävää. Vaikka asia, jonka vuoksi oltiin liikkeellä, on vakava, ilmeet eivät olleet pelkästään sitä. Ei, koska yhdessä jakaen saa voimaa ja intoa.

Kapinarunoudesta puhuneen Särkelän mukaan vastarinnan tunteen, tietoisuuden ja toiminnan yhdistyessä kapina vahvistaa. Tietoisen suunnan myötä päästään päämäärään, kohti yhteisvastuun ja yhteishengen yhteiskuntaa. Yhdessä toimien kapina on positiivisesti muuttava voima.

Minulla ei ole muuta kieltä
kuin runous
lyriikan kieli
vastavoimana aikamme kivikielelle
kuvattomalle maisemalle
jossa lintukin lentää kaavan mukaan.

Nokastaan on kadonnut lehvä
hengen symboli.

Siivissä painavat
tulosten taakat.

Minulla on runo
valon kielellä kirjoitettu
on elinvoima
ja sana.

(Sinikka Haapanen)

Mitä yhteisvastuu tarkoittaa?

Joukkovoima-liikkeen ihmisille yhteisvastuun ja solidaarisuuden käsitteet ovat tuttuja, jokapäiväisiä, elämässä todeksi tulevia asioita. Mielenosoitukseen ei lähdetä oman itsen tai perheen vuoksi vaan jokaisen kansalaisen takia, poislukien ne, joiden puolesta ei tarvitse ääntä pitää – ne, joilla ilman aktiivisuutta on jo elämään tarvittavat resurssit hallussa nyt ja huomenna.

Hallitus ja sitä lähellä olevat tahot tuntuvat unohtaneen tyystin yhteisvastuun, solidaarisuuden ja yhteishengen määritelmät* ja tarkoituksen niiden takana. Hallitus ottaa ja antaa. Saajina ovat poikkeuksetta ne, joilla on jo ennalta paljon ja leikkausten kohteina ne, joilla ei ole juuri mitään. Kannanotoissaan hallitus syyllistää kansalaisiaan ja luo vastakkainasettelua eri kansanryhmien välille. Tämän kaltaisen toiminnan joukkovoimalainen kokee vääryytenä kansaa vastaan. Marssilla näkyi monia kylttejä, joiden sanoma oli pettymys maan hallitusta kohtaan.

Yhteinen pyrkimys

Mielenosoituksessa "kaupantäti" ei ole paikalla, jotta saisi pitää sunnuntailisänsä – hän on paikalla, jotta jokainen kanssakulkija säilyttäisi mahdollisuudet ihmisarvoiseen elämään, opiskeluun, ruokaan, asumiseen, liikkumiseen, lääkkeiden ostoon ynnä muihin arkisen elon tarpeisiin niin, ettei mistään välttämättömyyksistä tarvitsisi enää enempää tinkiä. Kukaan joukossa ei kysele toisen motiiveja, koska ei tarvitse, ne tiedetään kyllä.

Minä olen joukkovoima, sinä olet joukkovoima, me olemme joukkovoima. Yhdessä olemme enemmän kuin yksin. Siksi he olivat paikalla.

Joukkovoima-kansanliike kutsuu jatkossakin leikkauksien kohteiksi joutuneita mukaan keskusteluun ja toimintaan. Liikkeen mukaan vastakkainasettelun on loputtava. Päämääränä on yhteiskunta, jossa pidetään kaikista huolta. Yhdenvertaista ja kestävää tulevaisuutta ei liikkeen mukaan rakenneta lyhytnäköisillä hätäratkaisuilla.

Se, että hallitus on jo tehnyt päätöksiä ja pannut niitä täytäntöön, ei tarkoita, että Joukkovoiman aika olisi ohi, että se olisi hävinnyt. Työtä oikeudenmukaisemman yhteiskunnan eteen täytyy jatkaa, samoin kuin hallitus jatkaa omia linjauksiaan, jotka ovat kaukana siitä, mitä kansalaiset tarvitsevat. Hallitus tekee koko ajan uusia aluevaltauksia ja päätöksiä ja pyörtää entisiä. Vaikea on löytää punaista lankaa, ellei sellaisena pidä ainoastaan pienituloisilta ottamista. Samaan aikaan varoja riittää kuitenkin muualle.

