6. helmi, 2021

IHMISARVOISTA VANHUSTENHUOLTOA

Vanhuus ei ole diagnoosi saati sairaus. Vain alle viisi prosenttia ihmistä joutuu elämänsä loppuvaiheessa asumaan hoito- ja hoivakodeissa. Aivan valtaosa meistä kuolee kotona tai viimetingassa sairaalaan vietynä.

Vanhuus on yksi ihmisen elämänvaiheista. Vanhuus poikkeaa kaikista muista elämänvaiheista siinä, että vanhuksella on kokemusta lapsuudesta, nuoruudesta, varhaisesta aikuisuudesta, aikuisuudesta ja ikääntyneenä työssäolosta. Vanhukset siis ovat kokeneet kaikki elämänvaiheet. Tästä syntyy vanhusviisaus.

Tutkimusten mukaan ihmiset kokevat olevansa vanhuksia keskimäärin 74 vuoden iässä. Siinä vaiheessa alkaa monille tulla särkyjä ja kolotuksia sekä lääkitystä vaativia pitkäaikaissairauksia. Ne vähentävät toimintakykyä, mutta eivät sitä vie.

Kolotukset tuovat mieleen tulevan. Kun vanhusten hoito sairaaloissa, vanhustentaloissa ja hoivakodeissa on huonoa, se pelottaa jokaista ikääntynyttä. Mielenrauha rikkoutuu, kun ei tiedä kohtaloaan, sitä, millaista hoitoa saa, jos sitä joskus tarvitsee.

Laitoshoito kokonaisuudessaan on resursoitava niin, että jokainen vanhus voi kokea elämänsä viimeisinä vuosina ihmisarvoansa kunnioitettavan.

Kotihoito ja kotisairaanhoito

Enemmistö hoitoa tarvitsevista vanhuksista asuu kotona. Kotihoidon henkilökunta on mitoitettava niin, että hoitajan ja vanhuksen vuorovaikutus voi perustua empatialle. Siihen kuuluu kupponen kahvia ja päivän mietteiden vaihtamista.

Vantaalla on aloitettu kotisairaanhoito. Tulokset ovat kiitettäviä. Kotisairaanhoitoon tulee saada riittävästi lääkäreitä, terveydenhoitajia, sairaanhoitajia, fysioterapeutteja sekä muuta henkilökuntaa. Hyvin toimiva ja lämminhenkinen kotisairaanhoito vastaa parhaimmillaan vanhuksen syvimpiä tarpeita; saada asua omassa kodissa ja nukkua omassa sängyssä. Hyvää kotisairaanhoitoon sisältyy myös saattohoito.

Palvelumaksut alas

Kunta ei voi vaikuttaa eläkkeisiin. Kunta voi kohentaa pienellä eläkkeellä elävien taloutta laskemalla palvelumaksut mahdollisimman alas tai poistamalla ne kokonaan. Ennaltaehkäisevän toimeentulotuen avulla pienituloisia eläkkeensaajia voidaan tukea hyvään arkeen. Koska kaikki eläkkeensaajat eivät osaa hakeutua avun piiriin, on etsivää sosiaalityötä lisättävä.

Asiakasmaksulaki mahdollistaa asiakasmaksujen pienentämisen tai poistamisen kokonaan pienituloisilta. Tätä mahdollisuutta käytetään Vantaalla hävettävän vähän. On siirryttävä käytäntöön, että jokaisessa hoito- ja palvelupisteessä asiakasmaksulain suomasta alennuksesta kerrotaan niiden asiakkaille. Vanhusten neuvontapisteissä tästä on kerrottava aktiivisesti, kuten myös kotikäyntien yhteydessä.

Julkisen liikenteen maksut

ovat palvelumaksuja. Vanhuksille on taattava joko alennettu pääsylippu tai mieluiten poistettava se kokonaan. Monet eläkkeensaajat joutuvat elämään niin pienillä tuloilla, että pelkästään käynti Helsingissä ystävän luona maksaa päivän aterian verran. Kahvi ja pulla baarissa vie toisen aterian. Ei hyvinvointivaltion rakentajille voida antaa näin surkeaa kiitosta elämäntyöstä.

