Muistamattomuus

16. touko, 2021

MUISTISAIRAUDET LISÄÄNTYVÄT
Väestön ikääntyminen, toimintakyky ja asuminen

Väestö ikääntyy ja toimintakyvyltään heikentyneiden ihmisten määrä kasvaa. Myös muistisairaita ihmisiä on jatkossa yhä enemmän. Iäkkäiden ihmisten kotona asumisen edistäminen tarkoittaa tällöin myös sitä, että tavallisissa asunnoissa asuu yhä enemmän huonokuntoisia ikäihmisiä. Tämä on otettava huomioon asuinalueiden turvallisuutta kehitettäessä.

Tilastokeskuksen (2019) mukaan 65-vuotta täyttäneitä oli Suomessa vuonna 2018 kaikkiaan 22 % väestöstä ja vuonna 2050 heidän väestöosuutensa arvioidaan olevan noin 29 %. Vanhempien ikäryhmien väestönosuus kasvaa vielä voimakkaammin. Esimerkiksi 75 vuotta täyttäneitä oli vuonna 2018 kaikkiaan 9 % ja vuonna 2050 heitä arvioidaan olevan noin 17 %.

Myös muistisairaiden ihmisten määrä kasvaa.

Muistisairaita ihmisiä on nykyisin noin 200 000 ja kognitiiviselta toiminnaltaan lievästi heikentyneitä on myös arviolta saman verran. Joka kolmas yli 65-vuotias ilmoittaa kärsivänsä muistioireista. Suomessa noin 14 500 henkilöä sairastuu vuosittain muistisairauteen. (Muistisairaudet: Käypä hoito -suositus 2020.)

Asumisen turvallisuudessa tulee huomioida, että väestön ikääntyessä useat ikäihmiset asuvat omassa kodissaan ja moni asuu yksin. Lisäksi monella on fyysinen ja/tai kognitiivinen toimintakyky heikentynyt ja he tarvitsevat asumiseensa tukea ja palveluita. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanetin (2020) tietojen mukaan 75 vuotta täyttäneistä oli vuonna 2018 yksinasuvia 47 %.  Samana vuonna tuon ikäisistä 58 % koki terveytensä keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi, 35 % koki arkitoimissa vähintään suuria vaikeuksia, 23 % koki 500 metrin matkan kävelemisessä suuria vaikeuksia ja vapaa-ajan liikuntaa harrastamattomien osuus oli 35 %. Vuonna 2018 tuosta ikäluokasta kotona asuvia oli noin 91 % ja säännöllisen kotihoidon piirissä 11 %. Suurin osa iäkkäistä selviää tai joutuu selviämään ilman ulkopuolista apua tai läheistensä tuella, vaikka heillä olisi rajoitteita toimintakyvyssä.

Turvattomuus on yleistä

Vuoden 2016 Kansalaisturvallisuuden tila Suomessa -tutkimuksessa kysyttiin, mitkä ovat vanhusten suurimpia turvattomuustekijöitä. Tutkimuksessa suurimpina turvattomuustekijöinä nähtiin yksinäisyys (80 %), ulkopuolisen avun riittämättömyys (68 %) sekä muistisairaudet (62 %). Myös iäkkäisiin ihmisiin kohdistuvat huijaukset, petokset ja hyväksikäyttö tuotiin esille. Ikääntyneet itse kokivat keskeisinä turvattomuustekijöinään muun muassa yksinäisyyden (75 %), muistisairaudet (70 %), ulkopuolisen avun riittämättömyyden (60 %), fyysiset sairaudet (47 %) ja tapaturmat (36 %). (Kekki & Mankkinen 2016, 45–46.)

Ikääntyneiden turvallisuutta tarkasteltaessa huomiota tulisi kiinnittää erityisesti niihin iäkkäiden ihmisten ryhmiin, joilla on palvelujen tarvetta lisääviä riskitekijöitä, ja jotka ovat muita heikoimmassa asemassa. Tällaisia riskiryhmiä ovat esimerkiksi ikääntyneet omaishoitajat, äskettäin puolisonsa tai läheisensä menettäneet, väkivaltaa tai kaltoinkohtelua kohdanneet, yksinäiset, sairaalasta kotiutuneet ja muistisairaat. Muita tukea tarvitsevia ovat korkean kaatumisriskin asiakkaat, päihteitä käyttävät ja mielenterveysasiakkaat sekä tiuhaan päivystyspoliklinikalla asioivat. Myös pienituloiset ikäihmiset sekä ne, jotka eivät saa apua omaisiltaan tai läheisiltään, tulisi erityisesti huomioida. (Sisäministeriö 2018, 21–22, 39.) Asuinalueilla keskeisiä ryhmiä ovat etenkin kotona asuvat muistisairaat ja yksin asuvat ikäihmiset.

Keskeisisiä turvallisuusongelmia iäkkäillä ovat kaatumiset ja matalalta putoamiset, jotka ovat ikääntyneiden tapaturmista yleisimpiä – noin 80 % tapaturmista (Sisäministeriö 2018). Liikenneturvallisuuden osalta huomiota tulisi kiinnittää erityisesti iäkkäiden ajoterveyteen sekä jalankulku- ja pyöräilyturvallisuuteen (Sosiaali- ja terveysministeriö 2020b). Rikollisuuden osalta ongelmia voivat olla ikäihmisten kokema väkivalta ja uhkailu sekä petokset ja huijaukset, kuten valepoliisit. Muina turvattomuutta aiheuttavina ongelmina voidaan mainita läheisten toteuttama taloudellinen hyväksikäyttö sekä kaltoinkohtelu hoitokodeissa. (Sisäministeriö 2018.)

Määrällisesti ikääntyneiden ikäluokkien kasvu tulee olemaan suurinta suurissa kaupungeissa. Yli 65-vuotiaista 63 % asui vuonna 2014 kaupunkimaisella alueella, ja keskusta-asuminen yleistyy vanhimmissa ikäryhmissä. Kaupunkialueilla yli 75-vuotiaiden määrän ennakoidaan kaksinkertaistuvan vuosina 2015–2035. (Helminen ym. 2017.) Siksi kaupunkien asuinalueiden turvallisuuteen ja ikäystävällisyyteen on kiinnitettävä lisääntyvää huomiota.