Joukkovoima on kansanliike, joka pyrkii aktiivisesti keskustelemalla, mieltä osoittamalla, tapahtumia järjestämällä, sekä vetoomuksia, kirjeitä, blogeja, sähköposteja kirjoittamalla ja jakamalla tuomaan kaikkien tietoisuuteen sen, että hallituksen politiikalla on vaihtoehtoja ja yhdessä toimien laivan suunnan voi kääntää. Sen vähin aikaansaannos ei liene se, että ihmisillä on paikka, missä puhua hartioita painavista huolista, joita nykypolitiikka aiheuttaa.

Yhteisöllisyyttä kaivataan ja tänään sitä voi löytää myös kansanliikkeestä, jolla on vilkas keskustelupalsta yötä päivää auki internetissä. Joukkovoiman alueelliset alaryhmät järjestävät kokoontumisia ja toimintaa suurten mielenosoitusten välissä. Kokoontumisiin ja palavereihin on tervetullut kuka vain, jota nämä asiat kiinnostavat. Kun tähän joukkoon astuu, ei ole maan matonen, huonompi, tyhmä tai kurja, vaan aiheen aito ja paras asiantuntija heti ensi hetkestä alkaen.

Mielenosoittajien seassa kulkiessa kuuli pohdintoja siitä, kuinka mukaan saataisiin enemmän väkeä. Kuinka rohkaista ja innostaa toisia? "Täytyy pitää meteliä, ääntä! Täytyy tulla maan kolosta pois, muidenkin."

Jokin pitää kansan maassa, hiljaisena. Kahlittuna nykyiseen. Pelkoko? Työpaikasta, naapurin ajatuksista, siitä, ettei itsellä ole, mitä antaa. Median ylläpitämä kuva siitä, että maassa ei enää ole varaa turvata ihmisten perustoimeentuloa eikä kohta maksaa kenellekään palkkaakaan tehdystä työstä on julmaa propagandaa.

Pelko on turha, sanoo joukkovoimalainen. Jokainen pystyy olemaan oma itsensä ja muuta ei tarvita.

Marssijan suussa "Joukko on voimaa". Jokainen yksittäinen aktiivi on voima, joka tullessaan toisten voimien yhteyteen saa ajan kuluessa, joukon kasvaessa, aikaan hyökyaallon, jota ei mikään muuri pitele

Vapise, hallitus, vapise Elinkeinoelämän keskusliitto. Joukkovoima on täällä, Joukkovoima tulee ja jyrää.

Kerta kerran jälkeen nousee joukosta huuto "Soini, Orpo, Sipilä, emme alistu ikinä!" Nimet vaihtuvat, joukon yksittäiset osallistujat vaihtuvat, mutta marssijoita riittää.

 

* Kielitoimiston sanakirjan mukaan yhteisvastuu on yhtä kuin  yhteinen vastuu, yhdessä vastaaminen. Esimerkkeinä Vanhempien yhteisvastuu lasten kasvatuksesta. Usean velallisen yhteisvastuu saamisen suorituksesta.

 

Wikipedian mukaan Solidaarisuus (lat. in solidum) tarkoittaa yhteisvastuullisuutta, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja myötämielisyyttä kanssaihmisiä kohtaan. Käsite ei rajoitu ainoastaan toistensa lähellä oleviin ihmisiin, vaan sillä voidaan tarkoittaa jopa maailmanlaajuista kunnioitusta toisia ihmisiä kohtaan.

Yhteishengellä tarkoitetaan Sivistyssanakirjan mukaan yhteenkuuluvuutta, yhteistyötä ylläpitävää henkeä. esimerkiksi Seurassa vallitseva lämmin yhteishenki. Yhteishengen puuttuminen työpaikalta.

Yhteiskunta taas on kansa, tai muu sellainen ihmisyhteisö, sosiaalisena, (valtioksi, kunniksi ym.) järjestyneenä kokonaisuutena.

 

31. elo, 2016

Vieläkö Suomessa kapinoidaan?

KANSAN UUTISET / UP/Mika Peltonen 31.8.2016 8.48

Viikon kysymys

Kapinarunoudella on Suomessa pitkät perinteet. Suomalaisen kapinarunouden alku ajoittuu 1800- ja 1900-lukujen taitteeseen.

Syyskuussa järjestettävässä kapinarunokilpailussa etsitään uusia kapinarunoja. Runokeräyksen järjestää Työväenliikkeen kirjaston ystävien yhdistys. Työväen perinneyhdistyksen raati valitsee osan runoista esitettäväksi Stadin kirjallisuuspäivillä.

Vieläkö Suomessa pitäisi kapinoida, kapinarunokeräysidean isä, tietokirjailija Jussi Särkelä?

– Kapina on aina olemassa. Etenkin nyt pitää kapinoida, mutta kapina pitää ymmärtää oikein.