Omaishoitajien

tilanne on useissa tapauksissa kohtuuton. Ne omaishoitajat, joiden omakin kunto on niin huono, että omaishoidon tuen edellytykset eivät täyty, joutuvat kitkuttamaan ilman omaishoidon tuen antamaa vähäistäkin tukea. Laki näet edellyttää, että omaishoitajan toimintakyvyn tulee olla hyvä. Tämä ei vanhuspariskunnilla aina täyty.

Kunta voi omalla päätöksellään laajentaa omaishoidon tuen piiriä. Kaikille tosiasiallisesti omaishoitoa tekeville on järjestettävä lepo- ja virkistyspäiviä. Palvelujärjestelmiä on korjattava niin, että jokainen omaishoitaja ja hoidettava saavat elää sujuvaa arkea.

Muistisairaat. Muistisairaiden hoitoon pääsyn kriteerit ovat niin korkealla, että sadat muistisairaat olisivat heitteillä ilman naapuriapua. Jos kaikki hyväntahtoiset naapurit kaikkoaisivat kerralla jonnekin, Vantaan kaduilla hortoilisi tuhansia avuttomia muistisairaita. Tällainen epäkohta ei sovi valtioon, jota kutsutaan hyvinvointi-etuliitteellä.

Muistisairaiden avustajat ovat ansainneet kaupungilta edes kiitoksen.

Putkiremontit ja vastaavat yllätysmenot.

Ymmärrän täysin, että monet ikäihmiset kokevat, että elämä on vetänyt heitä höplästä. Vanhukset kuuluvat sukupolveen, joka oppi, että kun talo rakennetaan, se pysyy ehjänä seuraavillekin sukupolville. Ei osattu ajatella, että rakentamisen taito rapautuu. Tulee hometta ja putkiremonttia, jotka maksavat kymmeniä tuhansia. Se merkitsee etenkin pieneläkeläiselle, että viimeiset elinvuodet kuluvat uuden asuntovelan maksussa. Ei ole oikeudenmukaista, että vastuun huonosta rakentamisesta maksavat ihmiset, joilla pitäisi olla oikeus nauttia työelämän jälkeisestä ajasta.

Koska lainsäätäjä on päästänyt rakentajat vastuusta, kantakoon lainsäätäjä vastuun siitä, että hyvinvointivaltion rakentajat voivat elää viimeiset vuotensa ilman uutta asuntovelkaa.

Hyvä vanhustenhuolto

on yhteinen etu. Jokainen nuori haluaa, että vanhemmat sekä mummo ja pappa voivat hyvin. Myös mummot ja papat toivovat parasta lapsilleen ja lastenlapsilleen. Sukupolvien välinen juopa asuu vain joidenkin kylmäsieluisten mielissä.

Kaupunkilaisten arjen tulee olla turvallista ja sujuvaa.

Ikä- ja muistiystävällinen kunta

Vantaan väestö vanhenee. Yli 85-vuotiaiden määrä kaksinkertaistuu seuraavan 20 vuoden aikana. Ikääntyneille sopivia asuntoja ja asuinympäristöjä tarvitaan jatkossa yhä enemmän. Ikääntyneiden tarpeet ovat erilaisia, joten tarvitaan monenlaisia toimia nykyisen asuntokannan korjaamisesta uudenlaisten asumisratkaisujen luomiseen sekä asuinalueiden kehittämiseen. Sanna Marinin hallituksen ohjelman mukaisesti valtio tukee kuntia ikääntyneiden asuinolojen ja -ympäristöjen parantamisessa.

Myös Vantaalla on tavoitteena parantaa ikääntyneiden asuinoloja ja edistää erilaisten asumisvaihtoehtojen tarjontaa. Samalla on tarkoitus edistää ikä- ja muistiystävällisten asuinympäristöjen kehittämistä.

Kaupungin on ripeästi ryhdyttävä rakentamaan ikä- ja muistiystävällisiin ympäristöihin vanhustenkeskuksia, senioritaloja, joissa on sekä omistus- että vuokra-asuntoja.