– Kun ihminen kapinoi oikein, se on johdonmukaista toimintaa yhteiskunnan muuttamiseksi yhdessä toisten kanssa.

Kapinoidaanko meillä tänä päivänä?
– Kyllä. Tällä hetkellä kapinoidaan erityisesti porvarihallitusta vastaan. Hallituksen toiminta nostaa protesti- ja kapinamielialaa.

Kuka Suomessa kapinoi?
– Köyhä kansa.

Ketkä Suomessa ovat niin köyhiä, että köyhyys johtaa kapinaan?

– Se osa kansasta, jolla ei ole töitä ja jolla on heikko toimeentulo. Siihen kuuluu lähes miljoona ihmistä.

Onko kapinaa nähtävissä muualla?

– Onhan meillä se toinen mokoma. Lähes puoli miljoonaa ihmistä on lähellä köyhyysrajaa. Sisäinen hiljainen kapina on käynnissä niiden ihmisten sisällä, jotka pelkäävät työpaikkansa ja toimeentulonsa puolesta.

Mistä nykyinen suomalainen kapinahenki johtuu?

– Tässä yhteiskunnassa on älyttömän paljon sosioekonomista turvattomuutta. Sieltä nousee se pieni kapina. Toivottavasti se ei muutu suureksi.

Mitä on liian suuri kapinahenki?

– Pahimmillaan kapina syö itsensä. Kapinarunoprojektin tarkoitus on eheyttää kapina toimimaan oikein.

Onko runo kapinan kieli?

– Runo on erinomainen kapinan kieli, koska se on ytimekäs. Runo tirskuu ja kihisee kapinaa. Pidän suomalaisen kapinarunouden isänä vuosina 1882 – 1928 elänyttä Kössi Kaatraa.

– Luin hänen tuotantonsa kokonaan ennen kuin ryhdyimme valitsemaan tekstejä viime vuoden Kapinaruno -teokseen.

21. elo, 2016

RUNO TIRSKUU JA KIHISEE KAPINAA

Työväenkirjaston ystävät ry:n toimesta ilmestyi hiljattain Kapinaruno 1 -niminen teos. Teoksen on toimittanut Jussi Särkelä. Kapinarunoudella on Suomessa pitkät perinteet ja suomalaisen kapinarunouden alku voidaan historiallisesti ajoittaa 1800- ja 1900-lukujen taitteeseen. Seuraavassa Särkelä kertoo näkemyksiään tuoreeseen teokseen sekä yleisesti kapinarunouteen sen historiaan ja nykytilanteeseen liittyen.

Kuinka kaikki alkoi?

Työväenkirjaston ystävät ry käynnisti viime vuonna kapinarunojen keruun, jonka innoittamana kynään tarttui noin 50 runoilijaa, joista lähes kolmenkymmentä sai ikuistettua oman runonsa Kapinaruno -kokoelman ensimmäisen osaan.

– Idea kapinarunoista lähti aikanaan liikkeelle ideastani, jonka esitin Työväenkirjaston ystäville. Kirjan lähtökohtana oli se, että halusimme selvittää, minkälaista kapinarunoutta tämä päivä tuottaa.

– Pohdimme alussa myös sitä, onko kapina käsitteenä liian rankka. Kapina tuntui kuitenkin oikealta ja luontevalta tavalta lähestyä aihetta. Määrittelimme kapinan siten, että se voi olla oikeastaan mitä tahansa, pois lukien sotamyönteiset ja rasistiset runot.

– Keruukohde oli varsin poikkeuksellinen siinä mielessä, että halusimme nimenomaan koota kapinaa kansien väliin. Kapinassa ei kuitenkaan ole mitään ihmeellistä. Yhteiskunnan muutos ja kehitys edellyttävät liikettä. Liikettä saavat puolestaan aikaiseksi erimielisyys ja kapina, silloin kun kapina ymmärretään oikein.

Työväenliikkeen kirjastossa järjestettiin viime marraskuussa – osana Stadin työväenkirjallisuuspäivien ohjelmaa – Kapinaruno-ilta, jossa lähes jokainen kokoelmaan valittu runoilija oli lausumassa yleisölle teokseen päätynyttä runoaan.

– Olemme koonneet kirjaan kaikki illan aikana lausutut runot ja tämän lisäksi siinä on muutama sellainen runo, joita ei Kapinaruno-illassa kuultu. Ihmisten kiinnostuksesta kapinarunoutta kohtaan kertoo se, että runoilta keräsi paikalle yli sata runouden ystävää.

Kapina ja viha

Kapina on käsitteenä hyvin monitulkintainen.

– Kapina on voimavara. Se voi olla tunnetta, tietoisuutta ja toimintaa. Näiden yhdistyessä kapinasta kehkeytyy ihmistä ja yhteiskuntaa vahvistava voima. Myönteisessä mielessä kapina on pitkäjänteistä, epäoikeudenmukaisuuksien poistamiseen tähtäävää toimintaa.

– Myös viha on ihmiselle luonnollinen ja myönteinen tunne silloin, kun se kytkeytyy tietoisuuteen. Tällöin viha ei syö ihmistä itseään, vaan se kohdistuu muun muassa epäoikeudenmukaisiin yhteiskunnallisiin rakenteisiin, jotka aiheuttavat epäkohtia. Jos viha velloo ihmisessä ainoastaan pelkkänä tunteena, niin se saattaa kohdistua epätarkoituksenmukaisella tavalla esimerkiksi tosiin ihmisiin tai yksittäisiin ilmiöihin. Tällöin viha alkaa syödä vihaajaa.

Kapinarunous

Historiallisesti kapinarunous on saanut polttoainetta mm. yhteiskunnallisesta epäoikeudenmukaisuudesta, sorrosta ja vapauden kaipuusta. Mitä kapinarunoudella nykyisin tarkoitetaan ja kuinka se tulee ymmärtää?

– Kirjassamme kapina ymmärretään hyvin laajassa ja laveassa merkityksessä. Syy siihen, että emme halunneet ryhtyä erikseen määrittelemään tai antamaan keruuseen osallistuneille kirjoittajille ohjeita ja määritelmiä kapinasta, oli se, että halusimme selvittää sitä, miten kapina runoilijoiden teksteissä ilmenee, eli miten he itse ymmärtävät kapinan.

– Pidän suomalaisen kapinarunouden isänä vuosien 1882 – 1928 välisenä aikana elänyttä Kössi Kaatraa. Luin hänen tuotantonsa kokonaan ennen kuin ryhdyimme valitsemaan tekstejä Kapinaruno -teokseen. Hain eräänlaista taustavoimaa toimitustyölleni Kaatran runoista. Kaatran lisäksi Suomesta löytyy muitakin loistavia kapinahenkisiä työläisrunoilijoita kuten esimerkiksi Arvo Turtiainen ja Katri Vala. En kuitenkaan lähtenyt metsästämään Suomen uutta Kaatraa, Turtiaista tai Valaa vaan halusimme tarjota lukijoille yleiskuvan siitä, mitä kapinarunous 2010-luvun Suomessa on ja mitä sillä on sanottavanaan.

Mitä kapinalla runoudessa ja kirjallisuudessa tarkoitetaan?

– Yhteiskunnallisuuden tulee olla teksteissä selkeästi esillä. Kapinakirjallisuudessa kritiikin tulee kohdistua niihin jotka alistavat ihmistä ja ihmisyyttä. Kapina on aina kehitystä eteenpäin vievää, eikä voida esimerkiksi puhua sellaisesta kapinasta, jossa kapinoitaisiin Sipilän hallituksen toteuttaman politiikan puolesta.

Kapinassa ja kapinarunossa on olennaista, että se suuntautuu itsestä ulospäin.

– Silloin kun ihmisen mieli suuntautuu ulospäin, niin samalla se rakentaa itseänsä. Ihminen on sosiaalinen ja yhteiskunnallinen olento, joka saa persoonallisuutensa ja yksilöllisyytensä itsensä ulkopuolelta, eli suhteessa muihin. Suuntautuminen ympäröivää yhteiskuntaa kohtaan on kapinarunoudessa välttämätöntä.

Kirjan sisällöstä

Millaista kapinarunous on nykyään kirjalliselta tyyliltään?

– Kapinaruno -teoksen tekstit ovat älykkäitä, oivaltavia, leikkisiä, osuvia ja sarkastisia. Niistä puuttuu tyystin omaa sisintä syövä viha. Runoissa esiintyy myös ns. tietoista vieraantumista. Vieraantumisilmiö on kapitalismissa todella voimakasta ja monet runoilijat ovat ymmärtäneet sen varsin osuvasti ja sarkastiseen sävyyn.

– Seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset ovat löytäneet tiensä 2010-luvun kapinarunouteen ja osa kirjoittajista on käsitellyt teksteissään omaa seksuaalisuuttaan ja yleisesti seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä, kuten esimerkiksi naiseutta. Esille nousevia teemoja ovat myös muun muassa eläkeläiskysymys ja köyhtyminen. Itselleni tuli yllätyksenä se, ettei rauhaa käsitteleviä runoja lähetetty lainkaan.

Teos on sisällöllisesti varsin monipuolinen.

– Teos ilmentää pienellä epävarmuuden kielellä halukkuutta löytää ihmisiä palveleva viesti, kapina. Kaikki runot eivät ole esteettisesti tai runousopillisesti valmiita, mutta ne ovat varsin mielenkiintoisia siksi, että ne kertovat lukijoille, mitä tämänhetkinen kapinarunous Suomessa on.

Kirjoittajien käsittelemät teemat nousevat omista elämänkokemuksista ja omasta elinpiiristä.

– Kapinaruno -teoksen kirjoittajista suurin osa on sosiaaliselta asemaltaan työväenluokkaista. Tämä kertoo osaltaan siitä, että kapinallista tekstiä syntyy työväenluokan keskuudessa huomattavasti luontevammin kuin kokoomuksen seurusteluhuoneessa.

Kirjoittajan luokka-asema ja suhde työväenliikkeeseen

Voiko yhteiskunnallisesti hyvässä asemassa oleva ja hyvin toimeentuleva mielestäsi kirjoittaa vakuuttavaa kapinahenkistä runoutta ja kirjallisuutta?

– Kyllä voi. Työväenliikkeestä löytyy historiallisia esimerkkejä siitä, että hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa olevat ovat kirjoittaneet yhteiskuntakriittisiä tekstejä ja kehittäneet kirjoituksillaan myös teoreettista puolta. Tärkeää on kuitenkin ymmärtää se, että he ovat olleet vuorovaikutteisessa suhteessa kohteeseensa, eli proletariaattiin. Näinhän oli esimerkiksi Karl Marxin kohdalla.

– Olisi äärimmäisen vaikea kuvitella tilannetta, että henkilö kykenisi kirjoittamaan yhteiskuntakriittisiä tekstejä ilman kosketuspintaa todellisuuteen ja sen epäkohtiin ainoastaan tutkijan kammiosta käsin. Jos yhteyttä työväenliikkeeseen ei ole, niin on kovin vaikea tehdä analyyseja, jotka auttaisivat sitä kamppailuissa tasa-arvoisemman yhteiskunnan puolesta

– Esimerkiksi runoilija Kössi Kaatralla oli vahva side työväenliikkeeseen jo oman ammattinsa takia. Hän oli lehtimies ja työskenteli työväenlehdessä toimittajana.

Millainen asema runoudella on mielestäsi ollut työväenliikkeen keskuudessa?

– Mielestäni runouden asemaa, merkitystä ja potentiaalia ei työväenliikkeen keskuudessa ole koskaan täysin ymmärretty, vaan se on aina tullut marginaalissa. Totuus on kuitenkin se, että 15 prosenttia suomalaisista kirjoittaa runoja jossakin vaiheessa elämää. Se on varsin suuri luku.

– Kapinaruno -kirjaa kootessani havaitsin, että runot huokuvat ihmisten kokemuksia, tuntemuksia ja toiveita tulevaisuuteen liittyen. Runot tavoittavat kielellisesti jotakin sellaista, mistä poliittisessa jargoniassa voidaan ainoastaan haaveilla. Tämä olisi tärkeätä ymmärtää myös poliitikkojen keskuudessa, joiden tulisi kuunnella kansaa huomattavasti nykyistä enemmän. Yksi keino tähän olisi se, että he lukisivat kansalaisten kirjoittamaa kapinarunoutta, joista kuuluu kansan ääni.

Kapinaruno -teoksesta tulossa toinen osa

Stadin työväenkirjallisuuspäivien yhteydessä järjestetään 4.11. toinen Kapinaruno-ilta.

– Minulla on sellainen kutina, että tänä vuonna meille lähetetään 50 prosenttia enemmän runoja kuin viime vuonna. En pane ollenkaan pahitteeksi sitä, mikäli osallistujamäärä kasvaa, koska Työväenliikkeen kapinarunoprojektin tavoitteena on kasvattaa ja laajentaa kapinarunouden kenttää.

Minkälaisista tekijöistä syntyy hyvä, koskettava ja iskevä kapinaruno?

– Sen pitää olla tiivis, iskevä, teräväsanainen, havahduttava, kriittinen ja yllätyksellinen, eikä huumoristakaan haittaa ole, Särkelä päättää.

Tiedonantaja 19.8.2016
MARKO NIEMI